Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Maria ja Pasi Bolodin navetassa.
Maria ja Pasi Bolodin seuraavat seosrehun koostumusta jatkuvasti. Kuntoluokka kertoo ruokinnan onnistumisen: sen pitäisi pysyä tasaisesti lähellä kolmosta läpi lypsykauden. Kuva: Kaj Jäderholm

Navetassa totuus kohdataan

Lypsylehmien ruokinnan onnistuminen on monen tekijän summa. Päivitettyyn Valio Artturi® -säilörehuanalyysiin perustuvan ruokintasuunnitelman noudattaminen on yksi osa ruokintaprosessia. Lehmiä ja niiden käyttäytymistä on tarkkailtava, kun arvioi ruokinnan onnistumista.

Ilman rehuanalyysiä ruokkiminen nykyisellä maidon hinnalla on maaninkalaisten Maria ja Pasi Bolodinin mielestä tarkoituksetonta. Ahvenharjun tilalla säilörehuanalyysejä tehdään vähintään kerran kuukaudessa ja aina rehuerän muuttuessa. Myös seosrehussa käytettävä vilja ja olki analysoidaan.

”Seosrehuruokinnassa rehun koostumuksen ja kuiva-ainepitoisuuden muuttuminen vaikuttaa heti väkirehuprosenttiin ja ruokinnan tarkkuuteen koko karjalla”, yrittäjäpari toteaa.

Tilalla pyritään säilörehun kuiva-aineessa alle 30 prosenttiin. Isompi säilöntäaineen määrä ja kustannus on vähäinen verrattuna tappioon, joka aiheutuisi rehun epäonnistumisesta.

Tuotosluvuista kuntoluokkiin

Bolodinit kertovat seuraavansa maidon tuotoslukuja ja pitoisuuksia Valmasta jatkuvasti.

”Myös kuntoluokkien seuranta kertoo paljon, mutta ennen kuin ruokinnan epätasapaino heijastuu kuntoluokkiin, pitää keksiä syy pitoisuuksien laskuun”, Maria Bolodin sanoo.

Maidontuotannon tavoitteena on pitää tuotostaso vähintään nykyisellään ja päästä mahdollisimman korkeisiin pitoisuuksiin. Kahdellakin lisäsentillä maidon hinnassa on iso merkitys, tulos saattaa merkitä tuhansia euroja kuukaudessa.

Väkirehun osuus, jakokerrat ja lajittelu

Viime syksynä hyvällä säilörehulla laskettiin väkirehuprosenttia, mikä aiheut-ti energiavajetta, herumisen viivästymistä ja ketoosia vastapoikineille. Lehmät alkoivat kiertää huonommin lypsylle ja syömään.

”Kun väkirehut tulevat spiraaleista, rehumäärät voi arvioida viiden kilon tarkkuudella. Mattoruokkija jakaa seosrehun kahden tunnin välein vuorokauden ympäri. Rehun lajittelua esiintyy vähän, rehu on aina tuoretta ja aremmatkin lehmät pääsevät syömään”, Pasi Bolodin summaa.

Rehuvarasto on viileä ja ikkunaton, joten rehu säilyy kesälläkin raikkaana.

Maria Bolodin navetassa
Maria ja Pasi Bolodin kertovat seuraavansa märehtimisaktiivisuutta, karvan kiiltoa, pötsin täyteyttä, lannan koostumusta ja märepalojen esiintymistä, joskus jopa laskevat märehtimiskertojakin.

Märehtiminen korreloi karvan kiiltoon

Märehtimisaktiivisuutta, karvan kiiltoa, pötsin täyteyttä, lannan koostumusta ja märepalojen esiintymistä seurataan. Maria Bolodin sanoo laskevansa joskus märehtimiskertojakin.

”Lannan koostumus tuntuu jo siementäessä”, naurahtaa siemennyksistä huolehtiva Pasi Bolodin.

Karvan kiillosta voi päätellä heti lehmien hyvinvoinnin.

”Kun huomaamme kiillottoman lehmän, alamme katsella maito- ja ruokintakäyriä sekä lypsykauden vaihetta ongelman löytämiseksi”, yrittäjäpari kuvailee.

Robottilypsyssä näkee vertailun aiempiin lypsyihin. Maitomäärää pudottavat lehmät otetaan heti takakiertoon tarkkailuun. Antamalla lisäenergiaa propyleeniglykolin muodossa estetään ketoosin syntyminen.

”Kun huomaat ns. näkymättömän lehmän käyttäytyvän poikkeavasti, tilanne on usein jo päällä.

Hyvä merkki on, kun iltatarkilla kaikki lehmät makaavat samalla kyljellä täydet pötsit yläpuolella”, Pasi Bolodin täydentää.

Uudistuksia ja lisää tilaa

Ahvenharjun tilan umpilehmät muuttavat syksyllä rakennettavaan kaarihalliin, jolloin lypsäville jää entistä enemmän ruokintapöytätilaa. Tilasta on nelirivisessä pihatossa nyt niukkuutta. Koko ruokintapöydän niskapuomi vaihdettiin talvella uuteen ja lisättiin niskahiertymiä ehkäisemään irtoputki puomin ympärille.

Siirtymistä vapaaseen kiertoon on pohdittu, kun umpilehmät muuttavat halliin ja navetan rakenne selkiytyy.

