Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Olki on vasikalle paras kuivike. Kuva Ann-Helena Hokkanen

Tue vasikoiden kasvua ja terveyttä

Poikimisten valvominen ja vastasyntyneiden vasikoiden hoitaminen kysyvät aikaa ja jaksamista. Se kuitenkin kannattaa, sillä terve nuorkarja palkitsee monin tavoin. Hyvällä alkuhoidolla annat vastasyntyneille vasikoille parhaat mahdolliset eväät elämään.


Onnistuneessa alkuhoidossa tuetaan vasikoiden puolustusjärjestelmän toimintaa, vähennetään vasikoiden kokemaa stressiä sekä mahdollistetaan ternimaidon saanti. Vasikoiden oma terveydenhuoltotyö kannattaa ottaa maitotilan arkeen avuksi. Siitä on poikkeuksetta paljon hyötyä, mutta erityisen tärkeää se on silloin kun tilan vasikat sairastavat.

Maitotilalla vasikoiden terveyden tukeminen on tärkeää.

Vain terveet ja hyvinvoivat vasikat kasvavat ja kehittyvät hyvin. Erityisen tärkeää maitotilan on varmistaa välitykseen lähtevien sonnivasikoiden hyvä alku, sillä yleensä nämä eläimet kohtaavat nuorena paljon enemmän haasteita kuin maitotilalle jäävät lajitoverinsa.

Hyvä vastustuskyky taudinaiheuttajia vastaan on kaikille vasikoille tärkeää. Se koostuu monesta eri tekijästä ja voi vaikuttaa eläinten terveyteen ja tuotokseen myös myöhemmällä iällä. Tilan tautipaine, tautisuojauksen toimivuus, eläinten hoito ja olosuhteet sekä yksittäiset tekijät kuten ternimaidon riittävä saanti ja syntyneiden vasikoiden kuivaaminen ovat kaikki tärkeitä kokonaisuuden kannalta.

Vasikoiden alkuhoidossa on tärkeää minimoida haastavat olosuhteet ja tilanteet sillä varsinkin vastasyntyneiden vasikoiden kokema stressi rasittaa niiden elimistöä ja kuluttaa voimavaroja. Lisäksi sillä tiedetään olevan haitallisia vaikutuksia vasikoiden puolustuskyvyn kehitykseen.

Myös emien terveys ja stressitön olo tiineyden ja poikimisen aikaan ovat vasikoille tärkeitä.

Vasikoiden terveyden edistämiseen kuuluukin taata umpilehmille mahdollisimman hyvä hoito ja olosuhteet. Näin ennaltaehkäistään poikimisen pitkittymistä sekä erilaisia sairauksia, kuten poikimahalvauksia.

Siirrä poikiva lehmä ainakin päivää ennen poikimista hyvin kuivitettuun ja puhtaaseen poikimakarsinaan, josta on näkö- ja kuuloyhteys muihin lehmiin. Tämä on syntyvän vasikan terveydelle tärkeää, sillä emän stressi, kipu ja pelko hidastavat poikimista. Pitkittyneessä poikimisessa vasikat kärsivät hapenpuutteesta. Sen tiedetään aiheuttavan vasikoiden elimistössä voimakkaan stressin ja altistavan vasikat sairauksille myöhemmin elämässään.


Valvo poikimiset ja auta tarvittaessa

On arvioitu, että jopa 75 prosenttia vastasyntyneiden vasikoiden kuolemista tapahtuu ensimmäisen elintunnin aikana.

Tavallisin syy kuolemalle on poikimavaikeuksien seurauksena aiheutunut hapenpuute. Synnytyskanavassa ollessaan vasikka saa happea vain emänsä verestä istukasta napanuoran kautta. Jos istukka irtoaa ennen aikojaan tai napanuora joutuu puristuksiin taikka katkeaa ennen kuin vasikka voi hengittää, hapen tulo vasikan elimistöön estyy ja hapenpuute seuraa nopeasti. Poikimisten valvominen on siis tärkeää, jotta apuun ehditään ajoissa.

Poikimiseen on syytä puuttua, jos aiemmin poikineella lehmällä poikiminen ei etene kahden tunnin kuluessa sikiökalvojen puhkeamisesta.

