Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Hyvässä säilörehussa pitää olla riittävästi kuitua, jotta siihen on helppo lisätä viljaa ja muita väkirehuja, Petri Kurvinen (vas.) ja Jari Korva tietävät. Kuva: Markku Pulkkinen

Säilöntäaineen valinta vaatii tarkkuutta

Kurvisen maitotilalla Vaalassa elettiin viime syksynä jännittäviä hetkiä: toinen rehusato jäi pieneksi ja säilöntäkin tuotti ikävän yllätyksen.

Viime kasvukausi oli Pohjois-Pohjanmaalla erittäin märkä. Ensimmäinen säilörehusato oli kuitenkin määrältään suuri, Kurvisen tilalla peräti 6 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Toinen sato jäi kahteen tuhanteen kuiva-ainekiloon ja kolmatta ei Oulun korkeudella korjatakaan. Nurmirehu oli korjattaessa melko kosteaa.

”Olen käyttänyt rehun säilönnässä useiden vuosien ajan biologisia säilöntäaineita happojen sijaan. Ne ovat edullisempia ja toimineet meillä hyvin. Viime vuosi oli kuitenkin poikkeus”, yrittäjä Petri Kurvinen kertoo.

Normaalia kosteamman säilörehun pH-arvo olisi pitänyt saada pudotettua mahdollisimman nopeasti alas, jotta laatu olisi pysynyt hyvänä. Biologisia aineita käytettäessä säilöntäprosessi on kuitenkin happoja hitaampi. Kun rehu vielä pakkautui laakasiilossa erittäin tiiviiksi, ei biologinen säilöntäaine päässyt kunnolla vaikuttamaan koko rehumäärään. Ajosilppurin kuljettaja oli ehdottanut happosäilöntää, mutta Kurvinen luotti omiin hyviin kokemuksiinsa.

Ensi kesänä Kurvisen tilalla tehtävissä kokeissa keskitytään siihen, miten eri eri säilöntäaineet vaikuttavat lehmien syöntiin, tuotokseen ja maidon pitoisuuksiin.

”Rehu ei mennyt kuitenkaan kokonaan pilalle, vaikka säilöntä osittain epäonnistuikin. D-arvo jäi kuitenkin melko matalaksi ja on noin 640 g/kg ka. Näillä rehuilla pärjäämme silti ensi kesään saakka ja vähän jää ylikin”, Kurvinen huokaa helpotuksesta.

Viime kesän säilörehu ei ole ollut niin maittavaa kuin aikaisempien vuosien säilörehut. Kurvisen lehmät syövät tällä hetkellä 25,5 kuiva-ainekiloa rehua päivässä, kun sitä edellisenä talvena kului 28 kiloa päivässä. Ostorehujen koostumus on pitänyt miettiä erittäin tarkasti.

Kurvinen tietää, että biologisia säilöntäaineita markkinoidaan aktiivisesti. Myyjien pitää hänen mielestään myös kertoa, että märälle säilörehulle se ei välttämättä ole paras valinta.

Ensi kesänä Kurvisen tilalla tehdään kokeita, joissa puolet rehusta säilötään hapolla ja puolet biologisella säilöntäaineella. Valio suunnittelee koejärjestelyt useammalle tilalle. Tarkoitus on keskittyä siihen, kuinka eri säilöntäaineet vaikuttavat lehmien syöntiin, tuotokseen ja maidon pitoisuuksiin.

Säilörehuun panostetaan tosissaan

Kurvisen 65 holstein-lehmää ovat rehuongelmista huolimatta heruneet huippulukemiin. 12 kuukauden keskituotos on 12 300 kiloa energiakorjattua maitoa lehmää kohti. Rasvapitoisuus on ollut 4,0 ja valkuaispitoisuus 3,5 prosenttia. Tilalla on AMS-lypsy.

Kurvisen tilan vuonna 2010 valmistuneessa navetassa ahertaa yksi robotti, parin vuoden päästä toinenkin.

