Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Anu ja Tomi Ylirintalan vuonna 2000 rakennetussa pihatossa on tilat 50 lehmälle ja nuorkarjalle. Vuotta myöhemmin remontoidussa vanhassa navetassa on kolme poikimakarsinaa, pikkuvasikoiden yksilökarsinat sekä kaksi ryhmäkarsinaa vasikoille. Kuva: Eeva-Kaisa Pulkka

Tuotosseuranta näyttää onnistumisen luvut

Kauhavalaisella Ylirintalan tilalla tuotosseurannan lukuja seurataan tarkasti. Monipuoliset raportit kuvaavat kattavasti sitä, miten työt navetassa onnistuvat.

Anu ja Tomi Ylirintalan tilalla on pitkät perinteet tuotosseurannassa. Tila on liittynyt tarkkailuun jo vuonna 1935 nykyisen isännän isoisän aikoihin. Vaikka Tomi Ylirintala sanookin kasvaneensa tuotosseurannan käyttäjäksi, eivät pelkät perinteet ole pitäneet tilaa järjestelmän käyttäjinä. Isäntä pitää ulkopuolista analyysiä tilan tuloksesta tärkeänä työnsä onnistumisen mittaamisessa, sillä omalle työlleen sokeutuu helposti.

”Ilman tuotosseurantaa tulisi helposti katsottua vain maitotiliä ja se ei kerro vielä kannattavuudesta. Seurannan laskelmista näkee todellisen kannattavuuden”, Tomi Ylirintala huomauttaa.

Ylirintalat ovat valinneet tuotosseurannan lisäksi tuotannon- ja ruokinnanohjauksen. ProAgrian maitotilaneuvoja käy tilalla kaksi kertaa vuodessa. Käynneillä hän tekee ruokintasuunnitelman, syksyisin kuntoluokittaa karjan lehmät ja käy tilan väen kanssa läpi raportteja.

”Käyntien välillä soitellaan ja pidetään muuten yhteyttä varsinkin rehuanalyysien tiimoilta”, Tomi Ylirintala kertoo. ”Neuvojalta olemme saaneet asiantuntevaa palvelua ja neuvontaa.”

KarjaKompassi- ja Tilakunto-raporttien sisältö on rehuanalyysien tulosten ohella yleensä eniten suurennuslasin alla neuvojan kanssa keskustellessa.

”Nurmentuotannon ohjaus olisi varmasti hyvä lisä. Sitä tulemme harkitsemaan tulevaisuudessa”, Tomi Ylirintala pohtii.

Hän pitää viime vuosina tehtyjä muutoksia tuotosseurannan palveluihin onnistuneina. Nyt kukin tila voi valita itselleen sopivat palvelut.

Ajantasaiset raportit verkosta

Ylirintaloiden mittalypsypäiväksi on vakiintunut kuukauden ensimmäinen päivä, jolloin lehmäkohtaiset maitomäärät ilmoitetaan Ammu-ohjelmalla. Joka toinen kuukausi otetaan myös lehmäkohtaiset maitonäytteet.

”Pidämme näytemitan yleensä viikonloppuna kuun alussa. Navetalla menee silloin pidempään ja Tomin sisko tulee mummon avuksi vahtimaan poikia”, Anu Ylirintala kertoo lapsiperheen hoitojärjestelyistä.

Verkkopalvelusta saatavia raportteja Ylirintalat seuraavat vähintään kerran kuukaudessa mittalypsyn jälkeen ja toisinaan myös tiheämmin. Aina ajan tasalla ja saatavissa olevat raportit ovat verkossa kätevästi haettavissa. Ylirintalat kiittelevätkin nykyisten raporttien kattavuutta. Erilaiset laskelmat tukevat talouden suunnittelua, mikä on viimeisen vuoden aikana korostunut.

”Tilakunto on hyvin monipuolinen ja havainnollinen paperi. Sitä paperia luemme tarkasti”, Ylirintalat sanovat. ”On mielenkiintoista seurata, miten oma tila sijoittuu maan muihin tiloihin verrattuna.”

Raportti näyttää Ylirintaloiden mielestä selvästi myös kehitettävät kohteet. Jos jokin luku on huonommalla puolella, syitä siihen mietitään sekä kahdestaan että neuvojan kanssa.

Tilakunto-raportissa eri tunnusluvut on jaoteltu kuvaamaan tuotosta, hedelmällisyyttä, ruokintaa ja hyvinvointia.

Tilan tuloksia verrataan muiden tilojen lukuihin prosenttilukuina. Mitä pienemmän prosenttiosuuden sisälle tiloista kyseisen tilan tulos sijoittuu, sitä parempi tulos on. Vertailuryhmää voi rajata usean tekijän suhteen.