Hiehoilla poikiminen etenee hitaammin ja tarkkaa aikarajaa on vaikeampi antaa, mutta vasikan pitäisi olla syntynyt 4 – 6 tunnin kuluttua kalvojen puhkeamisesta.

Jos emä on kovin tuskainen tai sillä on kovia polttoja ilman näkyvää edistymistä, tilanne kannattaa tarkastaa jo aikaisemmin, sillä kyseessä voi olla esimerkiksi kohtukierre. Liian aikaista vetoapua täytyy kuitenkin välttää, sillä se lisää kohdun sisäistä painetta ja aiheuttaa vasikalle hapenpuutetta sen takia.

Puhtaus on tärkeää tutkittaessa poikimisen edistymistä ja vasikan asentoa. Emän takapää ja omat kädet kainaloihin asti pestään huolellisesti. Esimerkiksi omalta eläinlääkäriltä saa tarkoitukseen hyvin sopivia pesuaineita sekä aina niin hyödyllistä liukastetta.

Ennen vetoapuun ryhtymistä on varmistettava, että vasikka ei ole väärässä asennossa, se mahtuu syntymään ja että emän synnytystiet ovat kunnolla avautuneet ja että emällä ei ole poikimahalvausta. Ennen emän takapään pesua siltä kannattaakin mitata lämpö. Jos olet tilanteesta epävarma, kysy aina neuvoa päivystävältä eläinlääkäriltä.

Vasikoiden hyvä alkuhoito tukee koko karjasi tervettä.

Vaikean poikimisen jälkeen vasikka tarvitsee usein apua. Ensin tulee heti varmistaa, että se pystyy hengittämään. Tue vasikka makaamaan rintansa päälle (älä roikota vasikkaa, se ei uuden tiedon mukaan auta vaan pahentaa vasikan vointia) ja puhdista turpa ja sieraimet kalvoista sekä limasta ulkoapäin turvasta puristamalla ja sormin suusta kaivamalla. Reipas hierominen oljella ja pyyhkeillä edistää hengityksen normalisoitumista, samoin emän nuoleminen. Joskus nipistäminen sierainten välistä tai kylmän veden heittäminen vasikan rintakehän päälle auttaa myös.

Syntynyt vasikka on myös syytä tarkistaa luunmurtumien ja muiden vammojen varalta. Jos napa vuotaa paljon verta, se täytyy sitoa.

Vaikea poikiminen ja siitä seuranneet hapenpuute, kudosvauriot ja kipu ovat vastasyntyneelle kova stressi.

Annos tulehduskipulääkettä vaikean syntymän jälkeen voi auttaa vasikan elimistöä toipumaan nopeammin. Sen on todettu mm. nopeuttavan jalkeille nousemista, parantavan vasikoiden imemistä sekä lisäävän vasta-aineiden imeytymistä ternimaidosta.

Omalta terveydenhuoltoeläinlääkäriltä on hyvä pyytää ohjeet vastasyntyneen elvyttämiseen ja muuhun hoitoon. Hänen kanssaan kannattaa myös keskustella mahdollisuuksista kipulääkitä vaikean poikimisen kokeneita vasikoita.


Tarjoa syntyvälle puhtautta

Poikimaympäristön puhtaudella ja runsaalla kuivituksella ehkäiset tehokkaasti ripuleita ja varsinkin napatulehduksia. Muutenkin puhtaat ja mukavat olosuhteet lisäävät vasikoiden mahdollisuuksia vastustaa taudinaiheuttajia ja pysyä terveinä.

Terve iho estää taudinaiheuttajien pääsyä vasikoiden elimistöön, joten on tärkeää että iho pysyy ehjänä. Esimerkiksi napa- ja niveltulehduksia aiheuttavat bakteerit myös lisääntyvät ihovaurioissa. Runsaalla kuivituksella vähennät vastasyntyneiden ihovaurioita ja ehkäiset poikimaympäristön liukkautta.

Kohdussa vasikat eivät kohtaa bakteereita vaan saavat ensimmäiset hyvät bakteerit elimistöönsä syntyessään.

