Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Sukset oven pielessä, rivi jokamiesluokan autoja ja uusi navetta kertovat, että työ- ja vapaa-aika lyövät Marjoniemen tilalla sopuisasti kättä. Kuva: Markku Pulkkinen

Marjoniemen Maidossa viestintä ja vapaapäivät siivittävät hyviin tuloksiin

Marjoniemen Maito Oy:ssä Haapajärvellä johtaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin lypsäminen. Perustan jaksamiselle muodostavat jokaiselle osakkaalle varatut vapaapäivät.

Sukset oven pielessä, rivi jokamiesluokan autoja ja uusi navetta kertovat, että työ- ja vapaa-aika lyövät Marjoniemen tilalla sopuisasti kättä.

Jari Marjoniemi (52) aloitti hiihtokautensa marraskuun alussa Reisjärven tekolumiladulla. Jokkisautoja pyörittelee Aleksi Marjoniemi (23). Heli Marjoniemen (48) käsityö- ja lukuharrastukset eivät näy pihalle asti. Koko perheen yhteinen harrastus on matkailu. Silloin mukana ovat myös Touko (21) ja Valtteri (14). Viimeisin vaellusreissu suuntautui syksyllä Alpeille.

Navetan ”lennonjohtotornissa” alkaa valjeta, kuinka ison maitotilan arki pyörii. Saman pöydän ääreen ovat kokoontuneet osakeyhtiön osakkaat: Heli, Jari ja Aleksi. Jokainen työviikko alkaa yhteisellä viikkopalaverilla navetan toimistolla.

”Keskinäistä viestintää ei voi jättää kahvipöytäkeskustelun varaan. Olemme ottaneet tavaksi kokoontua työviikon alussa keskustelemaan tulevista töistä”, Jari valottaa.

”Merkitsemme samalla toimiston seinätauluun viikon tapahtumat, olivat ne sitten eläinlääkärikäyntejä tai iltakokouksia. Ja melkeinpä tärkein asia on, milloin jokainen pitää oman vapaapäivänsä”, Heli nauraa.

Yhtiöksi ennen rakentamista

Heli Marjoniemi seuraa kiikareilla lehmien oleskelua ”lennonjohtotornista”.

Marjoniemen maitotilan sukupolvenvaihdos suunniteltiin huolella, koska ajatuksissa oli jo silloin iso investointi ja työpaikka kolmelle omistajalle.

Aleksi tuli mukaan vaiheittaisella sukupolvenvaihdoksella 18-vuotiaana. Ensin tilasta tehtiin yhtymä ja neljän kuukauden päästä osakeyhtiö. Uuden navetan investointituki haettiin vielä yhtymänä.

Marjoniemen Maito Oy perustettiin vuonna 2012. Aleksi omistaa siitä 50,1 prosenttia ja hänen vanhempansa loput tasaosuuksin. Koska Aleksi oli saanut yhtymään tullessaan nuoren viljelijän korkotukilainan, pystyttiin hänen osuutensa yhtymän varallisuudesta siirtämään osakeyhtiölle ilman varainsiirtoveroa. Kyseessä oli huomattava säästö.

”Kannattaa perustaa osakeyhtiö ennen suurta investointia. Riskit ovat pienemmät ja yritystoiminta pysyy paremmin erossa yksityistaloudesta. Myös talouden seuranta tarkentuu. Osakeyhtiöiden verotus on hieman kevyempää kuin maatilojen ja yhtymien. Lomaoikeuskin säilyy”, Jari luettelee.

Marjoniemen Maidon 168 eläinpaikan pihatto valmistui syyskuussa 2013. Kokonaishinnaksi tuli 1,5 miljoonaa euroa, mikä tekee 8 900 euroa parsipaikkaa kohden.

Osakeyhtiön ainoa huono puoli on paperityön lisääntyminen. Yhtiökokouksen ja hallituksen kokousten pöytäkirjat pitää laatia ja tilinpäätöstiedot on toimitettava kaupparekisteriin.

”Kaikille osakkaille maksamme kuukausipalkan, vaikka huonolla palkallahan tällä hetkellä nilkutellaan”, Aleksi hymyilee.

Uusi navetta edullisesti

Vuoden 2013 syksyllä käyttöön otettu uusi navetta suunniteltiin todella tarkasti ja edullisin kustannuksin. Eläinpaikan hinnaksi muodostui lopulta 8 900 euroa sisältäen lietealtaat ja vasikkalan.

”Halusimme mahdollisimman selkeän navetan, siis kanttilaatikon, jolloin myös rakenteet ovat edulliset. Vasikkasiipi oli ainoa poikkeus, jonka halusimme tehdä. Se olisi ollut edullisempi tehdä navetan päätyyn, mutta oma siipi on käytössä parempi”, Jari kertoo.

