Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

 ”Maidontuotanto on suomalaisen maaseudun selkäranka, johon kytkeytyy laaja toimijajoukko. On tärkeää, että yrittäjien tekemät investoinnit kestävät pitkälle tulevaisuuteen”, Raija Seppänen toteaa. Kuva: Anu Leppänen

Navettainvestoinnin pitää kantaa pitkälle tulevaisuuteen

Raija Seppäsellä oli kotitilallaan aina nimikkovasikka ja tuntuma karjatilan arkeen kulki mukana läpi koko työuran, aina ministeriöön asti.

12 vuotta sitten Raija Seppänen siirtyi kunta-alalta maa- ja metsätalousministeriön maankäyttö- ja rakentamisasioista vastaavan asiantuntijan virkaan. Siirtymisessä hänellä oli selkeä johtoajatus.

”Vaikka yksi ihminen ei pysty maailmaa muuttamaan, ajattelin, että tällaisessa työpaikassa työnantajalla on mahdollisuus hyödyntää monipuolista koulutusta ja työkokemusta, ja minulle työ tarjoaa uusia kiinnostavia haasteita työuran loppuun.”

Työpaikallaan ja yhteistyökumppaneiden keskuudessa nyt eläkkeelle jäävä Seppänen on tullut tunnetuksi asiantuntevana, ehtivänä ja visioivana. Hän ei ole jäänyt pyörimään virkamiesten piiriin, vaan on ollut elinkeinon mukana rakentamassa monia yhteistyökuvioita, esimerkiksi tyyppinavettahanketta. Myös Valion R-ryhmän työhön hän on osallistunut aktiivisesti. Seppäsen kautta elinkeinon asiantuntijanäkemykset ovat tulleet kuulluiksi ministeriön säädösvalmistelussa.

Seppäsen laaja työnkuva on sisältänyt muun muassa maaseuturakentamisen säädösvalmistelua, kehittämistä ja ohjausta poroaidoista navettainvestointeihin. Viime vuosina mukaan ovat tulleet myös energia- ja ympäristöasiat. Maaseudun kaavoitus- ja maisema-asiat ovat myös olleet maankäyttö- ja rakennuslain osaajan alaa ministeriössä.

”Valitettavasti maaseudun kaavoituksen ja maankäytön asiantuntijoita on hallinnossamme niukasti ja määrä vähenee edelleen, vaikka ruuantuotannon ja biotalouden edistämiseksi heitä tarvittaisiin”, Seppänen sanoo.

Hänen mukaansa nykyinen kaavajärjestelmä ja kaupunkisuunnittelun mallit voivat sopia taajamarakentamiseen, mutta eivät oikein sovellu maaseudulle.

Osaaminen avainasemassa

Kantar TNS:n (ent. TNS-Gallup) tulevaisuuskyselyissä noin neljännes maitotilayrittäjistä ilmoitti olevansa halukkaita investoimaan elinkeinoonsa. Investointihalut olivat sitä suurempia, mitä isompi tila oli kyseessä. Pienempienkin karjojen omistajilla on silti halua investoida.

”Investoinnin pitää lisätä kannattavuutta ja kilpailukykyä. Tuen saamiseksi ei edellytetä enää eläinten vähimmäismäärää eikä navetan laajentamista tai uudisrakentamista. Peruskorjauksia tai muita työoloja ja eläinten hyvinvointia pystyy parantamaan investointituella ilman eläinmäärän kasvattamista”, Seppänen sanoo.

Tällä tukikaudella ely-keskusten on pisteytettävä investointitukihakemukset ja hakemukset arvioidaan valintakriteerien mukaan.

”Tuen hakijan pitääkin miettiä, mitä hyötyä investoinnista on tilan toiminnalle. Esimerkiksi tuotanto-oloihin panostaminen voi parantaa tuotosta ilman laajentamista. Laajentajan taas kannattaa muistaa, että harkitusti vaiheittain tekeminen voi myös olla kannattavaa”, Seppänen vinkkaa.

