Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Kuva: Anu Artjoki

Naudat tarvitsevat hivenaineita

Naudalle tärkeimmät hivenaineet ovat jodi, kupari, seleeni ja sinkki. Eläinterveyden vuoksi hivenaineruokinta olisi saatava tilalla tasapainoon tutkimalla säännöllisesti rehujen, maaperän tai maidon pitoisuuksia.

Hivenaineet ovat elintärkeitä monissa eläinten ja ihmisten aineenvaihdunnan toiminnoissa. Ne ovat mukana muun muassa immuunipuolustus- ja hormonitoiminnoissa sekä ravintoaineenvaihdunnassa.

Eläinten hivenaineruokinnasta voi vetää johtopäätöksiä tarkastelemalla maaperän hivenainepitoisuuksia, rehujen ja etenkin säilörehun hivenainepitoisuuksia tai laittamalla maito- ja/tai verinäytteitä laboratorioanalyyseihin.

Säilörehun hivenainepitoisuudet on hyvä olla selvillä. Kuva: Jaakko Martikainen

Oikeat tasot eivät ole mikään itsestäänselvyys, kuten olemme havainneet tankkimaitojen seleenin analyysituloksista. Viimeisen puolen vuoden aikana tehdyissä analyyseissä noin puolella tavanomaisesti ruokituista karjoista ja 95 prosentilla luomukarjoista on ollut seleenivajetta ruokinnassa.

Maaperän ja säilörehujen seleenin puute sekä mahdollisesti kivennäisten ja/tai seleenivalmisteiden liian niukka ruokinta ovat ainakin taustalla. Seleenin liikaruokintaakin esiintyy, onneksi harvoin!

Hivenaineiden analysoiminen maitonäytteestä

Myös jodia, kupari ja sinkkiä voidaan mitata maitonäytteistä samoin kuten seleeniä. Suomessa ei toistaiseksi ole käytössä rutiinidiagnostiikkaa muille kuin seleenianalyyseille. Mahdollisuutta kannattaa kuitenkin selvittää, koska maitonäytteen otto on tuottajalle huomattavasti helpompaa kuin verinäytteiden otto.

Olisi järkevää saada melko pienellä vaivalla mainittujen hivenaineiden ruokinta tasapainoon kaikilla tiloilla. Se merkitsisi immuunipuolustustoimintojen, hormonitoimintojen ja muiden aineenvaihduntatoimintojen paranemista ainakin osalla karjoista.

Imeytymishäiriöt vaikuttavat

Jotta eläimet voivat saada ravinnosta riittävästi ravintoaineita, ei pelkästään rehujen riittävä hivenaineiden pitoisuus riitä vaan tärkeitä ovat myös ravinnon normaalit sulamis- ja imeytymisprosessit. Pötsi- ja suolistohäiriöt heikentävät näitä prosesseja. Mitä pitempään ne kestävät, sitä enemmän kärjistyy ravintoaineiden riittämätön saanti.

Erityisen huolestuttavia ovat hapanpötsiongelmat, jotka ovat usein piileviä.

Nämä johtuvat usein liiallisesta väkirehuruokinnasta joko absoluuttisesti tai suhteessa säilörehun D-arvoon. Seosrehuruokinnassa liian epätasainen sekoittuminen tai liian hienoksi sekoittaminen aiheuttavat myös herkästi pötsihäiriöitä.

Nautojen tärkeimmät hivenaineet: jodi, kupari, seleeni ja sinkki

JODI (J)

Jodi vaikuttaa aineenvaihdunnan yleiseen tasoon kilpirauhashormonin kautta.
Se hidastaa aineenvaihduntaa (muun muassa tuotos laskee, hedelmällisyys heikkenee), aiheuttaa iho-oireita ja johtaa mahdollisesti kilpirauhasen koon kasvuun eli struumaan. Struumaa on tiettävästi viime vuosina esiintynyt joitakin tapauksia vasikoilla.

Seleenin puute aiheuttaa jodista riippuvaisten toimintojen häiriytymistä, koska seleeniä tarvitaan jodiaineenvaihdunnan säätelyyn. Kylmässä (talvella) jodin tarve moninkertaistuu. Suomen maaperässä on jodista puutetta, minkä vuoksi ihmisten suolavalmisteet on jodisoitu.

Eläinten jodin saannista tiedämme tällä hetkellä melko vähän. Puute liittyy joko vähäiseen seleenin saantiin tai maaperän alhaiseen jodipitoisuuteen. Kaupalliset kivennäiset ja väkirehut ovat osaltaan turvanneet eläinten jodin saantia. Koska emme ihan tarkasti tiedä joditasojen riittävyydestä, selvitys olisi tarpeen.

KUPARI (CU)

Kuparin puute aiheuttaa huonoa kasvua, heikkoa immuunipuolustusta (utaretulehduksia), ripulia, anemiaa ja heikkoa hedelmällisyyttä. Nuorissa eläimissä tyypillinen kliininen oire on haalistunut (silmien ja korvien ympärillä) ja mahdollisesti harventunut karvapeite.

Suomen maaperässä on jonkin verran kuparin puutetta, jota pyritään lannoitteilla korjaamaan. Eläintemme kuparin saannista tiedämme melko vähän tällä hetkellä. Kaupalliset kivennäiset ja väkirehut ovat pääsääntöisesti turvanneet eläinten kuparin saannin, mutta koska emme ihan tarkkaan tiedä tasojen riittävyydestä, olisi selvitys tästäkin tarpeen.

SELEENI (SE)

Seleenin puute aiheuttaa lihasrappeumaa eli lihasten heikkoutta erityisesti pikkuvasikoilla selvästi näkyvänä ongelmana. Lisäksi seleenin puute lisää utaretulehduksia, jälkeisten jäämistä ja aiheuttaa hedelmällisyyden heikkenemistä.

Karjojemme heikosta seleenin saannista alkoi tulla viitteitä joitain vuosia sitten ja tämän vuoksi hankimme valiolaisille tuottajille maidon seleenianalyysipalvelun. Puutteen taustalla on karjojen koon suureneminen, jolloin omaa karjanlantaa on levitetty suuremmalle määrälle peltoja ja seleenipitoisten ostolannoitteiden käyttöä on vähennetty. Mutta myös ulkomaisten, seleenittömien ostolannoitteiden käyttö on vaikuttanut eläinten seleenin saantiin.

Kaupallisiin kivennäisiin ja väkirehuihin on lisätty seleeniä, mutta se ei ole kaikilla tiloilla riittänyt kompensoimaan kotoisten rehujen seleenin määrän vähenemistä. Seleenitasot laskevat omissa rehuissa jo parissa vuodessa liian mataliksi, ellei maaperään lisätä seleeniä.

Kaikkien tuottajien kannattaa laittaa tankkimaitoa seleenianalyysiin! On kuitenkin hyvä muistaa, että tankkimaidon taso heijastaa lehmien saamaa seleeniruokintaa, joten vasikoiden ja hiehojen tasot kannattaa tarkistaa verinäyteanalyysien (pari näytettä riittänee!) avulla.

Kokemusten myötä on käynyt selväksi, ettei orgaanisen lisäseleenin ruokinnalla seleenitasoja saada heti kuntoon, vaan normaalitason saavuttaminen kestää useita kuukausia, joten tarkistusnäytteitä kannattanee laittaa vasta noin kolmen kuukauden lisäsyötön jälkeen. Liikasyöttö voi aiheuttaa myrkytysoireita (esimerkiksi pikkuvasikoiden juomattomuutta on havaittu). Liikasyöttö on myös kallista, joten ylisyöttö ei kannata.

SINKKI (ZN)

Sinkin puute aiheuttaa immuunipuolustuksen heikkenemistä, heikkoa hedelmällisyyttä, huonoa kasvua ja iho-oireita. Ulkoisia iho-oireita ovat muun muassa takkukarvaisuus, ruunun rajan ihon halkeamat sekä kuiva, hilseilevä iho korvissa. Emme tarkkaan tiedä, millä tasolla tuotantoeläinten sinkkitasot ovat tällä hetkellä, joten selvitys olisi tarpeellinen. Kaupalliset kivennäiset ja väkirehut ovat varmin tapa huolehtia sinkkiruokinnan tasoista.