Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Jaakko Kukkonen ja Virve Mäkipää kehittävät maidontuotantoaan eläinten hyvinvointi edellä. Keskituotoksen nostaminen 11 100 kilosta on pienistä asioista kiinni. Mäkipää kertoo näkevänsä lehmän katseesta, onko kaikki kunnossa. Kuva Markku Pulkkinen

Terveillä lehmillä huipputuotos

Kukkosen tilalla Ilmajoella halutaan parantaa tuotantotuloksia joka päivä. Intohimo karjan hyvään hoitoon paistaa yrittäjien silmistä ja puheista. Terveet eläimet ovat hyvän tuotoksen merkittävin tekijä.


Maitoyrittäjät Jaakko Kukkonen ja Virve Mäkipää ovat napsauttaneet tietokoneen auki navetan toimistossa aamukahdeksalta. Pariskunta tarkastelee edellisen vuorokauden tuotostietoja joka aamu yhtä innokkaasti.

Haluamme kehittyä koko ajan.

"Kun keskituotos on reilut 11 100 kiloa, asiat alkavat olla jo todellista hienosäätöä. Pienikin muutos vaikuttaa tuotosmääriin. Tavoitteemme on päästä 12 000 kilon keskituotokseen”, Mäkipää linjaa.

Tilalla lähdettiin kohentamaan keskituotosta viisi vuotta sitten 9 500 kilosta. Juuri tällä hetkellä tavoitteen täyttymistä hidastaa sateisena viime kesänä korjatun säilörehun normaalia huonompi laatu. Uutta satokautta odotetaankin kiivaasti.

Tilansa menestymisen perusteena yrittäjät pitävät hyvää osaamista ja karjasilmää, huolellisesti valmistettua apetta sekä yhteistä visiota tuotannon kehittämisestä.


Merkittävä tekijä Kukkosen tilan korkeassa keskituotoksessa on karjan hyvä terveys. Yrittäjät liikkuvat robottipihatossaan paljon ja tarkkailevat lehmiä myös toiseen kerrokseen nostetun toimiston isoista ikkunoista.

”Näen lehmän katseesta, milloin asiat eivät ole hyvin. Robotti ei välttämättä vielä siinä vaiheessa kerro, että jokin on vialla. Karjasilmä kehittyy kokemuksen myötä, mutta jotain synnynnäistäkin siinä varmasti on”, Mäkipää arvelee.

Fysioterapeutin koulutus auttaa Mäkipäätä havainnoimaan myös eläinten vaivoja.

”Koulutus on opettanut katselemaan, kuinka ihmiset liikkuvat."

Samalla tavalla lehmän monet vaivat näkyvät liikkumisesta.

"Jos joku lehmistä ontuu, hoidamme sorkat heti kuntoon, ennen kuin liikkumisongelma aiheuttaa eläimelle muita vaivoja”, Mäkipää painottaa.

Omien silmien lisäksi yrittäjät käyttävät eläinten hyvinvoinnin mittareina aktiivisuuspantojen antamia tietoja, maito- ja solumääriä ja robotilla syötyä rehumäärää.


 

Vasikat siirretään 10–12 viikon ikäisinä navetan vieressä olevan kestokuivikehieholan puolelle.

Seitsemän vuotta vanha, yhden robotin pihatto palvelee hyvin yrittäjien ja eläinten tarpeita. Navetta on raikas ja valoisa. 65 lehmällä on reilusti tilaa. Myös eläinten käsittelytila sekä sairas- ja poikimistilat ovat kunnossa. Seuraaviakin askeleita on jo mietitty.

”Kestokuivikepohjainen poikimakarsina on suunnitelmissa. Nyt poikiminen tapahtuu turvekuivitetun parsimaton päällä. Uuden, erillisen vasikkalan rakentaminenkin tulee varmasti jossain vaiheessa eteen. Navetan laajentaminen kahdelle robotille on myös viiden vuoden suunnitelmissa,” Kukkonen sanoo.

Teemme kaikki investoinnit miettien ensimmäisenä eläinten hyvinvointia.

Kun navetan laajennus tulee ajankohtaiseksi, pohditaan tilalla myös ulkoilutarhan mahdollisuutta. Nyt jaloittelutarhaa ei ole. Laiduntaminenkaan ei ole mahdollista peltojen sijainnin vuoksi.


Hyvä lehmä syntyy hyvästä vasikka-ajasta. ”Ravintoa pitää olla riittävästi, sillä lehmän utarekudos muodostuu juottokaudella”, Mäkipää muistuttaa.