Turvaamalla poikivien lehmien terveyttä, tarjoamalla puhtaan paikan syntyä sekä antamalla emien nuolla vasikkansa kuivaksi varmistat tilasi vasikoille mahdollisimman hyvän bakteerikannan ilman taudinaiheuttajia. Hyvät bakteerit asuttavat vasikoiden ihon, limakalvot sekä ruuansulatuskanavan ja suojaavat elimistöä monella eri tavalla, mm. estämällä haitallisten bakteerien pääsyä elimistöön.

Anna emän nuolla vasikka kuivaksi. Hyvä kuivitus ehkäisee ihovaurioita ja liukkautta.

Auta vasikoita pysymään lämpimänä

Vasikoilla on syntyessään hyvin vähän vararavintoa. Ne ovat märkiä ja niiden kehosta haihtuu runsaasti lämpöä ympäristöön sillä pinta-alaa on paljon suhteessa elopainoon. Siksi vastasyntyneet kylmettyvät helposti.

Energia, jonka vasikat joutuvat käyttämään itsensä kuivaamiseen ja lämpimänä pysymiseen, on poissa niiden elimistön muusta toiminnasta. Runsaasti kuivittamalla, ehkäisemällä vetoa, kuivaamalla vastasyntyneet nopeasti ja varmistamalla lämpimän ternimaidon saannin estät kylmettymisen haitallisia vaikutuksia vasikoidesi terveydelle.

Syntymän jälkeen erityisesti puhdas, kuiva ja ennen kaikkea lämmin makuualue on tärkeä, jotta vasikat pysyvät lämpiminä ja saavat nukkua tarpeeksi.

Viluisuus ja unenpuute heikentävät eläinten kykyä vastustaa taudinaiheuttajia. Riittävä ruoka on myös oleellista lämpimänä pysymisen kannalta ja on syytä muistaa, että kylmässä energian tarve kasvaa.


Estä stressiä

Stressi on eläimen elimistön reaktio sitä uhkaavaa vaaraa vastaan. Sen ensisijainen tarkoitus on puolustaa eläintä ja saada sen elimistö toimimaan haastavassa tilanteessa.

Vastasyntyneiden vasikoiden kokemaa stressiä kannattaa ennaltaehkäistä. Vaikeissa poikimisissa auttaminen on tärkeää, jotta hapenpuute ja kipu eivät vahingoittaisi vasikoiden elimistöä. Muutenkin hyvin hoidetut ja stressittömät vastasyntyneet voivat käyttää kaikki elimistönsä voimavarat kasvuun ja kehitykseen.

Koska varsinkin pitkään jatkuva stressi on erityisen haitallista, myöhemmin vasikoiden elämässä kannattaa välttää liian suuria ryhmäkokoja, suuria kokoeroja vasikkaryhmien sisällä, liian pieniä ruoka-annoksia tai jatkuvaa turvattomuuden tunnetta.

Vasikoiden vastustuskykyä koetellaan erityisesti erilaisten toimenpiteiden ja muutosten aikana, joten siirtyminen maidolta juomarehulle, nupoutus ja aikanaan vieroitus täytyy yrittää aina tehdä niin hellävaroin kuin mahdollista.

Kuivaa vastasyntynyt vasikka huolellisesti ja pidä se lämpimänä.

Varmista tärkeän ternimaidon juominen

Vasikat ”lainaavat” tehokasta puolustuskykyä taudinaiheuttajia vastaan emiltään niiden tuottamasta ternimaidosta, josta ne saavat vasta-aineita, emän puolustussoluja sekä erilaisia kasvutekijöitä.

Lisäksi ternimaidosta vasikat saavat paljon muita proteiineja, sokereita, rasvaa, kivennäisaineita ja vitamiineja. Siksi ternimaidon riittävän saannin tarkoituksena on myös tukea vastasyntyneiden vasikoiden elintoimintojen, ruuansulatuksen ja kasvun käynnistymistä sekä tarjota eläimille niiden kipeästi tarvitsemaa lämpöä ja energiaa lämmöntuotantoon.

Mitä kylmempään ympäristöön vasikat syntyvät, sitä suurempi merkitys ternimaidon runsaalla saamiselle on niiden terveydelle.

