Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Mari ja Ville Alanen ja eläinlääkäri Katri Moisala (oik.) ovat tehneet yhteistyötä lähes neljä vuotta. He ovat yhdessä saneeranneet karjasta muun muassa agalactian ja antibioottiresistentin aureus-bakteerin. Moisala käy tilalla keskimäärin kerran kuukaudessa. Kuva Markku Pulkkinen

Tuotos ylös investoiden

Alasen tilalla Nokialla on investoitu järkevin kustannuksen ja niin kuin eläinlääkäri neuvoi. Keskituotos on noussut reilu tuhat kiloa. 

Taivaalta leijuva ensilumi peittää Alasen tilan navetan takana sijaitsevan rivieran. Lumi ei haittaa ulkoilevia lehmiä, päinvastoin: hiekkapohjaisessa jaloittelutarhassa on melkein tungosta.

Yrittäjät Mari ja Ville Alanen sekä eläinlääkäri Katri Moisala katselevat tyytyväisiä lumessa peuhaavia lehmiä. Eläinten olosuhteita alettiin yhdessä parantaa nelisen vuotta sitten, kun Alaset ryhtyivät sukupolvenvaihdoksen jälkeen yrittäjiksi.

”Epäilimme vähän paksulla hiekkakerroksella katetun jaloittelutarhan toimivuutta mutta lehmät viihtyvät tarhassa, pysyvät puhtaina ja sorkkaongelmatkin ovat vähentyneet”, Ville kertoo.

Ulkotarha on osoittautunut monella muullakin tilalla toimivaksi, koska se vähentää sorkkasairauksia ja lehmät pysyvät puhtaampina.

Hiekka kannattaisi Moisalan mukaan levittää murskepohjalle, mutta Alasilla se piti ympäristömääräysten vuoksi laittaa asvaltin päälle.

Nuorelle karjalle on oma, hieman pienempi ja suojaisampi ulkotarha navetan sisäpihalla. Siellä on myös ulkoruokintapöytä.

Rehuntyöntäjärobotti on ollut Ville Alasen mukaan hyvä hankinta. Työtä säästyy monta minuuttia päivässä.

Alaset haluavat nostaa tuotosta eläinten hyvinvointia lisäämällä. Siispä he ovat parantaneet eläinten elinympäristöä monella muullakin tavalla kuin ulkoilutarhoilla.

Sukupolvenvaihdoksen aikaan neljä vuotta sitten navetta oli parsipihatto ja lypsy tapahtui asemalla. Vanha navetta oli melko matala ja käytäviltään hieman ahdas. Yrittäjäpariskunta päätti siirtää lypsyn robotille ja rakentaa navetan päätyyn jatko-osan, koska eläimiä oli tullut lisää. Robottilypsyyn tilalla siirryttiin toissa vuonna. Navetan 33 parsipaikan laajennus valmistui vuotta myöhemmin. Nyt lehmiä on 70.

”Kiinnitimme suunnittelussa erityistä huomiota ilmanvaihtoon ja käytävien väljyyteen. Uuden osan
ikkunoihin asennettiin verhoseinät. Vanhan osan kiinteät ikkunat poistettiin ja niiden tilalle asennettiin kennolevyt. Verhot tai kennot nostetaan ikkunoiden eteen vasta, kun lämpötila on pakkasen puolella”, Ville kuvailee.

Uuden osan harjakorkeus on seitsemän metriä, kun se vanhalla puolella on 3,3 metriä. Luonnollisella kierrolla toimiva ilma on todella raikasta.

Kunnollista ilmanvaihtoa Alaset pitävät tärkeä siksi, että se vähentää tauteja.

Uuden osan ratkaisut on suunniteltu edullisiksi. Kantava rakenne on tehty kattotuoliristikoista, jotka niputettiin yhteen. Niiden tukipalkkeina toimivat puiset sähköpylväät. Käsin liikutettavat verhoseinät Ville Alanen rakensi itse.

 

Avara tila lypsyrobotin edessä takaa kaikille lehmille esteettömän pääsyn robotille. Kokobetonilattia odotusaulan keskellä parantaa tilan ilmanlaatua.

Uuden puolen betoniritiläkäytävät ovat 2,6 ja 3,6 metriä leveät. Vanhalla puolella käytävä on hieman
kapeampi. ”Teimme lypsyrobotin eteen reilunkokoisen odotustilan, jossa on puolittain kiinteä betoni-lattia. Kiinteän lattian ansiosta ilmanlaatu on tilassa parempi. Väljä odotusaula edistää selvästi lypsylle menoa”, Mari perustelee.

Lehmien mukavuutta parantavat myös joustavat parrenerottimet. Niiden välistä on helppo nousta ylös. Makuualustana ovat kumiset parsipedit ja turvekuivike.

Alaset siirtyivät aperehuun melko pian yrittäjäksi ryhtymisensä jälkeen.

”Väkirehukioskien edessä syntyi turhaa nahinaa, etenkin, kun ummikotkin olivat tunkemassa kioskeille. Siirsimmekin ummessa olevat eläimet melko pian rehulatoon tehdylle kestokuivikepohjalle”, Ville valottaa.