”Raportit ovat selkiytyneet ja yksinkertaistuneet viime vuosina”, Ylirintalat kiittävät.

Tarkentunut ruokinta tuo säästöjä

Ruokinnan Ylirintalat kokevat tarkentuneen tuotosseurannan tulosten myötä. Koska lehmille syötetään täysrehua, on maitotuoton ja rehukustannuksen suhde erityisessä seurannassa.

”Ravintoaineiden saantia seuraamalla näkee, ettei tule yli- tai aliruokintaa. Varmasti meillä väkirehun käytöstä on tullut maltillisempaa eri laskelmien myötä”, Tomi Ylirintala miettii.

”Väkirehumääriä pudotetaan nyt aiemmin lypsykauden lopulla eikä ruokita ”jos se vielä lypsäisi” -ajatuksella. Kyllä lehmä lypsää hyvällä säilörehullakin”, Anu Ylirintala lisää.

Vasikat viihtyvät olkipohjaisessa karsinassa.

Myös hiehojen ruokintaa on tarkennettu. Niille ostettiin ennen halvinta väkirehua ja poikimisissa oli jonkin verran ongelmia.

”Väkirehu vaihdettiin hiehoille suunniteltuun väkirehuun ja on sanottava, että ongelmat poikimisissa ovat vähentyneet”, isäntä myöntää emännän nyökytellessä.

Säilörehupaaleista tilalla otetaan kymmenkunta rehunäytettä vuodessa. Uusi näyte paaleista lähtee yleensä aina, kun siirrytään syöttämään eri lohkon paaleja. Analyysitulokset menevät suoraan myös neuvojalle, joka tarvittaessa tarkentaa ruokintasuunnitelmaa niiden perusteella.

Tarkentunut väkirehuruokinta ja kulloinkin syötössä olevan säilörehun mukainen ruokintasuunnitelma ovat tuoneet säästöjä isäntäväelle ja hyvinvointia karjalle.

Täysrehun vaihtaminen vilja-tiiviste -ruokintaan lisäsäästöjen saamiseksi ei ole järkevää, sillä se vaatisi investointeja varastotiloihin ja koneisiin.

Enemmän maitoa ja hyvät pitoisuudet

Ylirintaloiden vuonna 2000 rakennetussa pihatossa on tilat 50 lehmälle ja nuorkarjalle. Vuotta myöhemmin remontoidussa vanhassa navetassa on kolme poikimakarsinaa, pikkuvasikoiden yksilökarsinat sekä kaksi ryhmäkarsinaa vasikoille.

Pihaton nuorkarjatilojen remontissa vuonna 2011 ritiläkarsinat muutettiin makuuparsiksi ja niiden myötä lehmien makaaminen ritilällä on loppunut.

”En olisi alun perinkään halunnut nuorkarjalle ritiläkarsinoita, mutta navetan rakentamisen aikaan ei oikein uskottu, että hiehoillekin voisi tehdä makuuparret”, Tomi Ylirintala sanoo.

Navetan halkaisevan ruokintapöydän toisella puolella ovat hiehot, toisella puolella lehmien parret. Säilörehu jaetaan rehunjakovaunulla ja väkirehun lehmät saavat kolmesta kioskista.

Karja on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ay-rotuista.

Navetan tietokoneelta Ylirintalat seuraavat väkirehun syöntiä sekä maitomääriä ja maidon virtauksia. Aktiivisuusmittauskin järjestelmään kuuluu, mutta kiimat näkyvät heidän mukaansa kyllä ilmankin.

”Solumittaus sähkönjohtokyvyllä oli hyvä apu, mutta se ei toiminut korjauksen jälkeenkään”, isäntä harmittelee.

Maidon hinnan lasku tuntuu myös Ylirintalan tilalla. Tarvittavia koneinvestointeja ei tässä tilanteessa pysty tulorahoituksella tekemään. Keväällä lainoihin tehtiin ylimääräisiä lyhennyksiä, mutta nyt ne voi unohtaa. Suuria muutoksia tilan toiminnassa ei ole pienentyneiden maitotulojen vuoksi tehty, mutta moni kannattavuuden kulmakivi on kirkastunut entisestään.

”Maitoa navetasta pitää tulla, peltotuet eivät näillä hehtaareilla auta. Keskituotoksen on pysyttävä ainakin nykyisessä tasossa”, isäntä luettelee. ”Onneksi maidon pitoisuudet ovat tänä vuonna kohonneet, niistä tulee lisätiliä.”

Veikko on ahkera apulainen sekä navetta- että konehommissa. Isoveli Antti oli juttuhetkellä päivähoidossa.

Ylirintalan Tila

Teksti ja kuvat: Eeva-Kaisa Pulkka