Hän kertoo havainneensa, että tilan tulos ei ole riippuvainen rakennuksen koosta ja monimutkaisesta tekniikasta.

”Maitotilayrittäjän vaativassa ammatissa pärjääminen riippuu paljon yrittäjän omista toimintatavoista. Osaaminen ja siihen panostaminen ovat avainasemassa.”

Pienet tilat ja parsinavetat poistuvat

Seppäsen mukaan Suomessa on pitkään ollut poikkeuksellisen hyvä ja vakaa maidon tuottajahinta, johon on osaltaan ollut vaikuttamassa osuuskuntamalli.

”On mahdotonta arvioida, onko nykyinen markkinoiden epävarmuus pysyvää. Siksi on entistä tärkeämpää investointia suunnitellessa jättää taloudellista joustovaraa. Maailmalla yksittäiset pienet tilat näyttävät pärjäävän laadulla ja jalostetuilla erikoistuotteilla.

Suomessa pitää löytää meidän olosuhteisiimme sopivia toimintatapoja tuotannon kannattavana pitämiseen.”

Kansainvälisissä ja pohjoismaisissakin vertailuissa suomalaiset karjatilat ovat edelleen pieniä. Tilastojen valossa tuotannon lopettaa useimmiten maitotila, jolla on pieni parsinavetta. Näiden lopettajien määrä on ollut useampi sata vuodessa jo hyvän aikaa.

”Rakentamisen näkökulmasta rakennustyyppi ei takaa tuotannon laatua tai eläimen hyvinvointia."

Parsinavetta tai pihatto itsessään ei heikennä tai varmista eläimen hyvinvointia tai tuotoksen laatua.

"Paljon riippuu siitä, miten yrittäjä toimii ja miten olosuhteet on järjestetty siellä navetan seinien sisällä”, Seppänen sanoo.

Hän toteaa, että kaiken tyyppisissä navetoissa kosteus, pöly ja emissiot kuluttavat rakenteita ja rakennustekninen käyttöikä voi siksi olla vain muutamia kymmeniä vuosia.

”Parsinavettojen määrä vähenee kovaa vauhtia ja ne poistuvat käytöstä aikanaan luonnollisesti, kun uusia ei enää rakenneta. Minusta lähiajan suurin haaste jo olevissa navettarakennuksissa on, miten rakennuksessa voidaan korjata tai parantaa väärää parren tai muun tilan mitoitusta tai toimivuutta, miten ilmanvaihto tai kuivitus saadaan järjestettyä ja miten jaloittelu tai laidunnus voitaisiin kohtuukustannuksin järjestää. Myös työn fyysisen kuormituksen vähentämiseen kannattaa panostaa.”

Tuki takaa oleelliset tarpeet

Yrittäjät ovat kritisoineet investointitukea muun muassa yksikkökustannusten tasosta ja kansallista lainsäädäntöä tiukemmista eläintenpidon vaatimuksista. Seppänen puolestaan näkee, että investointituki on nykymuodossaan vastikkeellista.

Investointitukea saava tila joutuu rakentamaan tukisäädösten mukaisesti, ja tämä on otettu rakentamisen yksikkökustannuksissa huomioon.

”Investointituessa on varmasti parantamisen varaa, mutta mielestäni se on perusteiltaan hyvä ja tasapuolinen järjestelmä. Suomessa rakentaminen on kallista ilmaston ja ympäristövaatimusten vuoksi, joten investointituki kompensoi osaltaan tuotanto-olosuhteita. Järjestelmämme on myös läpinäkyvä ja tasapuolinen.”

Seppänen toteaa, että yksikkökustannuksen hintaan vaikuttaa rakentamisen hinta: maitohuoneen neliöhinta on kalliimpi kuin varaston, ja hinta lasketaan tavanomaisen rakennustavan mukaan.