Yrittäjät toteavat, että maidontuotannossa ja lehmiä arvioitaessa pitää olla valppaana jatkuvasti, mutta myös osata olla tyytyväinen jonkin osa-alueen toimiessa hyvin.

”Omaa tekemistä pitää kyseenalaistaa ja pyytää ulkopuolisia asiantuntijoita katsomaan asioita toisin silmin.” 

Ahvenharjun tila

Teksti Taina Voutilainen   Kuvat Kai Jäderholm

 

Toimiiko ruokinta – mitä lehmästä voit päätellä?

Märehtiminen, kuntoluokka ja pötsin täyteisyys ovat avainasemassa, kun arvioi navetassa ruokinnan onnistumista. Myös lannan koostumusta on seurattava.

Karjanomistajan tehtävänä on järjestää lehmille sellaiset olot, että ne pääsevät syömään vapaasti silloin kun haluavat.

Yksinkertaistettuna lehmän ruokinta on sopivan ravinnon ja ihanteellisten olojen tarjoamista pötsimikrobeille. Rehun on oltava maidontuotannon vaiheeseen sopivaa ja navettaolosuhteiden mahdollistettava makaaminen märehtien yhteensä 14 tuntia vuorokaudessa. Jokaiselle pihattolehmälle pitää olla käytössä 70 cm ruokintapöytätilaa eivätkä esteet saa rajoittaa rehun saantia.

Jotta lehmä luonnollisen rytminsä mukaisesti syö 10–14 ateriaa vuorokaudessa, se ei ehdi jonottaa syömään, juomaan, lypsylle tai makuulle.

Odottavat lehmät ovat merkki epäkohdasta kuten rehun puutteesta, ahtaista kulkuväylistä, liian vähäisestä ruokintatilasta, ylitäytöstä tai epämukavista parsista.

Rehun lajittelu ruokintapöydällä kertoo siitä, että lehmät yrittävät löytää rehun seasta maittavampia osia. Rehua pitää jakaa lehmille usein ja niiden ulottuvilta karannut rehu on tyrkittävä eläinten eteen säännöllisesti niin, että maittavaa rehua on tarjolla koko ajan.

Märehtiminen säätelee ruuansulatusta

Märehtimisen tarkoituksena on hienontaa karkearehua mekaanisesti, jotta mahdollisimman iso rehupinta-ala on alttiina pötsimikrobien tuottamien entsyymien kemialliselle sulatustyölle. Pötsissä on jatkuvasti oltava riittävä määrä vähintään 2,5 sentin mittaisia rehupartikkeleita, jotka saavat aikaan pötsin liikkeet ja rehumassan sekoittumisen.

Pienillä, 1,5–2 kuiva-ainekilon rehuaterioilla runsastuottoinen lehmä optimoi syönti- ja märehtimisaikansa. Kun pieniä aterioita tulee paljon ja lehmä märehtii riittävästi, sylkeä syntyy noin 100–200 litraa päivässä. Pääasiassa haihtuvien rasvahappojen nopea imeytyminen pötsistä sekä syljen sisältämät fosfaatti ja bikarbonaatti pitävät pötsin pH:n pötsimikrobeille ihanteellisena tasolla 5,5–6,5.

Muun muassa syljen muodostukseen lehmä tarvitsee rehuannoksesta saadun veden lisäksi 100–150 litraa vettä päivässä. Vesipisteitä on siis varattava riittävästi ja otettava niiden kunnosta ja puhtaudesta huolehtiminen päivärutiineihin.

Märepala minuutissa

Onnistuneella rehudieetillä lehmä märehtii märepalaa 50–75 kertaa. Uusi märepala kulkeutuu pötsin nestemäisen kerroksen pinnalla kelluvasta rehumassasta suuhun noin kerran minuutissa.

Jos märehtimiskerrat nousevat yli 70:n, rehuyhdistelmä on liian kuitupitoinen. Tällöin märehtiminen ja pötsihajoaminen vievät kauan aikaa ja rehumassa siirtyy pötsistä eteenpäin hitaasti, jolloin rehun syönti vähenee. Sonta on kuivaa ja kokkareista.

Liian sulava rehumassa taas poistuu pötsistä niin nopeasti, että pötsimikrobit eivät ehdi siihen riittävästi vaikuttaa. Rehu hienonee helposti, jolloin märehtiminen vähenee ja pötsin pH helposti laskee syljen erityksen vähentyessä. Löysä sonta kertoo epätasapainossa olevasta ruokinnasta.

Kuntoluokat ja pötsin täyteys

Lehmien kuntoluokat kertovat ruokinnan oikeellisuudesta. Kuntoluokkien pitäisi pysyä mahdollisimman tasaisesti kolmosen tienoilla läpi lypsykauden.

Pötsin täyteys taas kertoo viimeisen kuuden tunnin syönnistä. Pötsin täyteyttä arvioidaan nälkäkuopan kohdalta lehmän vasemmasta kyljestä. Kun lonkkaluusta lähtevää ihopoimua ei näy, mutta viimeisen kylkiluun taakse jää painauma, pötsin täyteys on lypsävälle lehmälle sopiva. Varoituskolmiota ei kyljessä ole havaittavissa, mutta nälkäkuopan yläosaan, selkärangan poikkihaarakkeiden alle, jää kämmenen levyinen suora osuus.

Palveluassistentti Taina Voutilainen on Lehmähavaintoja®-asiantuntija Osuuskunta ItäMaidossa.