Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Sopivan ruokinnan avulla voidaan auttaa lehmät kriittisten tuotantovaiheiden yli ja tukea niiden hyvää hedelmällisyyttä. Kuva: Hankkija Oy

Tue hedelmällisyyttä ruokinnalla

Hyvä hedelmällisyys on monen onnistumisen summa. Terve, hyvän perimän omaava, hyvin hoidettu ja oikein ruokittu lehmä tiinehtyy helposti ja on pitkäikäinen.

Vasikoiden ja hiehojen hyvä kasvu nopeuttaa ensimmäistä poikimista. Sukukypsyys on enemmän riippuvainen koosta kuin iästä. Riittävän kokoinen hieho voidaan huoletta siementää niin, että se poikii jo 24 kuukauden iässä ja tuottaa karjassa pitkään.

Vasikoiden hyvän kasvun salaisuus on riittävä juoman ja vasikkarehun tarjoaminen, hiehot taas tarvitsevat riittävästi valkuaista ja kivennäisiä. Oikein ruokittu hieho kasvaa hyvin, mutta ei liho, ja tiinehtyy ensisiemennyksellä.

Sopiva kuntoluokka

Liikalihavuus on lehmille yhtä haitallista kuin laihuus. Lihavana poikineiden lehmien syöntikyky on huono ja ne käyttävät kudosrasvoja energiakseen. Sen vuoksi niiden veressä on runsaasti vapaita rasvahappoja, mikä lisää hedelmällisyysongelmia, ketoosia ja maksan rasvoittumista.

Lihomisriski on suurin loppulypsykaudella. Pitkämaitoisuutta voidaan tukea riittävällä valkuaisruokinnalla, mutta ehtyvä lehmä on siirrettävä täyttävälle ruokinnalle ennen kuin se lihoo. Umpikaudella laihduttamista ei suositella.

Poikivan lehmän kuntoluokka tulisi olla noin 3,5 ja se saisi laihtua herumisaikana vain 0,5 luokan verran. Jos paino alenee kokonaisen kuntoluokan, kiimojen näkyminen ja tiinehtyminen heikkenevät.

Heruvan lehmän haasteet

Poikineen lehmän maitotuotos nousee nopeammin kuin syöntikyky, joten lehmälle jää energiavajetta. Tämä on ruokinnan haastavin vaihe. Veren sokeripitoisuus alenee, joten lehmä käyttää myös kudosrasvojaan energianlähteenä. Osa rasvoista muuttuu maksassa myrkyllisiksi ketoaineiksi, kuten betahydroksibutyraatiksi. Mitä vakavampi ja pidempi on energiavaje, sen suurempi on ketoosiin sairastumisen riski: lehmä lakkaa syömästä, sen maitotuotos putoaa ja maidon rasvapitoisuus nousee.

Energiavajeen hoitoon sopivat erikoisrehut sisältävät muun muassa propyleeniglykolia sekä pötsissä propionihappoa tuottavia rehuaineita. Ne nostavat verensokeria ja alentavat veren rasva- ja ketoainepitoisuutta niin, että rehu alkaa taas maistua.

Verensokerilla on myös suora vaikutus tiinehtymiseen. Munasolut käyttävät glukoosia ravintonaan. Alhainen verensokeri ja veren korkea rasvahappopitoisuus heikentävät munasoluja ja haittaavat niiden kypsymistä. Seuraavat kiimat jäävät heikoiksi ja hedelmöittyminen vaikeutuu. Verensokeria nostava ruokinta nopeuttaa hedelmällisyyden palautumista.

Piilevä halvaus

Joskus hedelmällisyysongelmien taustalla voi olla piilevä poikimahalvaus, jossa veren kalsiumpitoisuus on alentunut ja lihakset toimivat laiskasti. Se voi johtaa erilaisiin terveysongelmiin kuten huono syönti, ketoosi, kohdun hidas palautuminen tai huono vastustuskyky, jotka puolestaan voivat heikentää hedelmällisyyttä.

Umpilehmien oikea ruokinta vähentää poikimahalvausriskiä. Karkearehun tulisi olla kuitupitoista ja täyttävää, ei apilaista, ja sisältää vain niukasti kalsiumia ja kaliumia. Lisäksi annetaan umpilehmille tarkoitettua kivennäisrehua, joka turvaa muun muassa riittävän magnesiumin saannin. Hankalissa tapauksissa voi olla apua erikoiskivennäisistä, joissa on anionisia suoloja.

Riittävästi ravintoaineita

Ravintoaineiden saanti vaikuttaa hedelmällisyyteen. Jotta lehmä olisi valmis uuteen tiineyteen, sen energiataseen on oltava kunnossa ja sen on saatava rehusta riittävästi valkuaista ja kivennäisaineita. Myös suojaravintoaineita, vitamiineja ja hivenaineita, tarvitaan. Umpilehmien ja poikivien hiehojen kivennäisrehun saanti kannattaa varmistaa.

Hivenaineilla on oma osuutensa hedelmällisyyden ylläpitämisessä. Mangaani vaikuttaa sukupuolihormonien määrään ja keltarauhasen toimintaan, seleeni jälkeisten irtoamiseen, ja kupari ja sinkki kohdun toimintaan ja tiinehtymiseen. Korkeatuottoisilla tai stressaantuneilla eläimillä tarve kasvaa.

Suomalaisissa pelloissa on usein puutetta hivenaineista. Säilörehuanalyysin, laajan kivennäisanalyysin ja maidon seleenimäärityksen perusteella ruokintaa voidaan täydentää oikein ja varmistaa kaikkien ravintoaineiden riittävä saanti.