”Investointitukea voi saada säädöksissä määriteltyihin toimintoihin ja enimmäisneliömäärille. Väljempää ja korkeampilaatuista voi rakentaa, mutta se pitää maksaa omasta pussista. Tällä tavoin valtion niukkaa tukirahaa riittää tasapuolisesti tarvitseville.”

Seppänen korostaa, että maidontuotanto on suomalaisen maaseudun selkäranka. Siitäkin syystä on tärkeää, että yrittäjien tekemät investoinnit kestävät pitkälle tulevaisuuteen.

”Investointia harkitsevalle yrittäjälle sanoisin, että mieti tarkkaan, mitä kaikkea tarvitaan ja missä ajassa. Laske, millä alimmalla maidon hintatasolla investointi on vielä mahdollinen.”

Hyvä suunnittelu on Seppäsen mielestä kaikkein tärkein vaihe, ja rakentajan kannattaa hankkia tuekseen monipuolinen asiantuntijatiimi, jossa on muitakin kuin navettarakentamisen ammattilaisia.

Navettarakentajan muistilista

Lähde: Yliarkkitehti Raija Seppänen

Enemmän hyviä käytäntöjä, vähemmän säädöksiä

Raija Seppänen työskenteli aktiiviuransa 12 viimeistä vuotta maa- ja metsätalousministeriössä investointi-, rakentamis- ja kaavoitusasioiden parissa.

”Lehmä on aika yksiviivainen ja hierarkiaan taipuvainen eläin. Sen pitää nähdä mihin se on menossa ja päästä suoraan tavoitteeseensa ilman esteitä. Nuoremmat ja heikommat yksilöt voivat olla hätää kärsimässä, jos esimerkiksi tällaisia eläinten luontaisia käyttäytymistapoja ei ole navetan suunnittelussa otettu huomioon. Eläinten käyttäytymisen huomioon ottamisessa on navettarakentamisessa menty koko ajan parempaan suuntaan, mutta vielä on parantamisen varaa”, yliarkkitehti Raija Seppänen sanoo.

Hän on juuri jäänyt eläkkeelle maa- ja metsätalousministeriöstä, jossa hän osallistui muun muassa maatalouden investointituen ja sen rakentamista koskevien säädösten valmisteluun ja toimeenpanoon.

Hallitusohjelmaan kirjattua normienpurkua tehdään jo käytännössä. Ministeriön järjestämässä työpajassa keväällä 2016 pohdittiin maitoalan sidosryhmien kanssa, miten maatalouden investointituen rakentamiseen liittyviä asetuksia voisi uudistaa. Supistettujen asetusten rinnalle tai niiden sijaan tuotettaisiin oppaita hyvistä käytännöistä.

Hyviä käytäntöjä on jo pitkään kehitettykin yhteistyössä. Uransa aikana Seppänen on osallistunut laajasti yhteistyöhön maitosektorilla. Ministeriö on rahoittanut viime vuosina useita tutkimus-ja kehittämishankkeita, joissa on kehitetty Suomen oloihin sopivia navettaratkaisuja. Navetan toiminnallisuutta ja eläinten ryhmittelyä on tutkittu muun muassa LUKE:n johdolla tehdyissä kahdessa LYTO-hankkeessa. Niiden tulokset perustuvat laajoihin selvityksiin pihattojen navettaoloista.

Kuivittamisen järjestelyjä selvitettiin puolestaan TTS:n tutkijoiden johdolla. Näistä molemmista hankkeista on jaettu lyhyet oppaat maitotilayrittäjille Maito-ja Me -lehden liitteenä. MTK:n hallinnoiman valtakunnallisen Tyyppinavetta-kehittämishankkeen tuloksena syntyi perusmalli toimivasta, kustannustehokkaasta pihatosta.

