Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Kuva: Virve Kangasniemi

Menestyksekästä laiduntamista

Laiduntaminen edistää nautaeläinten terveyttä monin tavoin. Liikunta on ominaista kaikille nisäkkäille.

Laiduntava nauta liikkuu vapaasti ja voi hyvin. Liikunta lisää eläinten mahdollisuuksia sosiaalisen kanssakäymiseen ja parantaa terveyttä muun muassa vahvistamalla raajojen lihaksia, jänteitä sekä niveliä.

Laiduntavien lehmien sorkka-terveys ja kiiman näyttö ovat parempia kuin sellaisten eläinten, jotka pysyvät navetassa. Vapautuminen epämukavista ja joskus jopa vaurioittavista parsista kuntouttaa lehmiä kesällä.

Laiduntamisesta voi seurata myös ongelmia: Helle voi vaivata lehmiä ja kesän lämpöaalto lisää bakteerien, myös utaretulehdusbakteerien lisääntymistä. Joskus, mutta kuitenkin harvoin, eläimille voi laitumella sattua vaurioita.

Lehmä on luonnostaan laumaeläin, joka motivoituu liikkumaan etsiessään ja syödessään rehua.

Kokeellisesti on osoitettu lehmien liikkuvan laitumella noin kaksi–kahdeksan kilometriä päivässä. Pihatoissa liikuntaa on noin 400–800 metriä päivässä ja parsinavetassa hyvin vähän.

Liikunta parantaa kaikin puolin eläinten kuntoa ja helpottaa esimerkiksi synnytyksiä. Liikunta vähentää myös monien sairauksien esiintymistä, kuten poikimahalvauksia ja asetonitautia.

Makuulle meno ja ylösnousu helpottuvat, mikä edesauttaa sitä, että lehmät makaavat tarpeeksi eli 12 tuntia päivässä: ne uskaltavat mennä makuulle, koska tietävät pääsevänsä ylös. Tämä helpottaa jalkojen rasitusta ja usein lisää maitotuotosta. Laitumen alusta on usein ihanteellinen lehmän makaamiselle kesäaikana.

 

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu laidunalustan puhtauden ja sopivan kulutuspinnan parantavan sorkkaterveyttä. Parsinavetoissa sorkat eivät kulu riittävästi ja pihattonavetoissa sorkat ovat usein turhan likaisessa ympäristössä.

Laitumella lehmät saavat lepoa navetan oloista.

Talvella ulkoilu hangessa edistää monien tutkimuksien mukaan sorkkaterveyttä, koska sorkat puhdistuvat lumessa.

Monissa navetoissa makuuparsien liian kova ja karkea pinta aiheuttaa helposti kinnervaurioita ja haava-alueille voi muodostua kivuliaita mätäpaiseita. Haavat lisäävät utaretulehdusriskiä. Kesälaitumella monet nirhamat ja haavaumat paranevat – ja lehmien vointi sen myötä.

Hyvät sorkat ja pitävä alusta parantavat kiimaoireiden osoittamista, ja siitä syystä laiduntaminen edistää kiimojen näkymistä. Kesän valoisuudella on myönteisiä vaikutuksia hormonitoiminnan säätelyyn.

 

Hellekaudella tankkimaitojen solupitoisuudet kasvavat jonkin verran, koska lämpö edistää bakteerien kasvua ja esiintymistä. Lämpöstressi lisää utaretulehdusriskiä.

Erityisesti Streptococcus uberis, Klebsiella ja Actionomyces pyogenes lisääntyvät lämpöisinä aikoina, etenkin makuualustoissa. Klebsiella lisääntyy tehokkaasti myös likaisissa juoma-astioissa. Haavoja ja kärpäsiä kannattaa välttää laidunkaudella.

Joissakin tutkimuksissa on todettu, että utaretulehdusten määrä voi laskea kesällä, jos lehmä pääsee pois huonoista navettaolosuhteista. Ympäristöolot ja hoito vaikuttavat paljon utaretulehdusten esiintymiseen, minkä vuoksi tuotantoeläinyksiköiden väliset sairastumisvaihtelut ovat suuria, myös kesällä.

 

Suuren terveysriskin pikkuvasikoille aiheuttavat kosteilla alustoilla viihtyvät kokkiidit, jotka aiheuttavat ripulia. Kokkidien ennaltaehkäisyssä tärkein tekijä on hyvä hygienia niin sisällä kuin ulkona tarhassa ja laitumella.

Kokkiidien elinkierto on noin
10–14 päivää, mikä on hyvä huomioida alustojen siivouksessa. Kosteus ja eläintiheys lisäävät taudin esiintymistä. Laidunkierrolla voidaan ehkäistä laidunkokkidioosia.

Alkukesästä laitumilla esiintyvät juoksutusmahan ja suoliston sukkulamadot (Ostertagia) aiheuttavat ripulia ja hidastavat eläinten kasvua. Sukkulamatojen tartuntapainetta laitumella pyritään alentamaan laidunkierron avulla. Erityisesti vasikoille ja ensi kertaa laitumelle päästettäville hiehoille tulisi varata puhtaat laitumet tartunnan välttämiseksi.

Loislääkitystä tulee käyttää harkitusti, jotta vältetään lääkkeille vastustuskykyisten loiskantojen kehittyminen. Vanhemmille naudoille kehittyy vastustuskyky loisille, joten niille ei ole loisista kliinistä haittaa.

Lämpöstressin oireita ovat eläimen lämmön nousu, hengitystiheyden nopeutuminen ja syömisen vähentyminen.

Nauta on huono hikoilija, joten keuhkojen osuus lämmönsäätelijänä korostuu. Naudan normaali hengitysfrekvenssi on noin 20 kertaa minuutissa. On osoitettu, että maidontuotanto kääntyy laskuun hengitystiheyden ylittäessä 60 kertaa minuutissa.

Lämpötilan lisäksi maidontuotantoon vaikuttaa myös ilman suhteellinen kosteus, tuulen nopeus ja auringonsäteily. Lämpötila 26–27 ˚C on kuitenkin jo selvästi maidontuotantoa rajoittava tekijä, riippumatta ilman kosteudesta.

Muutokset maidontuotannossa ovat yleensä havaittavissa parin päivän viiveellä. Lämpöstressillä ei ole Suomessa tavallisesti ollut suurta merkitystä, koska hellekauden aikana ilman suhteellinen kosteus on yleensä matala. Mutta toki Suomessakin on ollut kuumia kesiä silloin tällöin.

Maitotuotoksen väheneminen heinäkuussa Suomessa johtuu kuitenkin eniten laitumien kasvuston vähenemisestä ja korvausruokinnan puutteesta, eikä niinkään helteiden vaikutuksesta lehmiin.

 

Hellejaksojen aikana lehmiä voi laiduntaa vain yöllä, jos navetan saa pysymään viileänä päiväsaikaan. Laitumia varjostavat puut tai varjokatos voivat auttaa viilentämisessä laitumella.

Monista navetoista kannattaisi ottaa kesällä pois ikkunat, jos sellaisia on, jotta saadaan aikaan varjotalo, jossa ilma liikkuu.

Eläimiä voidaan viilentää myös navettaan asennetuilla tuulettimilla tai vesisumusuihkuilla. Uusien verhoseinäpihattojen kattojen vahva eristys estää auringon säteilylämmön pääsemistä navettaan, mikä auttaa pitämään navetan viileänä.