Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Roimolan isäntiä kolmessa polvessa. Isä-Mikolle on ilo, kun Juhon reipas poika Juusokin liikkuu sujuvasti tilan alueilla. Kuva: Maija Kyrö

Ruokinnan ja jalostuksen keinoin parempiin maidon pitoisuuksiin

Roimolassa on oltu jo pitkään matkalla kohti parempia maidon pitoisuuksia. Tila oli yksi elokuisen Lypsikit livenä -tapahtuman vierailutiloista, ja Roimolat kertoivat vierailijoille, miten hyviin tuloksiin on päästy.


Roimolassa Miehikkälässä on panostettu maidontuotantoon. Vuoden alussa voimaan astuvan pitoisuushinnoittelun muutokseen tilalla ei ole vielä ehditty keskittyä kovin tarkasti.

”Maidon valkuais- ja rasvapitoisuudet ovat aina olleet meillä tärkeitä”, Mikko ja Anne Roimola sanovat. He ovat muodostaneet maatalousyhtymän yhdessä poikiensa Juhon ja Miikan kanssa 2013.

Lehmille seosrehu jaetaan apevaunulla kerran päivässä. Vaunuun mahtuu 13 000 kiloa seosta. Erien välissä pöydällä olevaa rehuseosta työnnetään takaisin lehmien ulottuville.

Maatalousyhtymä on kutakuinkin yhtä vanha kuin tilan uusin navetta, sillä molempien poikien jääminen kotiin vahvisti uskoa mahdollisuuksiin isommasta lypsykarjasta.

”Aluksi kaavailimme 140 lehmän navettaa, mutta loppujen lopuksi lehmäpaikkoja tuli reilusti enemmän. Yhtiömuoto muutetaan tämän vuoden puolella osakeyhtiöksi ja suurin vastuu siirtyy pojille”, vanhemmat kertovat tyytyväisinä.

Pihaton 214 makuupartta ovat liki täynnä, lypsäviä ja lähellä poikimista olevia hiehoja on nyt yli 200. Pikkuvasikoille on 14 sisäpaikkaa ja lisäksi igluja ulkona. Vanha navetta on varattu siemennettäville ja tiineille hiehoille, 3-seinäinen katos nuorkarjalle. Kokonaispääluku hipoo 340:tä. Sonnivasikat lähtevät välitykseen parin viikon ikäisinä.

Oman väen lisäksi työntekijöitä on kolme.

”Kaksi heistä hoitaa lypsyjä ja tarkkailee esimerkiksi kiimoja”, Anne Roimola kertoo.

Eläinten hoitajalle ensiarvoisen tärkeää on hyvä eläinsilmä ja onneksemme meidän työntekijöillämme sitä on.

 

Maittavaa, lypsättävää rehua

Mikko, Anne ja Juho Roimola esittelivät tilaa ja kertoivat karjastaan.

Puolet lehmistä on holsteineja, puolet ayrshireja, mutta tulevaisuudessa painotutaan todennäköisesti holsteiniin. Keskituotos on 11 103 kg EKM, rasvaprosentti 4,7 ja valkuaisprosentti 3,6.

Vaikka rasva- ja valkuaispitoisuudet ovat hyvällä mallilla, tavoitteena on edelleen nostaa pitoisuuksia. Keinoina Roimolat näkevät ruokinnan ja jalostuksen.

Uuden pihaton myötä ruokinta muuttui seosrehuruokinnaksi. Apevaunuun mahtuu 13 tonnia seosrehua. Vaunu täytetään ja seos jaetaan lehmille kerran päivässä, hiehoille joka toinen päivä.

Lehmien seokseksi pyöritetään säilörehun lisäksi seosviljaa, mäskiä, rypsiä ja kahta tehdasvalmisteista leikettä. Pääkomponenttia eli säilörehua on noin 69 prosenttia seoksen tuorepainosta, seosviljaa noin 15, mäskiä noin kahdeksan ja molempia leikkeitä noin neljä prosenttia. Kivennäistä annetaan myös.

”Mäski kosteana sekoittuu hyvin ja antaa seokselle maittavuutta. Myös tehdasrehu lisää seoksen maittavuutta.”

