Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Utaretulehdusta ei pidä hoitaa antibiooteilla pelkän positiivisen maitonäytetuloksen perusteella. Hoitopäätöstä tehdessä on otettava huomioon monta muutakin asiaa, kuten lehmän oireet, solutuksen kesto, lypsykauden vaihe, lehmän ikä ja mahdolliset aikaisemmat utaretulehdukset. Kuva: Reijo Jokivuori

Stafylokokki aiheuttaa eniten utaretulehduksia

Stafylokokeista KNS on maitonäytteissä yleisin, mutta utaretulehdushoitojen ja lehmien poiston taustalta löytyy useimmiten Staphylococcus aureus.

Muun muassa nämä seikat käyvät ilmi laajasta aineistosta, jota Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkijat ovat analysoineet yhdessä.

Utaretulehduksen aiheuttajia ja riskitekijöitä tutkittiin yhdistelmäaineistosta, joka perustui Valion laboratorion maitonäytetietokantaan sekä tuotosseurannan ja terveystarkkailun tietoihin vuosilta 2010–2012.

Yli 4 700 tilan 93 500 lehmältä oli lähetetty noin 240 000 neljännesmaitonäytettä. Nämä lehmät muodostivat aineiston tutkimusryhmän. Vertailuryhmään kuului samojen tilojen 238 000 lehmää, joilta ei ollut näytettä.

Tutkimus on maailmanlaajuisesti uraa uurtava, koska aineistoa tarkastellaan taudinaiheuttajakohtaisesti.

 

Uusi, yhtenäinen, PCR-testiin perustuva utaretulehdusdiagnostiikka otettiin Valion laboratoriossa käyttöön vuoden 2010 alusta. Tässä aineistossa utaretulehdusbakteereita löytyi 88 prosentissa näytteistä, ja 12 prosenttia oli negatiivisia eli ei sisältänyt mitään kohdebakteerilajia. Noin puolessa näytteistä oli vain yhtä ja noin neljäsosassa kahta kohdebakteerilajia.

Useimmista kahden löydöksen näytteistä löytyi vallitseva laji, jonka osuus oli yli 90 prosenttia. Kolme neljäsosaa positiivisista näytteistä oli siis sellaisia, että niiden tulosta voitiin pitää hyvin luotettavana.

Maitonäytteitä, joista löytyi kolmen tai useamman kohdebakteerin DNA:ta, oli vain 13 prosenttia.

Tuloksia, joissa on kolme bakteerilajia, pitää tulkita hyvin varoen: yli kolmen lajin näytteet on epäpuhtaina hylättävä suoralta kädeltä ja otettava uusi maitonäyte.

Tutkimustulokset osoittavat, että Suomessa näytteenottotekniikka osataan hyvin ja maitonäytteet ovat useimmiten puhtaasti otettuja.

 

Aineistosta saa kattavan kuvan utaretulehduksen aiheuttajista Suomessa (Taulukko). Selvästi yleisin bakteerilöydös oli koagulaasinegatiivinen stafylokokki (KNS). Toiseksi yleisin löydös oli Staphylococcus (S.) aureus.

Eri taudinaiheuttajien määrä ja osuus Valion laboratoriossa PCR-testillä vuosina 2010 - 2012 testatuissa maitonäytteissä, joista löytyi vain yhden taudinaiheuttajan DNA. Mykoplasma tuli testiin mukaan keväällä 2012. KLIKKAA KUVA SUUREMMAKSI

 

Stafylokokit ovat siis edelleen suomalaisten lypsylehmien yleisin utaretulehduksen aiheuttaja. KNS-näytteiden DNA-määrä on usein melko pieni ja selvästi vähäisempi kuin S. aureus -näytteissä. Testin valmistaja onkin nostanut KNS-bakteerien raja-arvoa, jotta kovin pieniä määriä ei ilmoiteta positiiviseksi löydökseksi.

Muita yleisiä utaretulehduksen aiheuttajia olivat Streptococcus (Str.) uberis, Str. dysgalactiae, Corynebacterium (C.) bovis ja Escherichia (E.) coli.

