Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Utaretulehdusmikrobit icon

Utaretulehdusmikrobit

 Piirros: Ossi Hiekkala

Streptococcus agalactiae

Streptococcus agalactiae oli 1950-luvulla Suomessa yleisin utaretulehduksen aiheuttaja. Lakisääteinen vastustus 70- ja 80-luvuilla vähensi esiintymistä merkittävästi. Vuonna 2015 Valion aluelaboratorioon lähetetyistä näytteistä 0,9 prosentista löytyi Str. agalactiae. Vuosittain noin 3–4 prosentista karjoistamme löytyy Str. agalactiae.

[1] Oireet ja hoito

Str. agalactiae aiheuttaa pääasiassa piileviä tulehduksia, jotka paranevat suhteellisen hyvin penisilliinillä (noin 80 %). Bakteeri on hyvin tarttuva, joten tartunta ehtii yleensä levitä uusiin eläimiin sitä mukaa, kun todettuja tapauksia hoidetaan, varsinkin pihatoissa.

[2] Esiintyminen

Str. agalactiaen kantoja on useita. Suomessa 2010-luvulla 56 lypsykarjasta ja noin 70 sairaalapotilaasta kerättyjen näytteiden alatyypitysten perusteella voitiin todeta, että ihmisistä ja naudoista peräisin olevat bakteerit olivat osittain samoja kantoja.

Ihmislääketieteessä Str. agalactiae -bakteeria kutsutaan B-ryhmän streptokokiksi. Ihmiset voivat kantaa bakteeria täysin oireettomasti muun muassa nielussa ja emättimessä.

Aikuisille, yleensä vanhuksille, B-streptokokki voi aiheuttaa muun muassa iho- ja pehmytkudos-, virtsatie- ja niveltulehduksia (reaktiivinen artriitti), keuhkokuumetta, aivokalvontulehdusta ja verenmyrkytyksiä. Vastasyntyneille vauvoille bakteeri voi aiheuttaa verenmyrkytyksen.

Naudoille bakteeri aiheuttaa käytännössä utaretulehduksen. Bakteeria löytyy joskus harvoin myös lehmien emättimestä, sieraimista ja ulosteista. Bakteeria löytyy parsien pinnoilta jonkin verran – mitä kosteampi ja likaisempi parsi on, sitä enemmän.

Olkikuivitus lisää Str. agalactiaen viihtymistä makuualustoissa. Myös lypsimet ja ihmisten kädet voivat levittää tartuntaa. Vasikat saavat tartunnan, joka on oireeton, raakamaidon välityksellä lehmistä. Suurin osa vasikoista puhdistuu maitojuoton loputtua, mutta eivät aina kaikki.

[3] Ennaltaehkäisy

Tartunta tulee karjaa useimmiten uuden eläimen oston yhteydessä. Eloeläimiä myyvän karjan terveystilanteesta on syytä varmistua ennen kaupantekoa. Kannattaa käyttää ETT ry:n terveyslomaketta. Myös ihmiset saattavat tuoda tartunnan erityisesti huonon käsihygienian välityksellä. Siksi kertakäyttökäsineiden käyttö lypsyllä on suotavaa.

Str. agalactiaen hävittäminen karjoista onnistuu melko suurella työllä ja vaivalla, helpommin parsinavetasta kuin pihatosta. Koska bakteeri saattaa joskus aiheuttaa ihmisille vakaviakin sairauksia, on hävittämiselle vahvoja perusteita. Eloeläinkaupassa on etua karjan Str. agalactiae -vapaudesta.

Hävittäminen perustuu kaikkien lehmien maitonäytteiden yhtäaikaiseen PCR-analytiikkaan ja positiivisten lehmien erotteluun, jonka jälkeen ne jaetaan poistettaviin tai penisilliinihoidettaviin. Prosessi uusitaan noin 3–4 kertaa. Kaikki vastapoikineet tarkistetaan vuoden ajan hävittämisen aloittamisesta.