”Vasikat saavat ternimaitoa 2–4 tunnin sisällä syntymästään. Ensimmäiset 1–3 päivää ne viettävät emänsä kanssa, minkä jälkeen ne siirtyvät imettäjälehmälle. Päiväkasvu on kova ja vasikat pysyvät terveinä. Noin kuukauden ikäisinä siirrämme vasikat automaattiruokintaan.”

Imettäjälehmien käytöstä Kukkosen tilalla on vielä melko lyhyt kokemus, mutta tulokset vaikuttavat lupaavilta.

”Totutamme vasikat väkirehuun mahdollisimman varhain, jotta niistä saadaan kunnollisia märehtijöitä. Vasikoille on aina tarjolla vapaasti kuivaa heinää, säilörehua ja vasikkanappulaa”, Mäkipää kuvailee.

Vasikat siirretään navetan vieressä olevaan kestokuivikepohjaiseen kylmäpihattoon 10–12 viikon ikäisinä.


 

Yhden robotin pihatto on valmistunut 2012. Seuraavina investointeina viiden vuoden suunnitelmissa ovat vasikkala ja navetan laajennus kahdelle robotille.

Kukkonen ja Mäkipää olivat mukana osuuskunta Maitosuomen järjestämässä utaretulehduspienryhmässä, vaikka tulehdukset eivät ole olleet tilalla viime aikoina ongelma. Tarttuvasta Streptococcus uberis -epidemiasta heillä on kuitenkin kokemuksia muutaman vuoden takaa. Lyhytkurssit täydentävät omaa osaamista ja ovat molempien mielestä hyödyllisiä.

”Tärkein asia utaretulehdusten torjunnassa on lypsyrobotin säännöllinen huolto. Äskeisen pienen utaretulehdusepidemian syyksi paljastui robotin väärä alipaine. Vetimien hyvää pesutulosta pitää myös valvoa”, Mäkipää tähdentää.

Hän lähtee rakentamaan hyvää utareterveyttä umpilehmistä.

Tavoitteena on lehmän kuntoluokan säilyminen samana läpi ummessaolokauden.

”Olen maltillinen umpeuttaja. Ensin lopetamme väkirehutarjoilun robotilla, jolloin lypsyväli harvenee. Sitten siirrymme umpiappeeseen ja kuivaan heinään. Umpilehmillä käytämme myös kalkitonta kivennäistä ja magnesiumpitoista nuolukiveä. Rehun pitää olla vähäenergistä mutta täyttävää”, Mäkipää neuvoo.

Umpilehmät siirretään 1–2 viikkoa ennen poikimista navetan toiseen päähän. Tunnutuksesta tilalla on luovuttu lähes kokonaan. Umpiappeen päälle laitetaan poikimisen lähestyessä vain hieman lehmien apetta. Ennen poikimista vähintään kolme kertaa poikineille annetaan poikimahalvauksen estämiseksi kalsiumbolus. Toinen bolus annetaan heti poikimisen jälkeen ja kolmas tarvittaessa.

”Mittaamme poikineilta säännöllisesti lämmön ja tarkkailemme muita poikimahalvauksen merkkejä, jotta saamme jo seisovat halvaukset kiinni.”


 

Seitsemänvuotiaassa yhden robotin pihatossa on väljät tilat 65 lehmälle. Lehmien tarkkailua helpottaa toiseen kerrokseen nostettu navettatoimisto.

Utaretulehdusten estämiseksi kaikille lehmille annetaan antibiootittomia vahatuubeja kesällä. Niillä vedinten päähän saadaan muodostumaan vahatulpat. Antibioottia sisältäviä umpituubeja käytetään vain tarpeen vaatiessa utaretulehdusten hoitoon. ”Umpituubeja joudumme käyttämään nykyään tosi harvoin”, Mäkipää iloitsee.

Parsissa on käytössä turvekuivike. Kuivikkeen valinta perustuu kuivikkeen saatavuuteen, mutta myös turpeen antibakteeriseen ominaisuuteen.

Yrittäjät pyrkivät hoitamaan eläimet niin hyvin, ettei sairauksia tulisi. Kokonaan niiltä ei voi kuitenkaan välttyä.

”Kun eläin sairastuu, annamme sille luonnollisesti sairauden vaatiman lääkkeen." 

Jos eläimellä on kipuja, pitää sille ehdottomasti antaa kipulääkettä.

"Kipu johtaa muuten suurempiin ongelmiin. Kun eläin on kivuton, se pystyy käyttäytymään ja syömään suhteellisen normaalisti. Sairaus ei pääse voitolle ja isommilta ongelmilta todennäköisesti vältytään. Tässäkin asiassa ihmisten ja eläinten fysiologia on samanlainen”, Mäkipää tietää.