Hiehojen seosta keventää olki. Se korjataan tänä vuonna tarkkaan talteen.

Mikko Roimola 2x15 takalypsyasemalla.

”Kokeilemme myös vanhemmasta nurmikasvustosta tehtyä säilörehua”, Mikko Roimola kertoo. ”Lypsämättömät ja ummessa olevat tarvitsevat mahan täytettä, mutta voimakas, energiapitoinen rehu lihottaisi niitä liikaa.”

Tilalla on nurmea 170 hehtaaria. Nurmiseoksessa on timotein ohella ruoko- ja nurminataa. Vilja-ala on 110 hehtaaria, siitä osa ohran, kauran ja vehnän seosta. Osa seosviljasta kuivataan kuivurissa, osa säilötään laakasiiloon tuoreviljana.

”Seosviljassa on kolmasosa ohraa ja saman verran kauraa ja vehnää. Kokemuksemme mukaan ainakin vehnä nostaa valkuaista”, Mikko Roimola pohtii. ”Rasvaa kuitenkin pitäisi saada lisää eikä valkuaisenkaan paraneminen olisi pahitteeksi vaikka se onkin jo hyvällä tasolla.”

 

Rasvaa vielä lisää

Roimolan nuorkarja majailee kolmiseinäisessä katoksessa.

Maidon rasvapitoisuuden parantamisessa Roimolat näkevät pienen ristiriidan.

”Kuidun lisääminen rehuseokseen esimerkiksi kuivan heinän muodossa lisäisi rasvaa, mutta vähentäisikö se maitotuotosta ja olisiko sillä muita vaikutuksia?”, Mikko Roimola pohtii. ”Sitäkin meidän on nyt mietittävä tarkemmin kokonaisuuden kannalta.”

Joka tapauksessa tilalla halutaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti oman tilan rehuja seosrehussa. Tänä vuonna kuivaa heinää korjattiin noin kymmeneltä hehtaarilta. Tehtyjen kahden säilörehusadon rehuanalyysit olisivat jo tiedossa, mutta ruokintasuunnitelmia ei ole vielä päivitetty niihin.

Vasikoille on sisällä karsinoita, mutta myös ulkona igluja.

”Säilörehu oli harvinaisen hyvää tänä vuonna. Ensimmäisen sadon analyysitiedoissa D-arvo on 735, sokeri 172 ja raakavalkuainen 165 grammaa kilossa kuiva-ainetta, kuitu 465 ja sulamaton kuitu 56. ME-arvo on 11,8, OIV 89 ja PVT 32. Syönti-indeksikin on 123 ja ME-indeksi 130. Näiden perusteella voisi arvioida, että kuitupitoista rehua voisikin lisätä seokseen.”

Mikko Roimola kertoo, että ykkössatoa riittää jouluun asti, kolmossadon korjuuta vielä elokuussa valmisteltiin.

”Olosuhteisiin nähden näyttää hyvältä. Todennäköisesti saadaan riittävä sato ensi kevääksi, vaikka sadon määrän puolesta onkin ollut huono kasvukausi”, hän huokaa.

Tilalla tarvitaan säilörehua vuoden mittaan noin 3-3,5 miljoonaa kiloa rehun kuiva-ainepitoisuudesta riippuen.

Tämän vuoden rehu on kuivaa, joten massaa pitää olla enemmän.

Säilörehuja varten on neljä 1 300 kuution laakasiiloa. Yksi siilo on seosviljaa varten.

 

Jalostuksella lisää pitoisuuksia

Jalostukseenkin satsaaminen puree jo Roimolassa, kun sonnivalinnoissa on pitkään otettu huomioon maidon pitoisuudet ja esimerkiksi rehunkäyttökyky.

Ensikko Makuveera (vas.) emänsä Kiloveeran, emänemänsä Eloveenan ja emänemänemänsä Iloveeran seurassa.

Jalostusasiantuntija Hanneli Jäske Fabalta kiertää kaakkoisen Suomen tiloilla tekemässä jalostussuunnitelmia.

”Olen tietoisestikin valinnut lehmille maidon pitoisuuksia jättäviä sonneja, sillä se on ollut alueellani monen tilan, myös Roimolan isäntäväen, toive”, Jäske sanoo.