E. coli -tartuntojen melko pieni osuus selittyy sillä, että suurin osa maitonäytteistä on peräisin lievistä kliinisistä tai piilevistä utaretulehduksista. Jos äkillisten, voimakasoireisten tulehdusten osuus olisi suurempi, kolia löytyisi enemmän.

Str. agalactiae oli harvinainen löydös. Näytteet olivat pääasiassa peräisin isoista karjoista ja monet samoista lehmistä. Monista Str. agalactiae -positiivisista lehmistä oli useampia näytteitä, mikä viittaa siihen, että karjoissa oli torjuntaohjelma menossa.

Maitonäytetuloksemme ovat samansuuntaisia kuin aiemmin vastaavissa mutta suppeammissa kartoitustutkimuksissa Suomessa saadut tulokset. Vaikka lypsykarjatalous on kokenut suuren rakennemuutoksen, S. aureus -bakteerin osuus ei ole vähentynyt. Tämän ikävän tartunnanaiheuttajan kanssa suomalaisilla karjatiloilla riittää siis edelleen työtä.

 

Keskimäärin 36 prosenttia tutkimusryhmän lehmistä ja 6 prosenttia vertailuryhmän lehmistä oli hoidettu utaretulehduksen vuoksi lypsykaudella. Suurimmalla osalla lehmistä diagnoosi oli akuutti, kliininen utaretulehdus (koodi 301). Pelkästään umpeen mennessä hoidettiin 16 prosenttia tutkimuslehmistä ja 6 prosenttia vertailulehmistä.

Lypsykauden hoitoja annettiin keskimäärin 1,3 lehmää kohden, eli samaa lehmää hoidettiin yleisesti useamman kerran.

Hoidettujen lehmien maitonäytteissä yleisimmät löydökset olivat KNS ja S. aureus, mutta KNS:n osuus oli pienempi kuin kaikissa näytteissä ja vastaavasti S. aureuksen suurempi. On huomattava, että tässä tutkimuksessa ei voida ajallisesti varmuudella yhdistää vuoden aikana tutkittua näytettä ja annettua hoitoa, joten tulos on suuntaa-antava.

Hyvä uutinen hoitotuloksissa on vertailuryhmän pieni hoitoprosentti. Se vahvistaa käsitystä siitä, että suomalaisilla lypsykarjatiloilla utaretulehdushoidot perustuvat valtaosin bakteriologiseen diagnoosiin. Hoitomerkintäaineisto ei tosin ole täysin luotettava, koska osa hoidoista jää rekisteröimättä. Naseva-kirjanpito korjannee tulevaisuudessa tätä ongelmaa.

 

Yhteensä noin puolet lehmistä poistettiin tutkimusjakson aikana. Poistosyy oli ilmoitettu noin 90 prosentille karsituista lehmistä.

Yleisin syy oli utaretulehdus, jonka takia poistettiin 49 prosenttia tutkimusryhmän lehmistä ja 18 prosenttia vertailuryhmän lehmistä.

Noin 30 prosentilla poistetuista lehmistä oli poistovuoden aikana todettu maitonäytteessä S. aureus. Tämä tukee käsitystä siitä, että S. aureus -tulehdus kroonistuu helposti ja soluttavasta lehmästä halutaan eroon.

Lehmän poiston ja taudinaiheuttajien välistä tarkempaa yhteyttä selvitetään jatkotutkimuksissamme.

Tämä tutkimus on osa Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa projektia. Kirjoittajat kiittävät myös Valio Oy:ta ja Thermo Fisher Scientific Oy:ta tutkimuksen tukemisesta. Haluamme myös kiittää Valio Oy:n ryhmäpäällikkö Timo Latomäkeä avusta laboratorioaineiston kokoamisessa.

 

Kirjoittajat: Suvi Taponen, Johanna Vakkamäki, Anna-Maija Heikkilä, Satu Pyörälä

Johanna Vakkamäki, ELL, tohtoriopiskelija, Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, maitotilayrittäjä

Anna-Maija Heikkilä, MMT, LuKe (Luonnonvarakeskus)

Satu Pyörälä, Prof. emerita, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta

Suvi Taponen, ELT, Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta