Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Kuvitus: Päivi Liikamaa

Pidä maatilan lakiasiat ajan tasalla

Maatilan muodostaessa perheelle olennaisen tärkeän elämänpiirin on syytä myös varautua tilanteisiin, joissa tämän piirin jatkumista uhkaa yllättävä kuolemantapaus tai avioero.

Maatilan pyörittäminen puolison kuoltua tai muussa kriisitilanteessa on tuskaista – etenkin, jos perillisten kesken ei vallitse sopua. Perheviljelmälle ominaista on koko elämän sijoittuminen samaan paikkaan: työ, asunto, ihmissuhteet, lasten koulut ja ystävät. Olosuhteiden muutos ravistelee tällaista perhettä tavallista enemmän.

Tilan elinkelpoisuuden ja toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi kuolema- tai avioerotapauksissa yksi keino on tehdä avioehtosopimus. Aviopuolisoiden omaisuus on lähtökohtaisesti erillistä, mutta heidän välillään tulee toimitettavaksi ositus avioeron tai kuoleman tapauksissa. Ellei avioehdolla ole toisin määrätty, kummankin omaisuudesta vähennetään omat yksityiset velat ja netto-omaisuus jaetaan kahteen osaan. Varakkaampi joutuu näin luovuttamaan omaisuuttaan vähemmän omistavalle – tätä kutsutaan tasingonmaksuvelvollisuudeksi, mihin avio-oikeus oikeuttaa.

Avioehdolla ei ole merkitystä tilanteissa, joissa avioliitto jatkuu.

Ositusta ei voi tehdä avioliiton jatkuessa. Tosin avioliiton kestäessä voidaan kuitenkin tehdä sopimus avioeron varalta, mutta tällaisellakin sopimuksella on vaikutusta vasta avioeron tullessa voimaan. Ositussopimuksessa voidaan sopia myös muustakin kuin 50/50 jakosuhteesta, kunhan velkojien oikeutta ei loukata.

Leski voi lisäksi osituksessa päättää siitä, mitä hän haluaa osituksessa itsellään pitää siinäkin tapauksessa, että maatilan lainhuuto olisi ollut vainajalla (Perintökaari, PK 25:9) edellyttäen, että hän on sovelias tilanpidon jatkaja. Leski voi myös yksin hallita omaisuutta avioliittolain 86 pykälän perusteella siihen asti kunnes ositus toimitetaan. Vaikka pääsääntönä on, että se, joka joutuu toiselle jotain omastaan luovuttamaan, saa päättää siitä, mitä luovuttaa (AL 103), niin leskellä on kuitenkin etuoikeus saada sellaista omaisuutta, mitä tarvitsee elinkeinonsa jatkamiseksi kuten työvälineitä ja muuta irtainta (traktori tms.).

Edellä kerrotun osituksesta seuraavan tasingonmaksuvelvollisuuden välttämiseksi puolisot voivat tehdä avioehtosopimuksen, jolla suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle osa, kaikki tai vain erikseen nimetty omaisuus. Sopimus voi olla myös yksipuolinen, vain toisen puolison omaisuuteen ja oikeuteen liittyvä.

Avio-oikeuden ulkopuolelle voidaan määrätä omaisuutta myös lahjakirjassa ja testamentissa. Tätä keinoa on usein käytetty tilanteissa, joissa vuosisatainen sukutila on haluttu säilyttää suvussa.

Hallintaoikeustestamentti lesken avuksi tilanpidon jatkamiseksi

Jos testamenttia ei ole, puoliso ei lain mukaan peri mitään, vaan koko vainajan omaisuus osituksen jälkeen menee lapsille. Lasten ollessa alaikäisiä heitä edustamaan määrätään intressiristiriitatapauksissa virkaholhooja/asian­ajaja, jos muuta ei tarjota.