 

Valkotaulu on Virve Mäkipäällä jokapäiväisessä käytössä. Eläinten lääkintämerkintöjä siihen tarvitsee tehdä onneksi melko harvoin.

Kukkosen tilalla on terveydenhuoltosopimus Ilmajoen kunnaneläinlääkärin, Elina Rintalan, kanssa.

”Meille on muodostunut hyvä ja avoin kumppanuussuhde. Säännölliset terveydenhuoltokäynnit tuovat kustannukset moninkertaisesti takaisin. Se olisi todella väärä paikka säästää”, Mäkipää painottaa.

Myös Rintala on tyytyväinen terveydenhuoltoyhteistyöhön.

”Tunnemme toistemme toimintatavat hyvin, mikä helpottaa yhteistyötä. Molempiin suuntiin yhteydenotto on helppoa ja mutkatonta asiasta kuin asiasta. Terveydenhuoltosopimuksen ansiosta olen paremmin selvillä tilan asioista ja eläinten terveydentilasta. Kun tilalla käydään säännöllisesti, on mahdolliset poikkeustilanteet, esimerkiksi taudinpurkaukset, mahdollista havaita ajoissa. Hyvin hoidetun tilan kanssa on mukava tehdä yhteistyötä”, Rintala kuvailee.

Kun eläin sairastuu, Mäkipää antaa lehmän oireista mahdollisimman tarkat tiedot jo puhelimitse eläinlääkärille. Silloin oireiden syy on helpompi selvittää ja hoitaminen käy nopeasti.

”Olen saanut Elinalta hyviä neuvoja siihen, kuinka lehmän voi alustavasti tutkia itsekin”, Mäkipää kiittelee.

Elina Rintala neuvoo kotieläinyrittäjiä ainakin mittaamaan eläimeltä lämmön ennen kuin ottavat akuuttitapauksissa yhteyttä eläinlääkäriin. Hän haluaa yleensä myös tietää, koska lehmä on poikinut.

”Kannattaa soittaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Etenkin halvauksissa ja poikimavaikeuksissa nopea hoito on tärkeää”, Rintala kannustaa.

”Nasevan tiedot kannattaa myös pitää ajan tasalla mahdollisimman hyvin. Terveydenhuoltokäynneillä Nasevasta on paljon apua ja yleensä katson jo etukäteen Nasevasta muun muassa lääkitystietoja ja maitonäytetuloksia. Nasevan tietojen perusteella pystyn myös tekemään helposti terveystodistuksen eläinten myyntiä varten. Akuuteissa sairaustapauksissa lehmäkortti on tärkein tietolähde”, Rintala kertoo.

Naseva on Kukkosen tilalla arkipäiväisessä käytössä oleva työkalu. Yrittäjät olivat mukana myös Nasevaa kehittävässä työpajassa.

Oli avartavaa nähdä muitakin Nasevan ympärillä toimivia tahoja ja kuulla heidän näkemyksiään. Naseva on jo nyt hyvä työkalu. Se helpottaa paljon myös eläinlääkärin työtä.



Kukkosen tilalla pidetään erinomaisen hyvää huolta eläimistä, ja hymyistä sekä iloisesta puheenporinasta päätellen työ, elämä ja parisuhde maistuvat myös tilan ihmisille.

”Tykkäämme molemmat työstämme. Yhteiset tavoitteet ja hyvä tekemisen meininki auttavat meitä jaksamaan. Kun voi henkisesti ja fyysisesti hyvin, jaksaa panostaa eläimiinkin”, yrittäjät toteavat yhdestä suusta.

Tilalla on toimiva työnjako. Mäkipää vastaa navetasta ja Kukkonen rehuista sekä peltoviljelystä. Töiden koneellistamista molemmat pitävät tärkeänä terveyden tukipilarina.

”Esimerkiksi kuivikkeet levitämme koneellisesti ja juoma-automaatti helpottaa vasikoiden ruokintaa. Lantarobotti puolestaan siivoaa ritiläpalkit”, Kukkonen luettelee.

Yrittäjät ovat mukana myös maatalousyrittäjien työterveyshuollossa.

Avioparin vapaa-aika kuluu mukavasti 2-, 10- ja 12-vuotiaiden lasten kanssa. Virve Mäkipää ehtii lisäksi hoitaa omia hevosia ja ratsastaa ja Jaakko Kukkonen hiihdellä ja moottoripyöräillä.


Kukkosen tila, Ilmajoki


Teksti ja kuvat Markku Pulkkinen