Asiantuntijatiimejä pitäisi koota

Seppänen ymmärtää, että yrittäjiä huolestuttaa mikäli nykyisistä selkeistä mitoitussäännöistä luovutaan, mutta tilalle ei luoda selkeää ja ajantasaista tietopankkia, josta eläinten hyvinvoinnin, navettarakentamisen ja navetan teknisen toimivuuden kannalta keskeiset tiedot löytyisivät. Ulkomaiset ratkaisut eivät välttämättä sovi Suomen oloihin, ja tuotannon laatu halutaan jatkossakin pitää korkealla.

”Kuinka tarkkoja säädöksiä tarvitaan, ja edistävätkö vai estävätkö ne kehitystä? Minun mielestäni säädöksiäkin tarvitaan, mutta erityisesti tarvitaan hyviä asiantuntijatiimejä yrittäjän käyttöön uusinvestointien suunnitteluun ja nykyisten tuotanto-olojen kehittämisen tueksi. Mutta mistä saadaan tiimi, jossa on kaikki osaaminen, sillä yksittäinen ihminen ei kykene kaikkea tätä tietoa hallitsemaan?”

Seppänen sanoo, että neuvontajärjestöjen ja alkutuotantoneuvojien piirissä on tehty hyvää kehitystyötä, ja tällaista osaamistatarvitaan jatkossakin. Tuottajan kannattaa hyödyntää tällaisia palveluja.

”Peräänkuulutan tällaista: osaajia ja yhteistyötä tarvitaan lisää. Alan kannattaa viestittää hallinnolle myös tutkimustarpeista, jotta suomalaisissa navetoissa olisi terveitä, hyvinvoivia eläimiä ja niissä tuotettu maito olisi jatkossakin huippuluokkaa. Rakennushan on vain kuori sen sisällä tapahtuvalle tuotannolle, mutta hyvän tuotannon edellytyksiin vaikuttavat kiistatta myös pitopaikan toimivuus ja sen muut olosuhteet.”

Miksei rakentamista voi aloittaa ennen tukipäätöstä?

Raija Seppänen kertoo, että ministeriöltä on kysytty toisinaan, miksei navetan rakentamista voisi aloittaa ennen tukipäätöstä. Hän kertoo, miksi ei voi:

”Tukipäätöksen saaminen voi kestää monestakin eri syystä, mutta navettarakennus on sen kokoluokan investointi, ettei sitä ihan hetken mielijohteesta saa käynnistettyä. On huomattava, että ELY-keskus on ”viimeinen viranomainen” navetan lupaprosessissa eikä voi tehdä investointitukipäätöstä, ennen kuin hankkeella on tarvittavat muiden viranomaisten luvat. Ympäristöluvan käsittelyaika voi olla pitkä, hankkeesta voidaan valittaa ja lupaehdoista voi seurata muutoksia rakentamiseen ja kustannuksiin.”

”Rakennusluvan saaminen edellyttää valmiiden rakennuspiirustusten ohella hyväksyttyä ympäristölupaa. ELY-keskuksen tehtävä on tämän jälkeen katsoa, että hanke täyttää investointitukiehdot. Edeltävistä lupaprosesseista on voinut aiheutua muutoksia ja lisäkustannuksia, kuten että laguunin sijaan edellytetään lantasäiliöitä. Nykyiset säädökset mahdollistavat valmistelevien töiden tekemisen ilman lupia ja tukipäätöstä.”

”Minusta nykyinen kotieläinsuojien ympäristölupamenettely on kovin raskas ja pitkäkestoinen. Muutoksia on luvattu, ja alan kannattaa olla mukana valmistelussa. Navetan kaltaisen ison rakennushankkeen aloittaminen ilman ympäristö- ja rakennuslupaviranomaisten lupia ei ole nyt siis mahdollista. Investointitukiviranomaisen käsittely ei prosessia enää viivytä, jos asiakirjat muutoin ovat kunnossa. Se taas on yrittäjän ja hänen taustatiiminsä työtä.”

Teksti: Kati Leppälahti      Kuvat: Anu Leppänen