Ternimaidolla tarkoitetaan poikimisen jälkeen naudan utareesta erittyvää ensimmäistä maitoa, joka siis on tarkoitettu vastasyntyneiden vasikoiden ensimmäiseksi ateriaksi. Naudan istukka ei läpäise vasta-aineita, eli ne eivät pääse kulkeutumaan emän verestä vasikan elimistöön tiineyden aikana. Lisäksi vasikat ovat tiineyden ajan suojassa kohdussa eivätkä kohtaa taudinaiheuttajia. Siksi vasikat syntyvät ilman vasta-aineita.

Ternimaidosta saadut vasta-aineet ja emän solut suojaavat vastasyntyneitä vasikoita taudinaiheuttajilta niiden ensimmäisten elinviikkojen ajan. Vasikoiden oma vasta-ainetuotanto käynnistyy pikkuhiljaa, ja vasta noin kuuden viikon ikäisillä vasikoilla on riittävästi omaa vasta-ainetuotantoa suojaamaan niitä taudinaiheuttajilta.

Ternimaidossa olevilla emän valkosoluilla on suuri merkitys vasikoiden puolustuskyvyn kehittymiselle. Lisäksi vasikat saavat erilaisia kasvutekijöitä, jotka vaikuttavat niiden suoliston ja ruuansulatuksen kehittymiseen. Kaikkia ternimaidon merkityksiä vasikoiden puolustuskyvyn kehitykselle ei vielä tunneta mutta asiaa on tutkittu viime aikoina paljon ja varsinkin emän solujen merkitys vasikoiden terveydelle on todennäköisesti paljon suurempi kuin mitä olemme tähän asti ajatelleet. Näiden solujen toiminnasta vasikoiden elimistössä saadaankin koko ajan lisää tietoa.

Kun vasta-aineiden imeytyminen vasikoiden elimistöön on päättynyt, ternimaidon vasta-aineet ja varsinkin emän solut suojaavat vasikoita tuhoamalla taudinaiheuttajia vasikan suolistossa. Siksi ternimaitojuottoa kannattaa jatkaa niin kauan kuin maitoa vain on tarjolla.


Varmista vasta-aineiden saanti

Aina vasikat eivät saa tarpeeksi vasta-aineita elimistöönsä. Syitä voivat olla vasikoiden jääminen kokonaan ilman ternimaitoa, juodun ternimaidon matala vasta-ainepitoisuus, liian vähäinen ternimaidon saanti taikka se, että vasikka on saanut ternimaitoa liian myöhään, jolloin sen suolisto ei enää riittävästi läpäise hyvin suurikokoisia vasta-ainemolekyylejä.

Ei ole elimistön kannalta tarkoituksenmukaista, että siellä on kovin pitkään ”avoin reitti” suolistosta verenkiertoon näin isoille aineille. Siksi vasta-aineiden imeytyminen vasikoiden suolistosta alkaa vähentyä heti syntymän jälkeen ja on jo selvästi heikentynyt 6 tunnin kuluttua syntymästä. Imeytyminen on huonoa jo 12 tunnin iässä ja kokonaan reitti sulkeutuu 48 tunnin kuluessa syntymästä. Myös ensimmäinen ateria sulkee reitin, joten vasikoille ei saisi antaa syntymän jälkeen muuta maitoa kuin ternimaitoa.

Lisäksi vasta-aineiden imeytymistä vasikoiden elimistöön on todettu häiritsevän vasikoiden kokema kylmästressi sekä poikimavaikeuksista johtuva hapenpuute. Jos heikkoa vasikkaa ei saada imemään ternimaitoa, se on letkutettava sille. Tässä erikseen tarkoitusta varten suunniteltu juottolaite on hyvä apu. Sen käyttö kannattaa opetella yhdessä eläinlääkärin kanssa.

Ternimaidon laatua arvioidaan yleensä mittaamalla sen immunoglobuliini G (IgG) -pitoisuutta, sillä IgG muodostaa naudan ternimaidon vasta-aineista yli 85 %.

Hyvälaatuisessa ternimaidossa IgG-pitoisuus on yli 50 g/l. Yleensä vanhemmilla lehmillä on ternimaidossaan enemmän vasta-aineita kuin nuoremmilla eläimillä.

