Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Me maitotilayrittäjät icon

Me maitotilayrittäjät

Katja ja Ismo Honkosen 4-lapsisessa perheessä tarvitaan aikaa myös perheelle. Kuva: Tuomo Kautonen

Robottihankinnalla lisäaikaa perheelle

Valioryhmässä on 6 648 maitotilayrittäjää. Honkoset ovat Osuuskunta Pohjolan Maidon omistajayrittäjiä.

PERHE

Sotien jälkeen pystymetsästä raivatun Hautaniemen tilan maidontuotanto jatkuu uusin voimin, kun Ismo (36 v.) ja Katja (32 v.) Honkonen ottivat tilan haltuunsa sukupolvenvaihdoksessa vuonna 2009. Yrittäjäperheeseen kuuluvat iältään 4–10-vuotiaat lapset Fanni, Otto, Eemeli ja Oskari. Tila sijaitsee Perhon kunnassa Keski-Pohjanmaalla.

TILA JA VILJELY

Tilan peltoala on nyt 81 hehtaaria, joista vuokrattua on 22. Nurmella viljeltävän 65 hehtaarin lisäksi kasvatetaan kauraa. Viime kesänä kylvettiin ensi kertaa herne-kauraa, joka näyttää sopivan myös uusittavan nurmen suojakasviksi.

Nurmissa käytetään neljän vuoden kiertoa. Vuosittaisia kevättöitä tehostettiin hankkimalla viime keväänä naapurin kanssa yhteinen täydennyskylvökone. Koneinvestoinneissa keskitytään nurmen viljelyyn, mutta vanhaa puimuria ja kuivuria hyödynnetään vielä lähinnä pystyyn ostettavan viljan korjuussa.

Omien peltojen sato korjataan säilörehuksi kolmea vuosittaista satoa tavoitellen. Rehu säilötään hapolla aumaan tasaiselle betonipohjalle. ”Aumamestarina” toimiva Ismon isä Jouko Honkonen huolehtii erityisen tarkasti säilöttävän rehun laadusta.

KARJA

Hautaniemen karjaan kuuluu 67 pääosin ayrshire-rotuista lypsylehmää.

”Kahdentoista kuukauden keskituotos kohosi juuri 10 300 maitokiloon. Lehmät poikivat keskimäärin 2,4 kertaa ja siemennyksiä tarvitaan tiinehtymistä kohti 1,5”, toimiluvalla karjan siementävä Katja Honkonen luettelee.

Solujen vuoksi pitää kyllä työtä tehdä, mutta maidon laatu on kunnossa. Tämän vuoden lopussa täyttyvät kultaisen Walter Ehrström -mitalin edellyttämät 25 moitteetonta vuotta.

NAVETTA 

Vuonna 2013 valmistui uusi navetta. Yhteensä 81 lehmille mitoitettua makuupartta sijoitettiin kolmeen riviin ja nuorkarja ruokintapöydän toiselle puolelle yhteen riviin. Pikkuvasikat ja poikivat eläimet viihtyvät kestokuivikepohjalla samassa hallissa.

Honkoset painottivat rakennuksen suunnittelussa eläinten hyvinvointia, mutta samalla vältettiin turhia oheistiloja. Seinät tehtiin betonielementeistä ja katon liimapuupalkkeja kannattelee yksi betoninen tolpparivi.

Sivuseiniin asennetut verhot säätyvät automaattisesti lämpötilan mukaan ja ilma poistuu vapaasti harjakaton hormeista. Automaattinen harjakone puhdistaa lietekuilujen betoniritilöitä ja lehmät käyttävät kahta karjaharjaa aktiivisesti. Lypsylle VMS-robotille lehmät ohjautuvat vapaalla kierrolla.

RUOKINTA 

Appeeseen sekoitetaan eläinryhmittäin eri korjuuvaiheessa korjattua säilörehua, viljaa, kivennäisiä ja rypsirouhetta. Rehu jaetaan mattoruokkijalla siten, että nuorkarja ja umpilehmät saavat annoksensa kerran ja lypsylehmät kymmenen kertaa vuorokaudessa.

Lisäksi lehmille annetaan väkirehua robotilla. Toistaiseksi navetassa on myös neljä väkirehukioskia, joista kuitenkin luovutaan jossain vaiheessa.

TULEVAISUUS 

Säilörehusiilojen tekeminen väikkyy mielessä. Navettaa ja maitomäärää voitaisiin peltoalan puolesta laajentaa jonkin verran. Tuotanto pidetään toistaiseksi kuitenkin yhden lypsyrobotin puitteissa ja maitoa lähtee meijeriin noin 650 000 litraa vuodessa.

VAPAA-AIKA 

Varataan aikaa karjalle, perheelle ja itselle!

Lypsyn automatisointi vähensi tilan työmäärää. Ruuhkavuosia elävä pariskunta varaa tietoisesti aikaa karjan lisäksi myös perheelle ja harrastuksiin.

Metsäkonekoulutuksen ja vuosien työkokemuksen alalta hankkinut Ismo Honkonen rentoutuu nykyisin metsällä saalistaen hirviä ja petoriistaa. Hevostenhoitokoulun käynyt Katja Honkonen ratsastaa ja hoitaa omaa hevosta sekä ponia.

Teksti ja kuva: 
Tuomo Kautonen