Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Pellervo Kässin mukaan lehmien fyysinen kunto paranee laidunkaudella. Kuva: Linnea Nordling

Robottilypsytilalla laidunnuksen järjestäminen vaatii suunnitelmallisuutta

Robottilypsy ja laidunnus on mahdollista sovittaa sujuvasti yhteen, mutta se vaatii organisointia ja kontrollointia. Kaksi maitotilallista kertovat oman tapansa toteuttaa yhtälö.

Kuukkajärven tilalla Uuraisissa käy tasainen rouske. Lehmät ovat taas ulkona laiduntamassa. Pellervo Kässin ja Ulla Heinosen tilalla on laidunnettu niin kauan kuin tilan nykyinen isäntä muistaa.

Tilalla on vuodesta 2006 lähtien ollut lypsyrobotti, nyt jo kaksin kappalein. Laidunnuksesta ei silti olla haluttu tinkiä. Kässi myöntää, että 115 lehmän laidunnus lypsyrobottitilalla vaatii organisointia ja kontrolloimista.

”Onhan tämä jatkuvaa tasapainoilua, että saa laidunnuksen toimimaan. Varsinkin laidunkauden alussa on aina haastavampaa. Kasvukauden sää vaikuttaa myös paljon”, Kässi tuumii.

Keski-Suomessa kasvukausi on Kässin arvion mukaan noin kymmenen päivää edellä normaalia, mutta laitumien kuivuus alkaa heikentää nurmen kasvua.


Kuukkajärven tilalla on seitsemän laidunlohkoa, joilla eläimiä kierrätetään. Lohkoa vaihdetaan kerran päivässä.
 

”Nyt tosin kuivuus on vaikuttanut niin, että täytyy katsoa tarkemmin, mille lohkolle voi mennä. Muutaman lohkon on joutunut jättämään pidemmän aikaa levolle”, Kässi kertoo.

Nykyisellä 8,5 hehtaarin laidunpinta-alalla pärjätään, mutta lisäpinta-ala ei olisi pahitteeksi. Näin kasvustolle jäisi enemmän aikaa palautua laidunnuksesta ja maaperään kohdistuva kuluminen olisi vähäisempää.


 

Laiduntaessa lehmät pääsevät toteuttamaan laumaeläimille tärkeää sosiaalista vuorovaikutusta. Kuva: Linnea Nordling

Kuukkajärven tilalla laidunkausi pyritään aloittamaan, kun heinä on 10–15 senttistä, tyypillisesti toukokuun puolen välin tienoilla. Tänä vuonna laitumelle lasku tapahtui 13. toukokuuta. Laidunkausi päättyy yleensä syyskuun lopulla, syyssateista riippuen.

Laitumelle lasku on iloinen hetki sekä maitotilalliselle että eläimille.

”Siitä tulee hyvä olo, kun saa eläimet laitumelle. Kyllä sen näkee, että eläimet nauttivat siitä. Laitumella lehmät pääsevät toteuttamaan sosiaalista käytöstäänkin ihan toisella tavalla”, Kässi tuumii.



Kuukkajärven tilalla laidunnukseen puututaan mahdollisimman vähän. Navetan nurkan ovi on laidunkaudella yleensä jatkuvasti auki, joten eläimet pääsevät omatoimisesti laitumelle tai navettaan aina kun haluavat.

”Tällaisilla kuumilla keleillä lehmät tekevät lyhyempiä pyrähdyksiä ulkona. Päiväsaikaan ne ovat suurimmaksi osaksi navetassa ja yöt ulkona, kun on viileämpää”, Kässi kertoo.

Navetan oven suulta avautuu leveä käytävä, joka ulottuu jokaisen laidunlohkon portille. Käytävän muodostama ulkotila on samalla kuin makuualueen jatko, jonne lehmät jäävät toisinaan lepäilemään.

Jos laidunnus toimii hyvin, työaikaa vie lähinnä halutun laidunlohkon portin avaaminen ja sulkeminen kerran päivässä. Laidunkauden alussa aitoja joutuu tosin toisinaan myös korjailemaan.


Kässin ja Heinosen tilalla lehmät saavat noin kolmanneksen rehusta laitumelta. Lypsyrobotista lehmät saavat keskimäärin neljä kilogrammaa täysrehua päivässä. Lopun rehun lehmät saavat vapaasti tarjoiltavana appeena.

”Appeen tekeminen vaatii tarkkuutta. Jossain vaiheessa ape oli meillä liian tärkkelyspitoista, jolloin kiinnostus käydä lypsyllä romahti. Energiapitoisuuden lisäksi myös appeen maittavuuteen on kiinnitettävä huomiota.”

Kuukkajärven tilalla laiduntamisen alku laskee tuotosta yleensä vajaa pari kiloa päivää kohden, mutta tilanne tasaantuu myöhemmin laidunkaudella.

”Toiset sanovat, että tuotos jopa paranee laiduntamisesta, mutta itse en ole vielä sellaista viisastenkiveä keksinyt. Toisaalta laiduntamisen myötä säilörehun kulutus appeessakin vähenee. Etenkin tänä vuonna, kun säilörehut ovat aika vähissä, niin en ole pienestä tuotosalenemisesta jaksanut välittää. Laiduntamisessa on myös se etu, että lehmät hakevat itse osan eväästään”, Kässi pohtii.