Hyvän tuotoksen takana on tarkasti räätälöity aperehu, jonka automaattinen mattoruokkija tarjoilee navetan puolelle yhdeksän kertaa päivässä.

”Selvitämme säilörehun laadun Valio Artturi® -palvelussa neljä viikkoa korjuun jälkeen ja ruokintakauden aikana kuukauden tai kahden välein. Kesän säilörehunäytteet otan pitkällä kairalla laakasiilosta. Rehutehtaalta tuleva viljaja valkuaisrehu valmistetaan säilörehun arvojen mukaan räätälöitynä meille”, Kurvinen selventää.

”Etenkin märkänä kesänä rehun fosforipitoisuus saattaa jäädä alhaiseksi. Kahdella lehmällä on ollut selvästi fosforin puutteeseen viittaavia halvausoireita. Hivenaineja kivennäislisäyksiin pitääkin kiinnittää nyt erityistä huomiota”, Kurvinen painottaa.

Tilan 144 hehtaarin viljelyalasta puolet on säilörehuntuotannossa. Kasvilajina on lähes yksinomaan timotei, sillä apiloita ei ole oikein saatu menestymään. Timoteistä on helppo torjua rikkakasvitkin, kun joukossa ei ole apilaa.

Herne-kauraa ja vehnä-kauraa on viljelty kokoviljasäilörehuksi. Tilalla viljellään myös puitavaa ohraa, mutta se myydään jo ennen kylvöä pystyviljana muille tiloille.

Kaikki väkirehu ostetaan valmiina seoksena rehutehtaalta. Heti, kun säilörehun laatu tiedetään, rehutehtaat kilpailutetaan. Ruokintasuunnitelmat pohjautuvat rehufirmojen ehdotuksiin. Niistä valitaan kustannustehokkaimmat.

”Keskityn itse erityisesti hyvän säilörehun tuottamiseen ja tarkkaan ruokintaan. Säilörehun satotavoitteena on 10 000 kuiva-ainekiloa hehtaarilta. Rehuviljan tuottaminen omalla tilalla vaatisi investointeja varastointitilaan ja olen laskenut, että se ei kannata”, Kurvinen sanoo.

Tilan rehukustannus on viime vuosina ollut 14–15,5 senttiä tuotettua maitolitraa kohden.

Vuorovedolla navetassa

Petrin avovaimo Sini Simola on ollut mukana tilanpidossa vuodesta 2014 lähtien. Perhettä ilahduttaa 10 kuukauden ikäinen Teemu-poika.

Vajaan vuoden ikäinen Teemu saa Petri Kurvisen ja Sini Simolan ajatukset irti arkiaskareista. Vuorotyö navetassa antaa molemmille aikaa olla esikoisen kanssa.

Sini on työskennellyt aikaisemmin maatalouslomittajana ja hänen mielenkiintonsa kohteena on erityisesti karjan jalostaminen. Hän kokeilee parhaillaan muun muassa holsteinin ja jerseyn risteytyksiä. Seuraava navetan laajennus täytetään omilla hiehoilla, sillä ostohiehoista on osittain huonoja kokemuksia robottinavetan valmistumisen ajalta.
Hymyilevä pariskunta kertoo työssäjaksamisen perustaksi selkeän työnjaon: toinen tekee navetassa aamuvuorot ja toinen iltavuorot.

”Kummallekin jää vapaa-aikaa eikä tule turhaan sanailtua toiselle navetassa”, Sini nauraa.

Yrittäjäperhe tekee silloin tällöin maatalousaiheisia opintomatkoja ja lyhyitä kylpyläja sukulaisreissuja. Sini käy lisäksi koiranäyttelyissä kehäsihteerinä.

”Meillä on myös kullanarvoinen lomittaja, joten lomalle voi aina lähteä huoletta”, Sini Simola kiittelee.

