Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Eläinlääkäri icon

Eläinlääkäri

Ryhmittelyn perusteet

Mitä suuremmaksi karjan koko kasvaa, sitä tärkeämpää on eläinten ryhmittely ihmisten työntekoa ja eläinten hyvinvointia edistävällä tavalla. Etenkin uuden rakentamisen tai vanhan korjaamisen ollessa edessä, tulee ryhmittely ja työnteon prosessit miettiä tarkkaan.

Nuorkarja ryhmitellään aina iän mukaan. Nykysuosituksena ovat korkeintaan kuuden vasikan ryhmät, jotta tautien tartuntapaine pysyy kohtuullisena. Samasta syystä vasikat kannattaa sijoittaa täysin erilliseen rakennukseen. Muodostuneet vasikkaryhmät on hyvä pitää yhdessä (2–3 ryhmää voi yhdistää) myös nuorkarja-aikana, koska se edesauttaa eläinten hyvinvointia.

Siemennettävät hiehot kannattaa laittaa yhteen ryhmään keskeiselle paikalle, mikä helpottaa kiimantarkkailua ja työtä. Ryhmässä kaikkien pitää mahtua yhtä aikaa syömään ruokintapöydän ääreen, jotta eläimet saavat tasapuolisesti rehua.

Lehmiä voi pihatoissa ryhmitellä monella tavalla. Minimi on lypsyssä olevien ja ummessa olevien erillisryhmät. Tämä sen vuoksi, etteivät ummessa olevat liho likaa ja että ne saavat umpilehmille sopivaa kivennäistä. Ja toisaalta, että lypsyssä olevat saavat riittävän energiapitoista rehua ja sopivaa kivennäistä. Myös umpeutettaville ja poikiville tulee olla omat tilansa.

Kun karjakoko kasvaa, on mahdollista ja järkevää ryhmitellä lypsylehmiä lisää.

Monet ryhmittelevät tällöin korkeatuottoiset ja matalatuottoiset lehmät omiksi ryhmikseen. Tämä edesauttaa korkeatuottoisten tehokkaampaa ruokintaa alkulypsykaudella, mikä ennaltaehkäisee immuunipuolustustoimintojen heikentymistä ja parantaa hormonitoimintojen käynnistymistä poikimisen jälkeen. Usein myös tuotos kohenee.

Matalatuottoisten lehmien liika lihominen estetään tämän ryhmän niukemmalla energiansaannilla. Kiimantarkkailu keskitetään korkeatuottoisten ryhmään, mikä helpottaa kiimaisten eläinten havaitsemista.

On myös mahdollista ryhmitellä poikineet ensikot omaksi ryhmäkseen (ne kannattaa pitää erossa vanhemmista myös poikimisen yhteydessä tartuntapaineen minimoimiseksi) ja vanhemmat omakseen. Tämä edesauttaa ensikoiden syömistä, kun niiden ei tarvitse kilpailla vanhempien lehmien kanssa ruokintapöytätilasta. Loppulypsykaudella kaikki voivat olla jo samassa ryhmässä.

Useimmiten tarvitaan myös ns. ”rempparyhmä”, johon laitetaan kroonista utaretulehdusta potevat, jalkavaivaiset yms. Kannattaa myös muistaa, että tarttuvien tautien (esimerkiksi salmonella ja Str. agalactiae) saneeraus helpottuu oleellisesti, kun eläimiä voidaan ryhmitellä.