Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Utaretulehdusmikrobit icon

Utaretulehdusmikrobit

 Piirros: Ossi Hiekkala

Mycoplasma bovis

Ensimmäinen Mycoplasma bovis -utaretulehdus todettiin Suomessa vuonna 2012. Nyt tartuntoja on todettu 35 lypsykarjatilalla. Mykoplasmat eivät löydy tavanomaisella maitonäytteiden bakteeriviljelyllä, mutta ne voidaan diagnosoida PCR-tutkimuksella. Muista mykoplasmoista (Mycoplasma sp.) utaretulehdusten aiheuttajina Suomessa M. boviksen lisäksi ei tiedetä.

[1] Oireet ja hoito

M. bovis aiheuttaa ensisijaisesti nivel- ja hengitystietulehduksia sekä sisäkorvan tulehduksia vasikoille. Myös lehmissä saattaa esiintyä oireita. Utaretulehduksia esiintyy suhteellisen vähän tartunnan saaneissa lypsykarjoissa Suomessa; utaretulehdus on joko lievä tai kliininen, mutta siihen ei liity yleisoireita (kuumetta ja huonoa ruokahalua), mutta maidontuotannon lasku on huomattavaa.

Utare ja utareimusolmukkeet voivat turvota voimakkaasti. Maito on ruskehtavaa ja vesimäistä sisältäen kovia kokkareita – se muistuttaa ternimaitoa. Oireet ovat voimakkaimmat hiljattain poikineilla, mutta lähes oireettomiakin utaretulehduksia esiintyy. Lehmät erittävät bakteeria maitoon joko jatkuvasti tai ajoittain.

[2] Esiintyminen

Mykoplasmoja löytyy nautojen ylähengitysteiden ja sukuelinten limakalvoilta. Vasikat voivat erittää mykoplasmoja sierainlimassa. Hiehot sekä lehmät sairastuvat erityisesti poikimisen yhteydessä.

Akuutin mykoplasman aiheuttaman utaretulehdusepidemian tavallisin lähde on karjaan ostettu eläin, jolla tartunta on ollut piilevänä.

Mykoplasmat leviävät lypsyn yhteydessä tai muun ympäristön välityksellä sekä suorassa kontaktissa eläimestä toiseen. Ne leviävät lehmällä keuhkoista ja nivelistä utareeseen, tartunta vetimien kautta on toki myös mahdollista. Vasikat saavat tartunnan useimmiten M. bovista sisältävästä maidosta, mutta joskus myös suoraan emältään.

[3] Tartunnan paraneminen

M. boviksen aiheuttama utaretulehdus ei parane antibioottihoidolla eikä rokotetta ole. Utaretulehdusta sairastavat eläimet tulee lypsää erillään ja teurastaa mahdollisimman nopeasti.

M. bovis -tutkimushankkeen karjoissa on ilmennyt vuosina 2013–2016 2–8 utaretulehdusta 2–8 viikon aikana (karjakoko 20–270 lehmää), jonka jälkeen utaretulehdusepidemia on rauhoittunut todennäköisesti lehmien immuunipuolustuksen vahvistuttua. Kun karjan immuunipuolustus ajan myötä laskee, noussee riski uusille utaretulehduksille.

M. bovis -tartunta jää pyörimään ainakin vasikoissa, jos erottelutoimenpiteisiin ei ryhdytä. Tietoa karjojen mahdollisuuksista vapautua tartunnasta täysin ei toistaiseksi ole.