Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Utaretulehdusmikrobit icon

Utaretulehdusmikrobit

Piirros: Ossi Hiekkala

Serratia

Serratia-bakteereja esiintyy yleisesti ympäristössä: maaperässä, kasveissa ja vedessä. Bakteerit ovat gram-negatiivisia ja rakenteeltaan samanlaisia kuin E.coli ja Klebsiella. Serratiat aiheuttavat utaretulehduksia satun-naisesti, mutta karjaepidemioitakin voi esiintyä. Vuonna 2013 Valion aluelaboratorioon lähetetyistä näytteistä 0,1 prosentista löytyi Serratia marcescens.


Oireet ja hoito

Serratian aiheuttama utaretulehdus voi esiintyä sekä piilevänä että näkyvänä eli kliinisenä. Taudinkuva riippuu siitä, milloin eläin on tartunnan saanut. Yleisoireet ovat yleensä melko lievät. Tutkimuksissa vain 32 prosenttia ummessaolokauden ensimmäisen puoliskon tartunnoista on muuttunut kliinisiksi, kun taas toisen puoliskon tartunnoista 68 prosenttia ja lypsykaudella saaduista tartunnoista 75 prosenttia.

Serratia-utaretulehdusten keskimääräinen kesto oli yhdysvaltalaisissa tutkimuksissa 131 päivää, mutta se vaihteli suuresti. Ummessaolokauden puoleen väliin mennessä todetuista tartunnoista 80 prosenttia oli edelleen utareessa poikimisen aikaan.

Antibiootit purevat erittäin huonosti Serratiaan.

Tutkimuksissa neomysiini on mainittu parhaiten tehoavaksi antibiootiksi. Lypsykauden antibioottihoidolla paranemisprosentti on ollut tutkimuksissa noin 10 ja umpeen-panohoidolla noin 7. Eräässä tutkimuksessa 40 prosenttia tapauksista parani itsestään. Lehmän poisto on varteen otettava keino tartuntapaineen vähentämiseksi.


Esiintyminen

Tartuntoja esiintyy kaiken ikäisillä lehmillä, vanhemmilla eniten. Tilanne saattaa vaihdella eri vuosina paljonkin, mutta Serratia-karjoissa tapauksia on yleensä muutamalla prosentilla eläimistä. Eniten tartuntoja esiintyy lämpimänä vuodenaikana, vähiten talvella. Tässä suhteessa Serratia muistuttaa muita ympäristöperäisiä utaretulehduksen aiheuttajia.

Sairastumisriskiä lisää huono hygienia ja vedinvauriot, esimerkiksi pakkasvauriot vedinten iholla.

Eläin saa tartunnan yleensä ummessaolokaudella, mutta tartunta on mahdollista myös lypsykaudella.

Bakteeri voi tarttua lypsinten välityksellä.

Serratian aiheuttamiin utaretulehduksiin on yhdistetty eläimen heikentyneen immuniteetin lisäksi navettaympäristöstä bakteerien kasvu kuivikkeissa, vedessä, vesikuppien ympäristössä, kontaminoituneessa vedinkastossa, jaloittelutarhassa (lehmät eivät saisi mennä makuulle) ja laitumien makuupinnoilla. Monissa tapauksissa tartunnan lähde on jäänyt tuntemattomaksi.


Ennaltaehkäisy

Koska Serratian aiheuttamat utaretulehdukset paranevat huonosti, kannattaa ennaltaehkäisyyn panostaa. Hyvän hygienian ylläpito on keskeistä: erityisesti vesi, vesikupit, ruokintapöytä sekä parret ja kuivikkeet, mutta myös mahdollisen jaloittelutarhan hygienia on tärkeää. Ummessa olevien erityinen suojelu kannattaa (hyvä hygienia, utareliivit ja paperi, Orbeseal-vedintulppa, kalvon muodostava vedinkasto/spray esimerkiksi joka toinen päivä). Puhdas ja kuiva navettaympäristö on tärkeää, ja navetan hyvä ilmanvaihto pitää navetan viileänä ja kuivana. Tartunnan saaneet kannattaa ryhmitellä eroon terveistä ja lypsää viimeisenä.