Navetan suunnittelu kesti parisen vuotta. 168 parsipaikan navettaan tuli aluksi kaksi robottia. Kolmas robotti asennettiin kahden vuoden päästä valmistumisesta.

Navetan eteisessä on tärkeä, eläinten hyvinvoinnista kertova valkotaulu. Heli Marjoniemi kertoo Kuiske-lehmän hoidon etenemisestä Aleksille. Taulu on tärkeä tiedotuskanava myös lomittajalle, harjoittelijalle ja eläinlääkärille.

Parret ovat kuudessa rivissä. Takakierrossa ovat osastot umpeutettaville, ummessa oleville ja ensikoille. Näiden osastojen kokoa voi muunnella. Lisäksi ovat kuivikepohjat poikiville ja sairaille eläimille.

Kaksi lantarobottia siivoaa lannat betoniritilöiltä slalom-lannanpoistoon. Traktorilla ja apevaunulla läpi ajettavat, 4,5 metriä leveät ruokintapöydät ovat kummallakin sivulla navetan sisäpuolella.

”Sivuruokintapöydillä on monta etua. Ne suojaavat lehmiä pakkaselta, sateelta ja auringonpaisteelta. Ruokailupaikka on myös raikas. Sivuilla on riittävästi tilaa myös aremmille eläimille”, Jari listaa.

2,4 metriä korkeiden ikkunoiden ilmapaljeratkaisuun ja sen tuomaan raikkaaseen ilmaan yrittäjät ovat erittäin tyytyväisiä. Navetan toimisto on nostettu kolmen metrin korkeuteen keskelle navettaa.

Hiehoille remontoitiin tilat vanhaan navettaan. Ne ovat kuitenkin liian ahtaat, joten seuraavana investointina on suunnitteilla uusi hiehonavetta.

”Rakenteiden ja laitteiden toimitusten hajauttaminen eri yrityksille toi selviä kustannussäästöjä. Jaoimme rakentamisen kolmeen urakkaan: halliin, timpuriporukkaan ja laitteistoon. Kaikkien urakoiden hinnat oli sovittu etukäteen. Ainoa ero kustannusarvioon tuli maanrakennusurakasta, joka oli hieman odotettua kalliimpi”, Jari kuvailee.

Navetan verottomaksi hinnaksi kahdella robotilla muodostui 1,5 miljoonaa euroa. Sen päälle tulivat 100 000 euron kustannukset laakasiiloista ja lähes saman verran rahaa meni työkoneisiin, kuten apevaunuun ja kurottajaan.

Mitään olennaista korjattavaa yrittäjät eivät navetastaan keksi kolmen käyttövuoden jälkeen.

”Olisihan halli voinut tietysti hieman pidempikin olla. Ylimääräisiä parsipaikkoja saisi olla kymmenen prosenttia eläinmäärään nähden”, Jari pohtii.

Kustannukset kurissa

Aleksi Marjoniemi harrastaa jokkisautoilua.

Kustannuksia tilalla pidetään kurissa myös peltotöiden ulkoistamisella. Peltoviljelykalustoon ei panosteta. Tilan kaksi uusinta traktoriakin ovat 15 vuotta vanhoja. Isoa ja kalliimpaa kalustoa vaativat peltotyöt, kuten rehunteko, lietteenajo, puinti ja ruiskutukset, teetetään urakoitsijoilla.

Peltoa Marjoniemeen ostetaan aina, kun sitä on sopivan läheltä saatavilla. Peltoa myös kunnostetaan salaojittamalla.

”Pellon ostaminen on pitkällä tähtäimellä taloudellisesti järkevämpää kuin vuokraaminen”, Jari laskee.

Säilörehua viljellään noin 120 hehtaarilla. Sen korjaa urakoitsija ajosilppurilla laakasiiloon. Nurmesta otetaan kolme satoa. Rehunteko kestää pari vuorokautta kierrosta kohden.

Teollisista ostorehuista tilalla käytetään rypsirouhetta ja robottitäysrehua. Jokainen rehuerä kilpailutetaan ja toimittaja saattaa vaihtua useinkin.

Tila on vielä sinnitellyt ilman ulkopuolista työntekijää. Yrittäjillä on kuitenkin yksimielisyys siitä, että viimeistään ensi kesänä on pakko palkata yksi vakituinen työntekijä navettaan.

”Isot velat ja matala maidon hinta tietysti hirvittävät, mutta lainat on saatu lyhennettyä. Kyllä me selvitään”, Heli vakuuttaa.