Hän näkee sonnivalinnan aina tasapainoiluna eri ominaisuuksien välillä. Rakenne ja terveys edellä on menty pitkään. Jäske pitää sitä hyvänä asiana, sillä nämä ominaisuudet vaikuttavat eniten eläimen hyvinvointiin ja sitäkin kautta esimerkiksi kestävyyteen.

”Ne eivät missään tapauksessa sulje pois jalostuksen tavoitetta nostaa maitotuotosta tai maidon valkuais- ja rasvapitoisuuksia”, Jäske muistuttaa.

Jalostusasiantuntija Hanneli Jäske tuntee Roimolan karjan. Hän on seurannut aikoinaan jo Iloveeran vasikka-aikaa ja myöhemmin sen seitsemän vasikan ja niiden jälkeläisten kehittymistä.

Rodullakin on Hanneli Jäsken mukaan merkitystä siihen, mitä ominaisuutta pyritään sonnivalinnalla parantamaan. Holstein on kokonsa puolesta jo jopa hieman liiankin suuri olemassa oleviin parsimittoihin, mutta ay-rodulla kokoa voisi jalostusasiantuntijan mukaan vielä nostaa.

”Holsteinilla pitäisi kiinnittää erityistä huomiota utare- ja jalkaterveyteen, ayrshirellä koon lisäksi vetimen kokoon ja lypsynopeuteen”, hän listaa.

Maidon pitoisuuksia ajatellen jalostuksen keinot liittyvät lehmän syöntikykyyn ja rehujen hyväksikäyttöön.

Eläimen perinnöllisten ominaisuuksien, ruokinnan ja rehujen laadun lisäksi Jäske korostaa eläimen valmistamista vasikasta lähtien käyttämään hyväksi pitoisuuksienkin kannalta tärkeää karkearehua.

”Tosi iso merkitys vasikan kehittymisessä karkearehua tehokkaasti käyttäväksi märehtijäksi on sillä, että karkearehua on riittävästi tarjolla vasikasta lähtien”, Hanneli Jäske painottaa.

Rakenteellisesti Jäsken mieleen on lypsytyyppinen lehmä.

”Kaarevat ja litteät kylkiluut, takaa katsottuna terävä selkäprofiili ja kuivat jalat, siinä on lypsytyyppinen, syvärunkoinen lehmä”, hän esittelee Roimolan Iloveraa ja sen jälkeläisiä kolmessa polvessa.

Syvärunkoisen lehmän syöntikapasiteetti on parempi, koska sen kehoon mahtuu laaja pötsi.

”Parempi syöntikyky parantaa myös rehun hyväksikäyttöä ja sitä kautta lehmän mahdollisuuksia tuottaa pitoisuuksiltaan parempaa maitoa”, Jäske pohtii.

 

Roimolan talouskeskus.

Roimolan maatalousyhtymän tila Miehikkälässä oli yksi tänä vuonna Kaakkois-Suomessa järjestettävän Lypsikit Livenä -tapahtuman esittelytiloista. Esiteltäviksi lehmiksi oli valittu lypsytyyppisiä, syvärunkoisia, rehua hyvin käyttäviä lehmiä. Roimolassa mukana oli muun muassa neljän lehmän ryhmä neljässä polvessa. Seitsemän kertaa poikinut Iloveera johdatti esittelyaitaukseen viimeisillään tiineen tyttärensä Eloveenan, jonka kuudes poikiminen oli lähellä. Eloveenan tytär Kiloveera oli poikinut kolmasti ja tämän tytär, ensikko Makuveera, yhden kerran.

Lypsikit Livenä -tapahtuma kiertää vuosittain eri puolilla Suomea.

Myös sidosryhmiä esiintyi Lypsikit Livenä -tiloilla. ProAgrialla oli näytillä muun muassa tuotantotarkkailuun liittyvää aineistoa.

Faban organisoimassa tapahtumassa esitellään alueen lypsykarjatiloja ja näiden jalostuksellisesti arvokkaita karjoja. Tänä vuonna ovensa avasi seitsemän kaakkoisen

Suomen lypsykarjatilaa 22.-23.8. välisenä aikana.

 

 

 


Teksti ja kuvat: Maija Kyrö