Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Valio Artturi® ­analyysillä selviää rehun laatu, tietää maitotilayrittäjä Karoliina Koivisto. Kuva: Jenni Uusitalo

Rehunsäilöntä vaikuttaa maidon laatuun

Lypsylehmä syö säilörehua kymmeniä kiloja päivässä – valtaosa pötsin tilavuudesta on säilörehun täyttämää. Vaikka säilörehu ei ole kosketuksissa maitoon missään vaiheessa, vaikuttaa sen laatu myös maidon laatuun.

Maidon voihappoitiöt yhdistetään yleensä säilörehun laatuun: jos maidosta löytyy voihappoitiöitä, ne ovat lähtöisin virhekäyneestä säilörehusta. Nykyisellä meijeritekniikalla voihappoitiöiden haitallista vaikutusta voidaan estää esimerkiksi juuston valmistuksessa, mutta voihappoitiöt ovat siitä huolimatta riski maidon jalostuksessa.

Voihappoitiöt aiheuttavat maitoon makuvirheitä. Paras tapa ehkäistä voihappoitiöiden esiintymistä maidossa on panostaa hyvään rehunsäilöntään. Jos rehussa on ”epäkurantteja” kohtia (pintarehu ym.), ne tulee erotella pois lypsävien rehusta.

Maidon solupitoisuus

Maidon solupitoisuuden ja säilörehun laadun yhteydestä kuulee puhuttavan paljon maitotiloilla. Lähes jokaisella on havaintoja siitä, että kun säilörehun laatu on heikompaa, se näkyy myös kohonneena solupitoisuutena. Tämä on varmasti usein aivan oikea havainto, mutta suoran yhteyden löytäminen asioiden välillä on kuitenkin vaikeampaa.

Varsinaissuomalaisen tilan Valio Artturi® -rehuanalyysi. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Virhekäyneen säilörehun syöminen laskee lehmän immuunipuolustusta, jolloin herkkyys sairastua on suurempi. Lehmä syö virhekäynyttä rehua vähemmän, jolloin ravinteiden saanti häiriintyy ja pötsin toiminta ei ole normaalia.

Jos rehu on korjattu liian myöhään ja sulavuus on alhainen, se aiheuttaa helposti ruokinnan energiavajetta, joka edelleen voi aiheuttaa piilevää ketoosia ja alttiutta utaresairauksille. Listaa asioista voisi jatkaa, mutta riittänee kun todetaan, että panostamalla säilörehun laatuun panostaa samalla parempaan utareterveyteen ja maidon solupitoisuuteen.

Maidon makuvirheet

Maidon maku on tärkeä asia tuotteiden valmistuksen kannalta. Edellä mainittiin jo, että voihappoitiöt aiheuttavat maitoon makuvirheitä. Jos säilörehu on pahan hajuista syötettäessä, on todennäköistä, että se maistuu myös maidossa.

Samoin aikaisemmin puheena olleet ruokinnan häiriöt vaikuttavat maidon makuun (ketoosi) ja muokkaantumisherkkyyteen, joka lisää makuvirheiden riskiä.

Happoluku

Maidon happoluku kertoo, kuinka paljon maidossa on rasvan hajoamisen tuloksena syntyneitä vapaita rasvahappoja. Happolukuun vaikuttaa paitsi maidon muokkaantuminen myös säilönnälliseltä laadultaan huono rehu. Jos happoluku on korkea, maistuu maito eltaantuneelta.

Happoluku analysoidaan tilan hinnoittelunäytteistä, mutta se ei vaikuta maidon hinnoitteluun. Mitä suurempi luku, sitä enemmän vapaita rasvahappoja maidossa on ja makuvirheiden riski kasvaa. Normaalitaso on alle yksi ja yli 3 tulokset huonoja.

Tilasäiliömaidon happolukua kannattaa seurata ja maitoa myös maistella ja haistella säännöllisesti varsinkin silloin, kun happoluku lähtee nousemaan. Syy nousuun on syytä selvittää: onko se epäkuntoinen laitteisto vai onko mahdollisesti ruokintaan otettu uusi, epäkurantti säilörehuerä, joka on nostanut happolukua.

Happoluvun nousua alettiin pohtia maaliskuussa varsinaissuomalaisella Kalle Nikulan ja Karoliina Koiviston maitotilalla Liedossa, kun maidon happoluku lähti nousemaan. Normaali tilasäiliömaidon happoluku oli robottitilalla 0,8–1, mistä se nousi maaliskuun aikana 1,8 saakka. Tilalta otettiin yhteyttä Osuuskunta Länsi-Maidon Valio Artturi® -säilörehuosaajaan, jonka kanssa tilannetta alettiin selvittää.

Ensimmäisessä Valio Artturi® -rehuanalyysissä märkänä tehdystä, biologisilla säilöntäaineilla säilötystä 2-sadon rehusta näkyi huono säilönnällinen laatu. Pitkin koko siiloa otetuissa Valio Artturi® -analyyseissa tulos oli sama.

Jo ensimmäisellä tilakäyntikerralla osuuskunnan säilörehuosaaja ehdotti rehun poistamista lypsylehmien seosrehusta. Sovittiin, että seosrehusta vähennetään 2-sadon osuutta ja karsitaan se kaikkein huonoin rehu siilon päältä pois ja korvataan pyöröpaalirehulla. Nämä toimenpiteet eivät vielä kuitenkaan riittäneet.

Huhtikuussa säilönnälliseltä laadultaan heikko rehu poistettiin kokonaan lehmien ruokinnasta. Paremmin säilöttyä rehua saatiin hankittua toiselta maitotilalta muutaman kilometrin päästä. Tilat tekevät muutoinkin yhteistyötä rehunkorjuussa.

Kun seosrehussa käytetyn säilörehun laatu parani, korjaantui myös happoluku normaalille tasolle – siis alle yhteen. Toisen säilörehun myötä maitotuotos nousi noin neljä kg/lehmä/pv. Tuotos oli 34–35 kg/lehmä/pv, kun se alimmillaan oli noin 30,5 kg/lehmä/pv.

Lisäkustannukset huonosta säilörehusta

Tilalla yhdeksän lehmän laskettiin sairastuneen utaretulehdukseen syötössä olleen heikon säilörehun vuoksi. Hoidetuilta lehmiltä jouduttiin erottelemaan noin 2 000 kiloa maitoa viemäriin. Lisäksi pitää laskea vielä ylimääräinen työ, minkä utaretulehdukset aiheuttivat, sekä eläinlääkäri- ja lääkekulut.

Muuttuneen ruokinnan myötä maidon rasva- ja valkuaispitoisuudet laskivat, joten maidon hinnassakin tapahtui muutos huonompaan suuntaan.

Mitä tästä opimme?

Tulevina vuosina ja kesinä säilörehun valmistuksessa tapauksen oppi hyödynnetään. Kun käytössä on biologiset aineet, on rehun säilönnässä otettava huomioon raaka-aineen kuiva-ainepitoisuus. Korjuuhetkellä vallitsevalle säätyypille ei voi mitään, mutta tekotapaan voi vaikuttaa omilla ratkaisuilla.

Hapolla säilörehua tehtäessä käy märempikin raaka-aine. Mutta biologisilla säilöntäaineilla pitää muistaa, että ne vaativat esikuivatuksen vähintään 30 prosenttiin, jotta epäonnistumisen riski olisi mahdollisimman pieni. Näitä asioita on hyvä pohtia ja sopia hyvissä ajoin ennen säilörehun korjuuta, huolimatta siitä, korjataanko rehu omin voimin, naapuriavun tai -porukan voimin vai urakoitsijan työnä.