Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Eläinlääkäri icon

Eläinlääkäri

Mikä on sopiva seleenitulos maidosta – onko 70 liikaa?

Viime vuoden aikana valiolaisten tilojen maitonäytteistä neljässä prosentissa seleenipitoisuus ylitti arvon 40 μg/l ja vain yhdessä prosentissa arvon 50 μg/l.

Seleenitulos 70 on suomalaisella rehustuksella poikkeuksellisen korkea. Jos seleenitulos on korkea, se kannattaa ensimmäiseksi tarkastaa lähettämällä uusi näyte tutkittavaksi. Tällä suljetaan pois mahdolliset virheet näytteenotossa tai analysoinnissa.

Toinen mahdollinen selitys on, että seleeniä syötetään tilalla suositeltua enemmän. Maidon suuri proteiinipitoisuus voi myös vetää seleeniä mukanaan pitoisuutta nostaen.

Seleenin päiväsaanniksi suositellaan noin 0,3 mg kuiva-ainekiloa kohti, mikä tarkoittaa käytännössä keskimäärin 5–7 mg päiväannosta lypsäville (600–700 kiloa painava lehmä, joka syö noin 18–21 kg ka).

Journal of Dairy Science -lehdessä julkaistussa australialaistutkimuksessa (Walker ym., 2010) syötetystä seleenistä erittyi maitoon keskimäärin 17 prosenttia. Tämä tarkoittaisi seitsemän milligramman päiväannoksella ja 30 kilon maitotuotoksella noin 40 μg/l pitoisuutta maidossa.

Hiukan keskimääräistä kor­keampi seleenimäärä maidossa on tuskin vaarallista. Edellä mainitussa tutkimuksessa lehmille syötettiin seleeniä jopa 42 mg päiväannoksella, jolloin maidon seleenipitoisuus nousi noin 300 μg litrassa. Tuokin päiväannos oli kuitenkin vasta noin puolet krooniseen seleenimyrkytykseen johtavasta määrästä.

Turhan runsaasta seleenin syötöstä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, joten tankkimaidon seleenipitoisuus on yleensä taloudellisesti järkevällä tasolla, kun se liikkuu noin välillä 20–60 μg/l.