Tutkimuksissa on todettu ternimaidon laadun vaihtelevan suuresti myös saman ikäisten yksilöiden välillä eikä toistaiseksi ei ole selvillä, miksi saman karjan toisilla yksilöillä on ternimaidossa paljon vasta-aineita ja toisilla vain vähän. Siksi vasikoille juotetun ternimaidon laatu kannattaa tuntea.

Nykyään ternimaidon laadun mittaaminen on mahdollista tilalla tarkasti ja nopeasti kolostrometrillä tai refraktometrillä. Varsinkin optinen 0–32 % -asteikolla varustettu refraktometri soveltuu hyvin sekä tuoreen että pakastetun ternimaidon laadun mittaamiseen ja laitetta saa ostaa edullisesti meijereiltä ja teurastamoilta. Refraktometrin tulos 22 % vastaa IgG-pitoisuutta 50 g/l.

Hyvälaatuiseksi tutkittua ternimaitoa on myös aina syytä pitää pakkasessa. Sitä annetaan vasikalle silloin, kun oman emän ternimaitoa ei jostain syystä ole saatavilla tai maidon vasta-ainepitoisuus on selvästi matala. Emällä voi olla myös esimerkiksi utaretulehdus tai muu sairaus.

Älä juota tulehdusmaitoa vasikalle, sillä se voi sairastua siitä vakavasti.

Pakastettavaksi aiottu ternimaito kannattaa lypsää puhtaaseen astiaan ja pakastaa mahdollisimman pian lypsämisen jälkeen. Vasta-aineet ovat valkuaisaineita ja ne tuhoutuvat liian kuumassa. Siksi ternimaito tulee sulattaa ja lämmittää varovasti alle 40-asteisessa vesihauteessa. Sulatukseen ei kulu liikaa aikaa, kun ternimaito pakastetaan pienissä astioissa.

Riittävän hyvän ternimaidosta saadun vastustuskyvyn eli passiivisen vastustuskyvyn raja-arvona pidetään yleisesti vasikoiden veren seerumin IgG-pitoisuutta 10 g/l. Tämä voidaan määrittää laboratoriossa verinäytteestä, toivottavasti joskus myös vasikoiden syljestä.

Verinäytteiden tutkimisesta on apua ongelmanselvityksessä. Jos tilan vasikat sairastelevat, eläinlääkäri ottaa verinäytteitä 24 - 48 tunnin ikäisistä vasikoista ja vasta-ainepitoisuudet tutkitaan. Jos useamman vasikan vasta-ainepitoisuus jää alle 10 g/l, tiedetään, että jotakin ternimaitojuotossa on vialla ja asiaan osataan puuttua.


Ota terveydenhuolto avuksi

Vasikoiden omien terveydenhuoltokäyntien määrän olisi hyvä lisääntyä tulevaisuudessa. Vain vasikoiden asioihin suunnatulla käynnillä on eläinlääkärin kanssa mahdollisuus syvällisesti perehtyä vasikoiden olosuhteisiin ja hoitoon sekä esimerkiksi juuri vasikoiden alkuhoidon mahdollisuuksiin ja haasteisiin omalla tilallaan. Asiat on syytä kirjata huolellisesti ylös terveydenhuoltosuunnitelmaan.

Nasevaa on tarkoitus pikkuhiljaa kehittää entistä paremmin vasikoiden asioita huomioivaksi järjestelmäksi.

Vasikoiden omista terveydenhuoltokäynneistä on poikkeuksetta hyötyä, mutta varsinkin niitä tarvitaan silloin jos vasikat sairastelevat tai jos haluaa parantaa oman tilansa vasikoiden hyvinvointia, kasvua ja terveyttä. Vasikat eivät loppujen lopuksi vaadi paljoa, mutta pienet asiat ovat sitäkin tärkeämpiä ja joskus nykymaailman menossa varsin vaikeita toteuttaa. Lisäksi tiettyjen asioiden on tapahduttava ajallaan. Siksi kaikki apu tulee tarpeeseen.


Tee vasikoiden alkuhoito oikein