Aperehu sekoitetaan apevaunussa ja jaetaan pienkuormaajalla toisella sivulla olevalle ruokintapöydälle. Ape koostuu nurmirehun lisäksi kokoviljasäilörehusta, murskeviljoista, rypsistä ja kivennäisestä.

Säilörehun työntäjärobottiin ja lantarobottiin Alaset ovat myös erittäin tyytyväisiä. Niiden ansiosta säästyy päivittäin monta minuuttia työaikaa. Myös lukkopöydät säästävät työaikaa, kun hoidettavat tai siemennettävät lehmät saa kytkettyä kiinni ruokintapöytään.


Tiinehtymiset ja poikimiset ovat sujuneet viime vuosina hyvin. Poikimaväli on 380 päivää ja hiehojen keskipoikimaikä alle 24 kuukautta.

Mari siementää karjan itse. Hän siemensi tilalla jo ennen sukupolvenvaihdosta. Poikimisten onnistumista tukee lypsyaseman tilalle rakennettu avara poikimakarsina.

”Syvä, paksulla olkikuivikepohjalla pehmustettu poikimakarsina osoittautui todella hyväksi ideaksi. Se pysyy kuivana sekä puhtaana ja poikimiset onnistuvat hyvin”, Mari kertoo.

Vasikat ja siemennettävät hiehot pidetään navetan vanhassa osassa. Nuorkarjalla riittää siellä reilusti
tilaa. Alasten mielessä siintää jossain vaiheessa erillisen vasikkaosaston rakentaminen.

Navetan remontti laajennuksineen ja nuorkarjatiloineen maksoi noin 160 000 euroa.


Viimeisin eläinten oloja parantanut investointi oli umpilehmä- ja hiehopihaton rakentaminen 50 metrin päähän navetasta. Avoseinäisessä ja kestokuivikepohjaisessa pihatossa on 38 ruokintapaikkaa. Rakennus valmistui reilu vuosi sitten ja maksoi noin 65 000 euroa.

Umpilehmien ruokinta sujuu helposti uudessa pihatossa. Niille annetaan pääasiassa säilöheinä- ja kokoviljasäilörehupohjaista umpi-apetta.

”Lopetimme kokonaan umpilehmien tunnutuksen. Sen jälkeen loppuivat myös poikimahalvaukset. Tunnutus on vaikea ajoittaa oikein, jos poikimispäivää ei tiedä”, Mari perustelee.

Kuluvana vuonna on investoitu lietteen separointijärjestelmään. Kuiva-ainetta käytetään osittain umpilehmien ja tiineiden hiehojen pihatossa kuivikkeena. Uusi kuivalantala rakennetaan ensi vuonna.

 

Syväkuivitettu poikimakarsina on osoittautunut erinomaiseksi poikimaympäristöksi. (Kuva: Katri Moisala)

Eläinlääkäri Katri Moisalan ja Alasten yhteistyön alku oli työteliäs. Henkilökemiat toimivat hyvin alusta asti, mutta lehmiä jouduttiin saneeraamaan rankasti. ”Näytteistä löytyi sekä agalactia että antibioottiresistentti Stafylococcus aureus. Lehmien ryhmittely ja saneeraus oli välttämätöntä”, Moisala toteaa.

Navetasta otettiin heti kaikki ikkunat pois ja pidettiin ovet auki, jotta ilma vaihtuu kunnolla. ”Teimme myös siinä vaiheessa hiekkatarhan ulos ja lisäsimme parsien turvekuivitusta”, Ville kertoo.

Onneksi navetassa oli melko täyttä ja eläimiä olisi pitänyt muutenkin poistaa. Agalactia saatiin hoidettua muutamassa kuukaudessa ja tuotos lähti nousuun.

Lehmien keskituotos oli aluksi 9 500 kiloa vuodessa, mutta se nousi melko nopeasti 11 000 kiloon. Päivämaidot lehmää kohti nousivat keskimäärin 6–7 kiloa. Nyt keskituotos on noin 11 300 kiloa.

Mari ja Ville ovat asettaneet tavoitteita lähinnä lehmien kestävyyden ja lypsynopeuden parantamiselle.

Moisala tekee tilalla terveydenhuoltokäynnin yhden-kahden kuukauden välein. Käynneillä tarkastetaan alkuvaiheen tiineydet, nupoutetaan vasikat ja luovutetaan tarvittavat lääkkeet. Poikkeavasti käyttäytyvät tai lypsävät lehmät luonnollisesti myös tarkastetaan.

Eläinlääkäri hoitaa myös akuutit ongelmat, mutta päivystyskäyntejä ei ole tarvinnut tehdä pitkään aikaan – viimeksi viime kesänä, kun yksi lehmä oli niellyt metallia.

 

Katri Moisalan vinkit eläinten hyvinvointiin

+ Hyvä ilmanvaihto

+ Lehmillä runsaasti liikkumistilaa

+ Pitävät alustat kulkuväylillä

+ Syväkuivitettu poikimakarsina

+ Runsaalla hiekalla katettu ulkoilutarha

+ Runsas kuivitus parsissa

+ Reilusti tilaa robotin edessä

+ Nopea umpeenpano oljella ja vedellä

+ Umpilehmät omassa osastossaan

+ Ennalta ehkäisevä terveydenhuoltotyö

 

Alasen tila, Nokia, Sarkolan kylä