Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Kysy asiantuntijalta icon

Kysy asiantuntijalta

Miten estää seosrehun lajittuminen?

Seosrehun lajittumisen yleisin syy on liian kuivat komponentit. Valmiin rehun kuiva-ainepitoisuus saa olla maksimissaan 40 prosenttia.

Kuiva-ainepitoisuus on helppo määrittää kotikonstein esimerkiksi mikrossa tai vihanneskuivurilla. Jos otat säilörehusta näytteen rintuuksesta, huomioi, ettei se ole ehtinyt kuivua. Paras näyte tulee apevaunussa tai myllyssä sekoitetusta säilörehusta.

Liian kuivaan seosrehuun kannattaa ehdottomasti lisätä vettä sitomaan komponentteja toisiinsa. Suositus on, että komponentit lisätään ”pitkä ennen lyhyttä ja kuiva ennen kosteaa”. Kostea rehu on herkkä muussaantumiselle, jolloin lehmät jättävät sen syömättä. Käytännössä hyviä tuloksia on kuitenkin saatu, kun väkirehukomponentit on laitettu seosrehun tekoa edeltävänä päivänä myllyyn tai seosrehuvaunuun veteen turpoamaan.

Muut lajittumista aiheuttavat ongelmat voivat liittyä silppuamiseen ja sekoitusaikaan. Optimaalinen silpun pituus on 2–6 senttiä. Yli 6 cm pitkän korren lehmä saa eroteltua helposti kielellään. Oljen ja muut kevyet korsirehut voi joutua laittamaan vasta säilörehun sekaan, jotta ne saadaan pilkottua. Tarkista myös terien kunto tutkimalla, ovatko korret leikkautuneet vai hiertyneet poikki.

Jos seosrehusta löytyy säilörehupaakkuja, joiden seassa ei ole ollenkaan väkirehua, on sekoitusaika ollut liian lyhyt. 

Pienet, tiiviit paakut ovat joko muussaantunutta tai pilaantunutta säilörehua. Se, kumpi on kyseessä, selviää paakun avaamalla ja haistamalla.

Väkirehut tulee laittaa appeeseen aina mureistettuna, ei rakeistettuna. Pienet komponentit kannattaa sekoittaa esiseoksiksi.

Shaker boxilla eli rehusihdillä voi testata lajittumista ruokintapöydän eri päädyistä sekä verrata annetun ja lehmien jo osaksi syömän seosrehun koostumusta. Pahimmillaan yli puolet seosrehussa olevasta väkirehuista häviää tunnissa.

Äärimmäisessä tapauksessa lehmät eivät syö seosrehua ollenkaan pinnasta, vaan siirtelevät sitä turvalla ja nuolevat pöydälle pudonneet väkirehut. Lajittelua harrastavat lehmät jäävät useimmiten kiinni siitä, että niillä on turvan ympärillä rehumuruja ja peräpäässä sontaviikset sekä löysä uloste. Maidon rasvapitoisuus on niillä yleensä myös pienempi. Tarkkaile myös lehmien välisiä tuotoseroja.

Jaa lajittuva rehuerä pöydälle kahdessa osassa tunnin aikavälillä, jotta aremmatkin lehmät saisivat suunnitelman mukaista seosrehua, kun dominoivat lehmät ovat siirtyneet jo makuulle.