Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Utaretulehdusmikrobit icon

Utaretulehdusmikrobit

Piirros: Ossi Hiekkala

Staphylococcus aureus

S. aureus on toiseksi yleisin utare-tulehdusmikrobi karjoissamme. Se tarttuu helposti ja paranee huonosti, varsinkin jos kanta on penisilliini-resistentti ja tulehdus on kroonistunut.


Oireet ja hoito

S.aureus aiheuttaa useimmiten piilevän, mutta joskus myös akuutin utaretulehduksen. Pahimmassa tapauksessa tulehdus on perakuutti, eli nopeampi kuin nopea, ja johtaa utareen mustumiseen eli kuolioon.

S.aureus paranee parhaiten anti-biooteilla, jos tulehdus on uusi ja ollut enintään vain kahdesta kolmeen viikkoa utareessa ja jos kanta on herkkä penisilliinille. Paranemisennuste on tällöin noin 50–70 prosenttia.

Kroonikoita ei kannata hoitaa, koska ne eivät parane.

Penisilliiniresistenttiä S.aureusta kantavat lehmät kannattaa poistaa. Ongelmatilanteissa suositellaan kaikkien lehmien umpeenpanohoitoa antibiooteilla jonkin aikaa.


Esiintyminen ja altistavia tekijöitä

S. aureusta esiintyy vähäisiä määriä iholla. Se viihtyy ja lisääntyy ensi-sijaisesti haavoissa, eli sitä löytyy

haavaumista, nirhamista, mätä-pesäkkeistä ja kohtuvalutuksesta, mutta toki myös tulehtuneen utareen maitoeritteestä.

Se ei juuri viihdy ja lisäänny makuualueilla, mutta toki sitä on maito- ja kohtuvalutuksen seassa sekä haavaeritteissä.

Lypsyvälineet ja ihmisten kädet voivat levittää tartuntaa. Vasikat saavat bakteerin ihollensa emän nuollessa sitä tai emättimen lima-kalvolta synnytyksen yhteydessä sekä raakamaidosta nielun limakalvolle. Uuden kannan voi saada esimerkiksi eloeläinten oston yhteydessä tai vieraiden lypsäjien käsistä. Siksi eloeläinten ostoa tulisi välttää ja lypsyllä suosia kertakäyttökäsineitä.


Ennaltaehkäisy

Jokaisessa karjassa on S.aureus-bakteereja. Kaikenlaisten haavojen sekä nirhamien ennaltaehkäisy ja hoito on tärkeää. Olosuhteita on korjattava niin, että haavaumia ei pääsisi syntymään. Vedinten iholla, erityisesti vedinten päissä olevat haavaumat, joita on voinut syntyä virheellisestä lypsystä tai lypsykoneesta, äreästä vedinkastosta tai syylä-haavaumista, altistavat vahvasti S.aureus-tulehduksille. Hyvä vedinkasto vähentää bakteereja vetimien pinnoilta.

Lehmien ryhmittely parsinavetoissa lypsyjärjestykseen utareterveyden mukaan ehkäisee tartuntoja.

Pihatoissa S.aureus-lehmät tulisi eristää omaksi ryhmäkseen.

Poikivien hiehojen opettaminen lehmäpuolelle pitäisi tehdä vähintään kuukautta ennen poikimista, jolloin utare ei vielä kunnolla tunnu ja vedinkanavat ovat edelleen kiinni (keratiinitulpat).

Hyvä ilmanvaihto vähentää S.aureus-tulehduksia. Myös kärpästen torjunta vähentää leviämistä.