Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Utaretulehdusmikrobit icon

Utaretulehdusmikrobit

Piirros: Ossi Hiekkala

Trueperella pyogenes / Peptococcus indolicus

Trueperella pyogenes (ent. Arcanobacterium) aiheuttaa utaretulehduksen yleensä yhdessä Peptococcus indolicuksen, Streptococcus dysgalactiaen tai jonkun muun bakteerin kanssa. P. indolicus aiheuttaa tunnusomaisen pahan hajun utaretulehduseritteeseen. Vuonna 2013 Valion aluelaboratorioon lähetetyistä näytteistä 8,8 prosentista löytyi T. pyogenes ja/tai P. indolicus.


Oireet ja hoito

Pyogenes-tulehdukselle ontyypillistä voimakkaat näkyvät oireet sekä tulehtuneen neljänneksen mätämäinen ja haiseva erite. Sairas eläin on jäykkä
ja haluton liikkumaan utarekivun takia. Akuutin sairauden hoitamiseksi annetaan penisilliiniä ja kipulääkitys. Mätää on kivun lievittämiseksi lypsettävä pois, ainakin aluksi.

Intensiivisestä hoidosta huolimatta vain muutama prosentti neljänneksistä palaa maidontuotantoon.

Ajan myötä neljännes umpeutuu ja surkastuu, ja mätää saattaa purkautua neljänneksestä ajoittain. Pyogenes-tulehdusta esiintyy myös lievässä muodossa (solunousu) lypsykaudella, jolloin penisilliini puree hoitona hyvin.


Esiintyminen

Tauti on yleisin loppukesällä (kesämastiitti) erityisesti hiehoilla ja ummessa olevilla lehmillä, mutta voi iskeä myös lypsykaudella. Tällöin puhkeaminen liittyy yleensä vedinvammaan. Myös sisäruokintakaudella ongelmia voi esiintyä, mutta kesän lämpö lisää riskiä sairastua merkittävästi, samoin bakteereja levittävien kärpästen esiintyminen.

T. pyogenes on opportunisti, jota voidaan normaalistikin eristää lehmien limakalvoilta. Mikrobia kumppaneineen on paljon tulehtuneen utareen eritteessä, haavojen mädässä, mätäpaiseissa, kohtuvalutuksessa sekä mätänevissä jälkeisissä, mutta myös parsien pinnoilla ja poikimakarsinoiden makuualustoissa, erityisesti ellei niitä siivota ja kuiviteta kunnolla päivittäin.


Ennaltaehkäisy

Mikäli karjassa ilmenee ajallisesti lähekkäin muutamakin pyogenes-tulehdus, kannattaa ennaltaehkäisyä pohtia. Pihatoissa sairastunut lehmä kannattaa eristää tartuntapaineen vähentämiseksi ja poistaa lehmä mahdollisuuksien mukaan. Koska kaikenlaiset haavat ja haavaumat erityisesti vetimissä ja lähellä vetimiä (myös puhkeavat mätäpaiseet) lisäävät riskiä, tulee pohtia, miten niitä voidaan hoitaa, vähentää ja ennaltaehkäistä tarmokkaasti.

Kärpästen torjunta on avainasemassa T. pyogeneksen torjunnassa.

Kohtuvalutuksen, mahdollisen utare-eritteen
ja mädän siivous parsilta ja poikimakarsinoiden makuualueilta on tärkeää tartuntapaineen kurissa pitämiseksi. Puhdas kuivitus estää vetimien päiden lähikontaktin kontaminoituneiden parsien ja poikimakarsinoiden pintoihin. Jälkeisten jättäminen kestopehkupoikimakarsinoiden makuualustoille on suuri riski erityisesti kesäaikaan.