Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Pienryhmäläiset poikimista odottavien osastossa. Kuvassa vasemmalta lukien Merja Rasi, Teemu Mikkelä, Vesa Lapatto, Sari ja Ari Kantonen, Anne ja Mikko Roimola, sekä isäntäväki Tarja ja Ole Blomqvist.

Östergårds Mjölkille terveys on ykkösasia

Ryhmä Tuottajain Maidon yrittäjiä vieraili maaliskuun alussa omatoimimatkalla Ahvenanmaalla. Ajatus retkestä heräsi Utareterveys hallintaan -pienryhmässä, kun piti löytää tilatapaamisen paikka äkisti ryhmästä pois jääneen tilalle.

Vierailukohteeksi valikoitui Tarja ja Ole Blomqvistin omistama Östergårds Mjölk AB. Tilalla on noin 320 lehmää. Lehmät lypsetään kolmesti päivässä, ja karjan keskituotos on noin 11 000 kiloa.

Tarja ja Ole kertovat, että tärkeintä hyvän tuloksen tekemisessä ovat pysyvät rutiinit. ”Asiat pyritään tekemään samalla tavalla joka ikinen päivä”, kertoo Ole. Jos muutoksille on tarvetta, ne tehdään aina yksi asia kerrallaan. Näin varmistutaan siitä että muutoksen vaikutus on hyvä.

”Eläinten terveys on meillä ykkösasia”, sanoo Tarja tilan toimintaa esitellessään.

Kun lehmän poikiminen lähestyy, sitä käydään katsomassa tunnin välein. Se siirretään poikimakarsinaan juuri ennen poikimista. Heti poikimisen jälkeen lehmä saa ämpäristä vettä, johon on sekoitettu nestemäistä kalsiumvalmistetta. Tämän jälkeen tarjotaan vettä niin monta ämpärillistä kuin se juo.

Poikimakarsinasta lehmä siirtyy pieneen vastapoikineiden ryhmään, jossa on 12 parsipaikkaa. Vastapoikineita tarkkaillaan huolellisesti, ja niiltä mitataan lämpö päivittäin ensimmäisten viiden päivän ajan. Lehmät viipyvät tässä ryhmässä kaksi viikkoa.

Ensikot pidetään tilalla yleensä koko lypsykauden omassa ryhmässään. Vanhemmille vastapoikineille on oma 63 parsipaikan osasto, jossa pidetään korkeintaan 60 lehmää. Lehmä viettää tässä osastossa noin 80 päivää, jonka jälkeen se siirtyy loppulypsykaudeksi toiseen kahdesta muusta lypsyryhmästä.

 

Katso lehmää!

Lypsävät syövät apetta noin 25 kuiva-ainekiloa ja tuottavat noin 37 kiloa maitoa lehmää kohti päivässä. Syötyä kuiva-ainekiloa kohden tämä tekee noin 1,45 kg EKM. Keskimääräinen poikimisesta kulunut aika (DIM) vaihtelee 160 ja 170 päivän välillä.

Appeessa on karkearehua yli 60 prosenttia kuiva-aineesta.

Se sisältää rapsin olkea, tavallista viljan olkea, kokoviljasäilörehua, nurmisäilörehua, vehnä-herne-seosta, rapsijauhoa ja valkauisseosta, kivennäisiä ja vettä. Seoksen kuiva-ainepitoisuutta seurataan hyötykasvikuivurin ja vaa´an avulla, tilanteen mukaan. Joskus kuivuri on käytössä kahdesti viikossa, joskus riittää seuranta kolmen viikon välein.

Vastapoikineille jaetaan apetta aina 10 prosenttia yli tarpeen, sillä sitä pitää olla paljon jäljellä ennen seuraavaa jakokertaa. Pöytä puhdistetaan ennen uuden appeen jakoa ja vastapoikineiden jämät sekoitetaan apevaunussa muiden ryhmien appeeseen. Nuorkarja on kasvatuksessa sopimuskasvattajalla, eikä jämiä käytetä umpilehmien appeeseen.

Ruokinnan onnistumisen näkee paitsi tuotoksesta, myös lehmistä. ”Katso lehmää! Se on tärkein oppi jonka olemme saaneet ruokinnan suunnittelijaltamme”, sanoo Åke.

Pysyvät rutiinit ovat tärkeitä. Tarja Blomqvist esittelee Ari Kantoselle valkotaulua, johon kirjataan kaikki vasikan syntymään liittyvät tapahtumat.

Poikimaväli 380 pv

Poikimavälin hallinta on tärkeää kuntoluokan säilyttämisen takia, ja lihavuuskunto hyvän terveyden vuoksi. Lehmä umpeutetaan, kun sillä on poikimiseen 50 päivää, tai sen maitomäärä on alle 20 kiloa.

Lehmä pyritään siementämään heti, kun se on poikimisen jälkeen kiimassa ja poikimisesta kulunut 45 päivää. Lypsäjät tarkistavat ja kirjaavat ylös kaikki vuodot. Apuna on myös Heatime®.

Karjan poistoprosentti vaihtelee 25:n ja 30:n välillä.

 

Hoitoja vain yhdellä sadasta

Karjan terveys on poikkeuksellisen hyvä. Antibioottia käytetään vain kuumeisiin utaretulehdustapauksiin, 1 - 2 lehmälle vuodessa. Lievät tapaukset hoituvat kipulääkkeen ja tiheän lypsyn avulla. Tankkimaidon soluluku on ollut viime kuukausina noin 100 000, keskimäärin noin 150 000.

Maitonäytteitä tutkitaan paljon, sillä tilalla halutaan tietää solutuksen aiheuttaja, useimmiten itsestään paranevaa tyyppiä oleva KNS. Antibioottiumpituubeja ei yleensä käytetä, vaan kaikille umpeen meneville laitetaan vedinkanavan sulkeva Noroseal® -valmiste.

”Kokonaisuus ratkaisee utareterveyden hallinnassa. Hyvän terveyden rakentaminen alkaa vasikasta, jo syntymästä”, kertoo Tarja.

Lehmän ternimaito testataan, ja se pakastetaan niin että erilaatuiset merkitään värikoodein.

Vasikka saa parasta ternimaitoa puolen tunnin kuluessa syntymästä. Se viedään karsinasta pois, kun lehmä on ensimmäisellä lypsyllä, ei koskaan lehmän luota. Lehmä menee vielä kerran takaisin poikimakarsinaan, jossa se saa syödä pötsinsä täyteen umpiapetta.

Puhtaat parret, hyvä ruokinta, sopiva umpiajan ruokinta, kuntoluokkien hallinta, ja sorkkaterveys ovat myös osa utareterveyden hallintaa.

Appeen teosta keskusteltiin paljon. Ole Blomqvist on tyytyväinen umpiappeeseen. Siinä on sopivasti energiaa ja valkuaista, ja kivennäis- ja hivenaineet kohdillaan.

Igluvasikat terveitä

Vasikat saavat heti synnyttyään neljä litraa ternimaitoa. Kylmällä ilmalla ne ovat ensimmäiset pari päivää sisällä, mutta siirtyvät sen jälkeen ulos igluihin.

Vasikat juotetaan täysmaidolla kolmesti päivässä. Ensimmäisten viiden päivän ajan ne saavat kerrallaan kaksi litraa, seuraat viisi päivää kaksi ja puoli sekäsiitä eteenpäin kolme litraa maitoa. Kylmällä ilmalla kerta-annokseen lisätään puoli litraa.

Vasikka vierotetaan noin kahden kuukauden iässä, sitten kun se syö vähintään kilon väkirehua päivässä.

Vierotusaika määräytyy syönnin, ei vasikan iän mukaan. Tilalla on käytössä oma seos, jossa on valkuaista 20 %. Seos sisältää rikottua ohraa, melassisiirappia, melassileikettä, proteiiniseosta, kivennäisiä ja hiukan jauhettua olkea.

Vierotus toteutetaan jättämällä ensin yksi juottokerta pois, ja sen sijaan tarjotaan lämmintä vettä. Sitten jätetään pois toinen juottokerta, ja lopulta kolmaskin. Lämmintä vettä tarjotaan juottoaikaan, jotta kuiva-aineen syöntikyky säilyisi hyvänä eikä terveys tai kasvu kärsisi vierotuksesta.

Vierotettavat vasikat painavat noin 100 kiloa. Vasikoiden syntymäkuolleisuus on 3 % ja sen jälkeen 1 %. Igluista vasikoita ei ole menetetty kertaakaan.

Tilalla työskentelevien kuuden ukrainalaisen asennetta isäntä kehuu hyväksi. ”Työntekijöiden viihtyvyys ja työssä onnistuminen riippuu siitä, kuinka hyvin heidät opettaa ja kohtelee. Ei ole huonoja työntekijöitä, vaan huonoa johtamista."