Byrokratia ja kustannukset kasvavat ja toiminnan jatkaminen vaikeutuu. Mikä avuksi? Miten ala-ikäisten lasten vanhemmaltaan perimää omaisuutta tulisi hoitaa? Mihin sitä saa käyttää?

Ensiksi puolisoiden olisi syytä tehdä keskinäinen hallintaoikeustestamentti.

Tällöin vainajan omaisuuden omistusoikeus siirtyy lapsille perintöverovelvollisuuksineen, mutta hallintaoikeus jää leskelle. Tällaisen testamentin turvin puoliso voi jatkaa tilanpitoa entiseen tapaan, ellei lakiosavaatimuksia esitetä. Lakiosavaatimuksen voisi esittää lapsille määrätty edunvalvoja, mutta tällaiseksi olisi syytä esittää jotain sukulaista, joka ymmärtää perheen tilanteen paremmin kuin virkaholhooja.

Leskellä on perintökaaren 25:9 mukaan oikeus pitää maatila osuutenaan osituksessa siinäkin tapauk­sessa, että lainhuuto olisi ollut vainajalla. Lasten lakiosa, mikä on 50 prosenttia perintöosasta, voidaan aina maksaa rahana, mikä myös helpottaa tilan säilyttämistä elinkelpoisena.

Usein luullaan, että lasten näin lakiosana saama perintöosuus tulee säilyttää koskemattomana turvaavasti sijoitettuna ja korkoa kasvamassa siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Yksinhuoltajaksi jääminen ei kuitenkaan saisi lisätä lesken huoltovastuuta, vaan lapsen erityisiin tarpeisiin voidaan käyttää myös niitä varoja, mitähän on perinyt vanhemmaltaan. Leskellä on toki velvollisuus pitää kirjaa näistä kuluista niihin itse myös osallistuen, mutta koskemattomana lapsen omaisuutta ei tarvitse säilyttää. Näin menetellen tilanpidon jatkaminen voi hiukan helpottua.

Hallintaoikeustestamentti pienentää myös perintöverojen määrää, koska hallintaoikeuden pääomitettu arvo vähennetään perintöverotettavan omaisuuden arvosta. Perukirjassa on syytä myös esittää vaatimus perintöveron huojentamisesta sekä sen maksuajan pidentämistä tilanpidon jatkamisen vuoksi (Perintöverolaki, PVL, 55–56 §). Hakemus on tehtävä ennen veron määräämistä. Jos kuitenkin on tehty keskinäinen omistusoikeustestamentti, ei sitä ole aina verotuksellisista syistä syytä liittää perukirjaan, koska testamenttiin ei ole velvollisuutta vedota.

Yllättävän sairastumisen varalta olisi puolisoiden syytä laatia keskinäinen edunvalvontavaltakirja.

Edunvalvontavaltakirjassa toinen valtuutetaan hoitamaan kaikkia valtuutetun taloudellisia asioita tilanteissa, joissa puoliso on oikeustoimikyvytön sairauden tai esimerkiksi vanhuuden vuoksi. Näin juoksevien asioiden hoitamisessa ei tule ongelmia.

Maatalousyhtymä kuolinpesässä, tarvitaanko aina yksimielisyyttä?

Jos mitään ei ole sovittu, maatilan kuuluminen kuolinpesään aiheuttaa usein ongelmia, joista selviytyminen on erityisen vaikeata myös siksi, että lainsäädäntö asiassa on puutteellista ja oikeudelliset neuvot usein ristiriitaisia.

Kuolemantapaus saattaa tulla kesken kylvö- tai sadonkorjuukiireiden, eikä tilapäistyövoimaa ole saatavissa. Miten seuraava satokausi hoidetaan?

Leski ei halua tai pysty peltoja hoitamaan, mutta naapuri vuokraisi pellot, jos osakkaat vain suostuisivat vuokraamaan. Voiko yksi osakas estää peltojen vuokraamisen?

Tällaiset tilanteet ovat yleistyneet ja riitauttavat sukulaisten välit tarpeettomasti. Jako voi kestää valituksineen vuosia ja sillä aikaa olisi elettävä ja hoidettava tilaa tuloa tuottavasti ja enempiä vahinkoja välttäen.

Ja entä tämän jälkeen? Leski ja osa perillisistä haluavat tilan jatkavan, osa perillisistä haluaa perintöosansa rahana. Kun sopimusta yhteishallinnosta perintökaaren 24 luvun mukaisesti ei saada aikaan, miten hoidetaan juoksevat kiireelliset asiat?

Ei ole harvinaista, että yksi osakas vastustaa kaikkia toimia painostaakseen ja saa tukea asianajajaltaan. Asian­ajaja ilmoittaa, että kaikkiin oikeustoimiin vaaditaan kaikkien osakkaiden yksimielinen päätös, ja että mikäli yksikin osakas vastustaa, ei suurenkaan enemmistön tekemällä sopimuksella kolmannen kanssa ole pätevyyttä. Tähän suurin osa osakkaista tyytyy, vaan onko pakko?

Leskellä määräämisvaltaa

Perintökaaren 1a pykälän 1. momentin mukaan ”Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän testamentista muuta johdu.”

Säännös vaikuttaa olevan ristiriidassa yksimielisyyttä vaativan säädöksen kanssa. Syrjäyttääkö lesken hallintaoikeus perillisten ja pesän muiden osakkaiden oikeuden hallita yhdessä tilaa? Onko leskellä oikeus tilanpidon jatkamiseen perillisten vastustuksesta huolimatta? Mitkä ovat perillisten oikeussuojakeinot tällaisessa tilanteessa?

Lesken toimivalta näyttäisi jo perintökaaren 1a pykälän ja aviolittolain 86 pykälän mukaan riittävän ainakin kaikkien sellaisten sopimusten tekemiseen, jotka eivät sisällä yrittäjäriskiä, mutta ovat välttämättömiä omaisuuden arvon säilyttämisen kannalta.

Leski voisi näin ollen joko itse viljellä omaan lukuunsa tai antaa pellot vuokralle omaisuuden ositukseen ja jakoon saakka (pitkäaikaisiin sopimuksiin toimivalta ei riittäne). Luonnollisesti myös keskeneräisten rakennushankkeiden loppuunsaattaminen on yleensä tilan kokonaisedun mukaista, jolloin niihinkin lesken oikeus näyttäisi riittävän muun muassa kauppakaaren 18:3 pykälän ja myös asemavaltuutta koskevien säännösten turvin.

Perillisten vaatimukset toimivallan ylittämisestä voivat synnyttää vain vahingonkorvausvastuun, mutta mikäli toiminnasta ei ole vahinkoa syntynyt, ei ole syytä pelätä korvausvaatimuksia tai moitteita toimivallan ylityksestä.

Pikemminkin voidaan katsoa, että osakkkasta, joka vastustuksellaan estää esimerkiksi metsän myymisen ajallaan, voisi tulla vahingonkorvausvelvollinen vahingosta, mikä metsälle aiheutuu yli-ikäisyyden ja lahoamisen tai sen arvolle suhdannemuutoksen johdosta.

Yksimielisyys ei aina välttämätöntä

Toimivaltasäännöksiä tulisi soveltaa ja tulkita siten, että järkevälle talonpoikaiselle toiminnalle luodaan oikeutus. Tulkinnassa on syytä muistaa ikivanha kauppakaaren säännös, jonka mukaan hyödyksi tullut sopimus sitoo sitä, jonka lukuun se on tehty, vaikka se tapahtuisikin ilman tämän valtuutusta. Tai asemavaltuutta koskeva säännös, minkä mukaan: ”..milloin jollakin toisen toimessa ollen tai muuten toisen kanssa tekemänsä sopimuksen johdosta on sellainen asema, että siihen lain tai yleisen tavan mukaan liittyy määrätynlainen kelpoisuus toimia tämän puolesta, katsotaan hänet valtuutetuksi tämän kelpoisuuden rajoissa tekemään oikeustoimia.”

Tulee myös muistaa perintökaaren 12 luvun pykälien 4 ja 5 säännökset, joiden mukaan hallintaoikeus yrityksen osalta oikeuttaa ”säännölliseen tavaran vaihtoon ym. järkiperäiseen taloudenhoidon vaatimusten mukaiseen toimintaan hallintaoikeuden kestäessä.”

Pykälässä 5 on erikseen mainittu maanviljelys, missä elinkeinossa saatuja tuloja saadaan sijoittaa ja uudelleen käyttää samaan tarkoitukseen ja uuden irtaimen omaisuuden hankintaan. Siten muun muassa siemenviljaa, lannoitteita ja rehuja leski voi hankkia pesän varoilla ja vaihtaa vaikka traktorin, jos se on välttämätöntä, järkevää ja oikeassa suhteessa tilan toimintaan.

Vaikka kaikkien suostumusta eri toimiin tulisikin tiedustella, voidaan toimenpide, joka ei siedä viivytystä, suorittaa (PK 18:2 mukaan), vaikkei kaikkien osakasten suostumusta saada hankituksi.

Esimerkiksi pellon vuokraaminen on tällainen toimi, koska viljely on sidottu määrä-aikoihin, joiden laiminlyönti olisi pesälle vahingoksi.

Myös laissa eräistä yhteisomistussuhteista (180/58) annetaan osakkaalle valta käyttää koko yhteistä omaisuutta, mikäli se ei loukkaa toisten osakkaiden vastaavaa oikeutta (3§). Lisäksi: ”…milloin toimenpide on tarpeen esineen säilyttämistä, turvaamista tai sen tavanmukaista käyttämistä varten eikä siedä viivytystä, älköön kuitenkaan yhteisomistajan vastustus tai poissaolo estäkö toista yhteisomistajaa siihen ryhtymästä” (4§).

Eli käytännössä, jos kukaan osakas ei halua peltoja viljellä, voidaan vahingon välttämiseksi pellot vuokrata eniten tarjoavalle siitäkin huolimatta, että kaikki osakkaat eivät nimeään vuokrasopimukseen panisi. Poliisi tuskin antaisi virka-apua hallinnan palautukseen puhtaasti siviilioikeudellisessa riidassa, vaan edellyttäisi käräjäoikeuden päätöstä. Palstojen hallinnan oikeusperusteen eli vuokrasopimusten laillisuuden tutkiminen ei myöskään kuulu tukihakemuksia käsittelevän maataloushallinnon tehtäviin, vaan tuet on myönnettävä sille, joka tosiasiallisesti peltoja viljelee ja jonka yrittäjäriskillä toimintaa harjoitetaan.

Edellä mainittuihin normeihin tukeutuen sallisin maatilakuolinpesissä leskelle tai osakkaiden enemmistölle sellaisen toimintavallan, jolla tilan vakiintunutta toimintaa jatketaan järkevillä liiketaloudellisilla periaatteilla, vaikka kaikkien osakkaiden suostumusta ei kaikille toimille saataisikaan. Yrittäjäriskiä osakkaalle ei vastentahtoisesti kuitenkaan saa ulottaa (ks. KKO:1995:155) eli avoimena yhtiönä kuolinpesää ei voida pitää.

Perillisten oikeus näillä periaatteilla näyttäisi rajoittuvan vain jaon vireillepano-oikeuteen, mutta siihen asti kunnes ositusta, jakoa tai pesänselvitystä on haettu, pesässä täytyy voida toimia järkevästi, vastuullisesti ja enempää vahinkoa välttäen (ks. AL 86§).


Tilan tärkeät asiakirjat

Saat apua asiakirjojen laadintaan

Katso mallit

Esimerkki_Avioehtosopimus.pdf

Esimerkki_Hallintaoikeustestamentti.pdf

Esimerkki_Testamentti.pdf