Kässin mukaan laidunnus ei tuota tilalle suurempia maidon laatuongelmia, mutta pieni vaikutus sillä on etenkin alkulaidunkaudesta.

”Ensimmäisinä kertoina kun eläimet pääsevät ulos, on usein piikki solu- ja mikrobimäärissä. Joinain vuosina on tehnyt tiukkaa, että on saanut pidettyä maidon E-luokassa. Mutta kesän edetessä ei yleensä ole enää mitään kummempaa vaikutusta.”

Kässin mielestä on pelkästään hyvä, että ihmiset ovat kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista, ja että moni kuluttaja osaa arvostaa lehmien laiduntamista.

”Meidän pitää pystyä vastaamaan kuluttajien toiveisiin. Ja kyllähän me karjanpitäjätkin olemme kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista – nämä kun ovat loppujen lopuksi meidän työkavereita päivittäin.”
 

Kuukkajärven tila, Uurainen

Yrittäjät: Pellervo Kässi ja Ulla Heinonen
Eläimet: 115 lehmää (noin 60 % Holsteinia, vajaa 30 % Ayrshireä ja alle 10 % Suomenkarjaa)
Navetta: Kaksi lypsyrobottia, joista ensimmäinen otettu käyttöön vuonna 2006
Keskituotos päivässä: laidunkaudella 30 kg / lehmä
Lypsykerrat 2,3–2,9, laidunkaudella hieman vähemmän
Tila: Omaa peltoa 95 ha ja yhteistyöpeltoja 50 ha. Suurin osa nurmea, laidunta noin 8,5 ha

 

Kelovaaran tilalla toimivan ulkoilun salaisuus on vaiheittainen opettaminen

Päivi ja Kari Piirosen robottilypsytilalla ulkoilu on toteutettu hieman eri tavalla. Lehmät eivät laidunna, mutta saavat ulkoilla yhden hehtaarin kokoisella metsälaitumella vuoden ympäri. Kyse on siis terapialaidunnuksesta, eli lehmät saavat ulkoilla, mutta ruokailevat pääasiassa navetassa.

Juottamon vasikoiden ulkoilutus on toteutettu Kelovaaran tilalla halvalla ja helposti. Kaikkien ikäryhmien ulkoilutarhoissa on hyödynnetty vanhoja tiloja. Kuva: Päivi Piironen

Kelovaaran tilalla eläinten toimivan ulkoilun taustalla on vaiheittain etenevä opettaminen ulkoiluun, joka aloitetaan heti juottovasikkaiästä lähtien.

”Juotossa olevan vasikan pitää tottua ihmisiin, oviin ja erilaisiin olosuhteiden muutoksiin kuten tuuleen ja vetoon. Juottamosta lähtien pidämme ovia auki kelien mukaan, niin vasikka tottuu erilaisiin tilanteisiin, eikä aikuisenakaan sitten vähästä hätkähdä”, Päivi Piironen kertoo.

Kun ovi on auki, sen tulee antaa olla auki. Eläimet muuttuvat Piirosen kokemusten mukaan levottomiksi ja ulkoilun toimivuus kärsii, jos ovia avataan ja sitten suljetaankin yllättäen.

Puolivuotinen vasikka pääsee opettelemaan ulkoilua aidatussa tarhassa. Lypsylehmiksi vartuttuaan eläimet pääsevät varsinaiselle metsälaitumelle. Kelovaaran tilalla kaikki ikäryhmät pääsevät ulkoilemaan, kukin omissa ryhmissään.

Kesällä auringolla tuntuu olevan suotuisia vaikutuksia Kelovaaran tilan lehmille. Talvella taas eläimet pysyvät siisteinä ja puhtaina. Ulkoilu myös vähentää kuivitustyötä. Kuva: Päivi Piironen

Metsälaitumen perustamisesta on ollut pariskunnan mielestä selvästi enemmän etua kuin haittaa. Tuotosmäärät eivät ole alentuneet ulkoilun myötä, ja eläimet voivat paremmin. Paljon on myös omasta asenteesta kiinni.

”Laitumella eläimet oppivat väistämään toisiaan ja kaikenlainen häiriökäyttäytyminen jäi pois. Se on sellaista köllötystä, oleilua, kyhnytystä ja seurustelua. Ne ovat myös yllättävän ketteriä, kun ovat saaneet liikkua pienestä pitäen paljon”, aiemmin parsinavettaa pyörittänyt Päivi Piironen luettelee.

Kelovaaran tila, Nurmes

Yrittäjät: Kari ja Päivi Piironen
Eläimet: 65 lehmää (noin 80 % Holsteinia, loput risteytys- tai Ayrshire-karjaa)
Navetta: yksi lypsyrobotti, otettu käyttöön 2006
Keskituotos päivässä: 35,3 kg/lehmä, ei juuri vaihtele eri vuodenaikoina
Lypsykerrat keskimäärin 3,3
Tila: Peltoa reilu 180 ha, josta omaa 110 ha; metsälaidun 1 ha


Teksti: Linnea Nording, Farmit Website Oy