Vasikoille aletaan rakentaa ensi kesänä uutta rakennusta, jotta pihattoon mahtuu toinen robotti ja lisää lehmiä.

Laajennus tulossa

Kurvisten yhden robotin navetta valmistui 2010. Seuraava askel on jo aikataulutettu. Ensi kesänä alkaa nousta uusi vasikkala. Kun se on valmis, jatketaan navettaa 30 metrillä ja sisään tuodaan toinen robotti.

Kurviset haluavat kehittää toimintaansa koko ajan. He käyvät mahdollisimman usein koulutuksissa. Kollegojen tapaaminen ja kokemusten vaihto on myös tärkeää.

”Periaatteemme on, että miksi tehdä mitään, jos sitä ei tee kunnolla. Pitää myös mitata ja seurata asioita, jotta voi kehittää toimintaansa”, Petri Kurvinen tiivistää.

 

Hovin tila

 

Säilöntäaine rehun kuiva-aineen mukaan

Tuotantoneuvoja Jari Korva osuuskunta Pohjolan Maidosta kehottaa huomioimaan säilörehun kuiva-ainepitoisuuden säilöntäainetta valittaessa. Jos haluaa käyttää biologista säilöntäainetta, tulee kuiva-ainepitoisuuden olla yli 35 prosenttia. Kosteampiin oloihin happosäilöntä on selkeästi varmempi vaihtoehto.

Osuuskunta Pohjolan Maidon valio Artturi® -neuvoja Jari Korva muistuttaa, että säilöttävän rehun kuiva-ainepitoisuus vaikuttaa säilöntäaineen valintaan.

”Happosäilöntä pysäyttää bakteeritoiminnan rehussa, kun ph eli happamuus laskee nopeasti neljän pintaan. Biologisen säilöntäaineen sisältämät maitohappobakteerit ja hiivat tehostavat rehun luontaista maitohappokäymistä ja sen vaikutus on hitaampi.”

Biologisesti säilötyt rehut ovat usein niin sanottuja pitkälle käyneitä rehuja, hapolla säilötyt yleensä rajoittuneesti käyneitä. Molemmilla säilöntäaineilla voi tehdä hyvälaatuista rehua, kunhan korjuuolosuhteet ja korjuutekniikka ovat kohdallaan.

”Jos rehu on märkää, niin luontainen käyminen ei ole kovin tehokasta. Alle 30 prosenttia kuiva-ainetta sisältävän, kostean rehun säilöntä on aina haastavaa, koska korjuuhygienia vaihtelee. virhekäymisen riski kasvaa. Tällöin nopea käymisten pysäyttäminen turvaa rehun laatua”, Korva kertoo.

Biologisten säilöntäaineiden käyttö on lisääntynyt vauhdilla, sillä niiden käyttökustannus on noin viidenneksen happoja pienempi. Biologisen aineen hyötyinä pidetään myös parempaa työturvallisuutta ja vähäisempää korjuukoneita kuluttavaa vaikutusta.

Hyödynnä Valio Artturi® -palvelua

Säilöipä rehun kummalla tavalla tahansa, suosittelee Jari Korva käyttämään Valion Artturi® -analyysipalveluita.

”Säilörehunäytteen voi lähettää analysoitavaksi helposti maitoauton mukana. Tuloksen saa parissa päivässä Valman sivuilleen. Palvelu on omistajayrittäjillemme täysin ilmaista. Ruokintakauden aikana näyte kannattaa ottaa aina siilon vaihtuessa ja muutenkin vähintään kahden kuukauden välein”, Korva suosittelee.

Osuuskuntien Valio Artturi® -neuvojat vastaavat mielellään rehun laatua koskeviin kysymyksiin ja käyvät tarvittaessa tilalla katsomassa tilannetta. Neuvontapalvelukin on maksutonta. Nurmirehun korjuuaikapalvelua hyödynnetään myös aktiivisesti.

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen