Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Neuvojat vastasivat kyselyyn

Vedinkastoaineiden käyttösuositukset

Kastona, suihkeena tai vaahtona annosteltavat vedinkastoaineet ovat tärkeä osa utareterveydenhuoltoa. Markkinoilla on 57 vedinkastoainetta, joista 20 (35 %) vaikuttavana aineena on jodi ja 18 (32 %) maitohappo.

Vedinkastoaine annostellaan heti lypsyn jälkeen ja etenkin suihketta käytettäessä on varmistettava osumistarkkuus. Lypsyrobotin työn jälkeä kannattaa välillä tarkistaa ja puuttua ainevalintaan, laitteen paineistukseen, suihkutusaikaan ja mahdollisesti suuttimen valintaan, jos osumatarkkuudessa on moitittavaa.

Vedinkastoaineen osumatarkkuuden tulee olla hyvä ja se on annosteltava välittömästi lypsyn jälkeen. Kuva: Esa Manninen

Mikäli käytetään kastoa, on liuos uusittava päivittäin, ettei saastunut liuos leivitä tartuntoja. Suurissa tynnyreissä säilytettävä vedinkastoaine saattaa myös ”kerrostua”, joten tynnyriä kannattaa välillä sekoittaa.

Vedinkastoissa vaikuttavana antibakteerisena aineena ovat jodoforit, klooriheksidiini, kloorihappo ja klooridioksidi, maitohappo ja muut hapot, vetyperoksidi ja kitosaani. Sekä jodin että maitohapon suosio vedinkaston vaikuttavana aineena on lisääntynyt.

Vedinkastoaineita koskeva lainsäädäntö säädetään EU-tasolla. Ensimmäiset kaikkia EU-maita koskevat lupahakemukset ovat käsittelyssä. Jodi ja poly-vinyyli-pyrrolidiini-jodi hyväksyttiin biosiditehoaineiksi 1.9.2015. Kun tehoaine hyväksytään EU-tasolla, on aikaa hakea tehoainetta sisältäville valmisteille biosidiasetuksen mukainen lupa myyntiin noin kaksi vuotta.

Suomessa voi edelleen käyttää vedinkastoaineita, joiden tehoaine on vasta arvioitavana. Jatkossa markkinoilla saa myydä vain haitallisia mikrobeja tuhoavia biosidejä, joiden tehoaineen valmistaja on Euroopan kemikaaliviraston eli ECHA:n hyväksyttyjen valmistajien listalla. Markkinoilla olevissa vedinkastoaineissa onkin tapahtunut muutoksia viime vuosina, koska joidenkin teho- tai apuaineiden käyttö on kielletty (esimerkiksi isopropanoli).

Vuonna 2012 tehdyssä suomalaisessa pihattotutkimuksessa (MTT, TTS, HY) vedinkastoa käytti 84 prosenttia (42/50) lypsyasematiloista ja 91 prosenttia (29/32) automaattilypsytiloista. Tiloilla oli keskimäärin yli 80 lehmää.

Neuvojakysely vedinkastoista

Vuonna 2010 ELL Laura Arminen teki lisensiaattityön vedinkastoaineiden käytöstä ja kokosi listan Suomessa markkinoilla olevista tuotteista. Lista on tarjonnut tärkeää tietoa neuvojille, eläinlääkäreille ja yrittäjille.

Lue ELL Laura Armisen kirjallisuuskatsaus vedin­kastoaineista Helsingin yliopiston Helda-kirjastossa

Osana Satu Takasen erikoiseläinlääkäri-opintoja päivitimme listan vedinkastotuotteista ja toteutimme meijereiden tuotantoneuvojille suunnatun kyselyn vedinkastoaineiden käyttökokemuksista kesällä 2015.

Katso ELL Satu Takasen päivitetty lista ETT:n sivuilla

Kyselyyn vastasi 12 pääosin Valioryhmän tuotantoneuvojaa, vastausprosentti oli 63. Suurin osa neuvojista piti vuonna 2010 luotua vedinkastolistaa tarpeellisena (11/12 vastausta).

Kyselyn mukaan neuvojien tilakäynnit, joilla keskusteltiin vedinkastoaineista, olivat ensisijaisesti tilasäiliömaidon kohonneesta solupitoisuudesta ja toissijaisesti maidon korkeasta bakteeripitoisuudesta johtuvia. Vähiten tehtiin robotin käyttöönottoon tai lypsykoneen testaukseen liittyviä käyntejä (keskimäärin alle 10 vuodessa).

Neuvojat vastasivat, mitä vedinkastoaineen vaikuttavaa ainetta he kokemuksensa mukaan suosittelevat asiakkailleen erilaisissa utaretulehdusongelmissa. Vaihtoehdot olivat jodi, klooriheksidiini, maitohappo, kaksikomponenttituote, kalvon muodostava tuote tai jokin muu. Halutessaan sai merkitä kolme vaikuttavaa ainetta tärkeysjärjestyksessä.

Jos tilalla ei ollut merkittävää utaretulehdusongelmaa, neuvojat suosittelivat ensisijaisesti vedinkastoaineita, joiden koettiin hoitavan hyvin ihoa.

Tarttuvat utaretulehdukset

Utaretulehdusta aiheuttavien bakteerien ollessa pääasiassa tarttuvia, suositeltiin eniten jodia sisältäviä tuotteita. Jodi vähentää tutkimusten mukaan S.aureuksen (0,05–1%), Str.agalactiaen (0,1–1%), KNS:n, streptokokkien ja C.boviksen (0,5–1%) aiheuttamia utaretulehduksia, suluissa mainitulla pitoisuudella.

Jodi on tehokas utaretulehdusta estävä aine. Sen haittoja ovat haju ja ärsyttävyys: se kuivattaa vedinten ihoa. PVP-jodi on vähemmän ärsyttävää ja vapauttaa jodia vähitellen, mutta on teholtaan huonompi. Bakteerit eivät muodosta resistenssiä jodille, mutta Pseudomonas-bakteerit voivat kasvaa jodiliuoksessa, koska ne pystyvät muodostamaan ympärilleen limaa, joka tekee ne vastustuskykyisiksi.

Toiseksi eniten suositeltiin klooriheksidiiniä sisältäviä tuotteita. Klooriheksidiini vähentää tutkimusten mukaan S.aureuksen ja Str.agalactiaen ( 0,5–0,55%), KNS:n (0,35–0,55%) ja C.boviksen (0,35%) aiheut­tamia utaretulehduksia. Pseudomonas-, Proteus- ja Serratia-bakteerit ovat luonnostaan vastustuskykyisiä klooriheksidiinille, ja aineen toistuva käyttö voi johtaa kosketusihottumaan.

Maitohappoa suositeltiin melkein yhtä paljon kuin klooriheksidiiniä. Sitä käytetään vedinkastoissa myös hoitavana aineena. Markkinoilla on tuotteita, joissa vaikuttavaksi aineeksi on ilmoitettu pelkkä maitohappo tai maitohappo salisyyli- tai kapriinihapon kanssa.

Yhdessä rasvahappojen (laurisidiini 1,1–5 %, kapriini- ja kapryylihappo 1,5–6 %) kanssa maitohappo on kokeellisessa altistuksessa estänyt S.aureuksen ja Str.agalactiaen aiheuttamia utaretulehduksia. Valitettavasti maitohaposta vedinkastoaineen ainoana vaikuttavana aineena ei edelleenkään löydy luotettavaa (NMC:n standardien mukaan tehtyä) tutkimustietoa, joka vahvistaisi aineen utaretulehduksia ehkäisevän vaikutuksen. Vaikka laboratoriossa bakteereja tappava teho saataisiin osoitetuksi, se ei vielä todista että utaretulehdukset vähenevät tuotteen ansiosta.

Ympäristöperäiset tulehdukset

Kun utaretulehdusongelman aiheuttajat olivat pääasiassa ympäristöperäisiä (Escherichia coli, Klebsiella spp., Str. uberis, Enterococcus spp.), oli suositteluissa paljon hajontaa. Eniten suositeltiin klooriheksidiiniä ja maitohappoa sekä kalvon muodostavaa tuotetta. Tutkimuksissa yleensä vain tarttuvien bakteerien aiheuttamien tulehdusten on todettu vähenevän vedinkaston vaikutuksesta, poikkeuksena klooriheksidiini, jonka on todettu tehoavan Str. uberikseen pitoisuudella 0,35 prosenttia.

Vedinkastossa olevan maitohapon tai muun hoitavan aineen ihon kuntoa parantavat ominaisuudet saattavat edesauttaa vetimen sulkeutumista lypsyn jälkeen, mikä puolestaan on tärkeää ympäristöperäisten bakteerien aiheuttamien tulehdusten ehkäisyssä.

Melkein kaikkien vaikuttavien aineiden ryhmissä on valittavissa tuote, jossa on myös kalvon muodostava ominaisuus. Kalvon muodostavat valmisteet eivät ole tutkimuksissa suojanneet utaretta ympäristöperäisiltä utaretulehduksilta tavanomaista vedinkastoa paremmin. Ne kuitenkin vähensivät joidenkin tarttuvien bakteerien, kuten C.boviksen aiheuttamia tulehduksia.

Neuvojat myös korostivat, että kun on ongelmia ympäristöperäisten utaretulehdusten kanssa, on tärkeintä puuttua ympäristön puhtauteen.

Sekalaiset aiheuttajat

Jos utaretulehduksen aiheuttajat tilalla olivat sekalaisia, neuvojat suosittelivat ensisijaisesti klooriheksidiiniä, maitohappoa tai kalvon muodostavaa tuotetta. Toissijaisena suositeltiin jodipohjaista vedinkastoa.

Tutkimuksissa on todettu vedinkastoaineiden vähentävän tarttuvia utaretulehduksia. Vedinkastolla voidaan myös hoitaa vetimien ihoa ja vetimenpäitä, jolloin suoja ympäristöperäisiä tartuntoja vastaan paranee.

Ihoa hoitava ja teholtaan tunnettu vaikuttava aine on suositeltava, jos utaretulehduksen aiheuttajabakteerit ovat sekalaisia, kuten tilanne hyvin usein on.

Huonot vetimenpäät ja kuiva iho

Huonoihin vetimenpäihin tai kuivaan ihoon suositeltiin eniten maitohappoa sisältävää vedinkastoa. Maitohappoa on vedinkastoissa sekä vaikuttavana että hoitavana aineena. Se tekee ihon kimmoisammaksi ja lisää kollageenisynteesiä.

Muutama neuvoja suositteli myös kalvon muodostavaa vedinkastoa. Niihin liittyy kuitenkin riski vetimenpäiden kunnon huononemisesta – tosin tutkimustulokset ovat tältä osin ristiriitaisia. Myös jodia suositeltiin. Tutkimusten mukaan jodipitoiseen vedinkastoon lisätty glyseroli paransi vedinten kuntoa kymmenen prosentin pitoisuuteen asti.

Maitohappoa on kaksikomponenttivedinkastoissa aktivaattorina. Natrium­kloriitin ja maitohapon yhdistyessä saadaan kloorihappoa ja klooridioksidia, jotka vähentävät tehokkaasti bakteereita vetimen iholta. Osa maitohaposta jää vetimen pinnalle. Tutkimuksissa kaksikomponenttituotteet ovat utaretulehdusten estäjinä yhtä hyviä kuin jodi, eikä näissä tutkimuksissa havaittu vetimien ihon tai vetimenpään kuntoa huonontavia vaikutuksia.

Huonoja kokemuksia kysyttäessä neuvojat kuitenkin mainitsivat ihoa kuivattavan vaikutuksen lähinnä kaksikomponenttivedinkastoissa ja joissain jodipohjaisissa aineissa. Näitä käytettäessä on hyvä pitää huolta, että valitussa tuotteessa on runsaasti hoitavia aineita.

Vedinkasto onkin tärkeässä roolissa vedinten ihon hoitajana ja myös hyperkeratoosin eli vedinaukon ympärille muodostuvan lypsyrasituksesta aiheutuvan röpelöisen renkaan ennaltaehkäisijänä.

Muista tuotteista mainittiin kitosaani ja muita kompleksinmuodostajia erityisesti ihoa hoitavana tuotteena. Näiden tuotteiden osalta tieteellinen näyttö utaretulehduksen vähentämisestä puuttuu.

Tutki käyttöturvallisuus­tiedotteet ja suojaudu haitoilta

Vedinkastoaineiden käyttöturvallisuustiedotteet kertovat tuotteiden mahdollisesti aiheuttamista vaaroista. Tiedotteista löytyi virheitä, joten vaaralausekkeen puuttuminen ei välttämättä ole tae tuotteen turvallisuudesta.

Yleisimpänä vaarana on mainittu silmien ärsytys. Kaksikomponenttituotteissa varoitetaan erittäin myrkyllisen kaasun muodostumisesta. Klooriheksidiinituotteissa varoitetaan höyryistä, jotka voivat aiheuttaa huimausta ja uneliaisuutta. Maitohappo- ja kaksikomponenttituotteisiin liittyy ihoärsytysvaara. Jodi on erittäin myrkyllistä vesieliöille.

Summa summarum: vedinkastoaineita kannattaa käsitellä varoen, suojakäsineet ja jopa suojalasit ovat suositeltavia.

Vedinkastoaineiden valmistetietojen selvittäminen on aikaa vievää. Vaikuttavien ja hoitavien aineiden pitoisuudet ovat osassa tuotteista ilmoitettu ylimalkaisesti. Vedinkaston tehoon vaikuttaa vaikuttavan aineen lisäksi tuotteen muut ainesosat ja niiden määrän lisäksi laatu, joten tuotteen arviointi ilman luotettavia tutkimuksia on vaikeaa. Mahdollisimman selkeä valmistusaineiden ilmoittaminen on hyvä myyntivaltti tuotteelle, jota ostetaan tilalle parantamaan karjan utareterveyttä.

Kyselyyn vastanneiden neuvojien kokemukset ja käyttötottumukset olivat varsin hyvin linjassa teoriatiedon kanssa. Maitohappopohjaiset vedinkastot ovat edelleen ”musta hevonen”, josta kaipaamme ihon kuntoa hoitavien positiivisten havaintojen lisäksi luotettavaa todistusaineistoa vaikutuksista utaretulehdusten esiintymiseen. Neuvojien vastauksissa kiinnitettiin huomiota myös ympäristöolosuhteiden parantamisen tärkeyteen erityisesti vedinten ihon kuntoon vaikuttavina asioina.

Kiitos työtä rahoittaneelle Valiolle, kyselyyn vastanneille tuotantoneuvojille ja vedinkastojen maahantuojille sekä valmistajille yhteistyöstä! Työ tehtiin vedinkastotuotteita markkinoivien yritysten avustuksella.

Teksti: ELL Satu Takanen, Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaan­hoitoon erikoistuva eläinlääkäri
, Peruspalvelukunta­yhtymä Kallio, Nivala  
ELT Mari Hovinen, Kliininen opettaja, 
Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto, 
HY ELTDK