Tuotos kohdallaan

Jari Marjoniemi koittaa, kuinka aperehusta saa muovailtua koossa pysyvän pallon.

Lehmäkohtainen vuosituotos on noussut uudessa navetassa 11 400 kiloon. Tuotos noussee tulevinakin vuosina, kun karja hieman ikääntyy. Vanhassa navetassa lehmiä oli 32.

Määrätietoista työtä tuotoksen nostamiseksi tehdään koko ajan, vaikkei se kaikkein tärkein tavoite olekaan. Karjan jalostaminen on Helin työsarkaa ja ruokinta Aleksin.

Heli osti netistä uuteen navettaan noin sata vasikkaa. Osa niistä haettiin useamman sadan kilometrin päästä.

”Huonoja ei kannata ostaa, vaan panostaa laatuun. Se on nopein tapa jalostaa karjaa. Vasikkana ostettujen poistoprosenttikin on huomattavasti pienempi kuin täysikasvuisina ostettujen”, Heli perustelee.

”Varmistin myös, että samassa kuussa syntyneitä vasikoita oli maksimissaan kymmenen, jotta poikimiset menisivät jatkossa sopivasti limittäin.”

82 prosenttia karjasta on holsteineja, loput ayrshirea. Parikymmentä lehmää on rotujen risteytyksiä. Osa on risteytetty myös brown swissillä ja montbeliardilla.

”Risteytyksistä syntyvä heteroosivaikutus parantaa selvästi lehmien tuottavuutta. Erityisesti ensikoiden syöntikyky on parempi. Seosrehun valmistamme holsteinien mukaan, vaikka siinä onkin hieman liikaa energiaa ayshire-lehmille”, Heli kertoo.

Vasikkamysli toimii

Marjoniemen tilan erikoisuus on itse valmistettu vasikkamysli. Vastaavaa vasikkarehua saa ostaa rehutehtailtakin, mutta itse sekoitettuna hinta on huomattavasti edullisempi.

Aleksi vastaa myslin valmistamisesta. Apevaunulla valmistettava tuhannen kilon erä riittää noin kolmeksi viikoksi. Mysli on ainoa kiinteä rehu, jota vasikoille annetaan ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.

Mysli sisältää jauhettua viljaa, rypsirouhetta, melassia, pieneksi silputtua vehnän olkea ja rehutehtaalta ostettavaa tilarehua. Tilarehu sisältää maissia, soijaa, melassileikettä ja kivennäisiä.

”Mysli on helppo ja nopea tehdä. Apevaunussa pitää olla lapasekoitin, jotta näin pienen erän pystyy valmistamaan. Otimme vasikkamyslin käyttöön huhtikuussa ja päiväkasvut ovat parantuneet entisestään”, Aleksi iloitsee.

Marjoniemen Maito Oy Haapajärvi

Osakeyhtiön edut ja haitat

+ pienemmät riskit, etenkin investoinneissa
+ erottaa yritystoiminnan yksityistaloudesta
+ kätevä kuukausiraportointi
+ kevyempi verotus
- hieman enemmän paperityötä.

Lean toi valkotaulut

Valkotauluun kirjataan toimintaohjeita, tietoja eläinten terveystilanteesta, työlistat ja muut ajankohtaiset asiat.

Marjoniemet ovat kehittäneet määrätietoisesti yrityksen johtamista. Siksi he osallistuivat Pohjolan Maidon ja ProAgrian järjestämään Lean-johtamiskoulutukseen. Menetelmä on lähtöisin japanilaisilta autotehtailta. Periaatteena on tehdä asiat kerralla oikein ja välttää turhia kustannuksia.

Marjoniemen tilalle Lean-koulutus toi kirjallisia toimintaohjeita ja kolme valkotaulua, joihin kirjataan ajankohtaiset asiat, kuten eläinten terveystilanne ja viikon työlista. Valkotaulu on käytännössä muovitettu tussitaulu, josta vanhat asiat voi pyyhkiä kätevästi pois.

”Jokaisen, myös lomittajien, eläinlääkärin ja harjoittelijoiden, on helppo nähdä valkotauluista, mitkä asiat pitää hoitaa ja mitkä on jo hoidettu”, Heli Marjoniemi kertoo.

Opiskelu jatkuu

Opiskelut eivät ole jääneet Lean-koulutukseen. Osuuskunnan järjestämille koulutuspäiville ja opintomatkoille osallistutaan säännöllisesti. Suunnitelmissa on lähteä mukaan myös Osuuskunta Pohjolan Maidon tammikuussa alkavaan MaitoAkatemiaan ja sen pienopintoryhmiin. Tällä kertaa eniten kiinnostavat nuorkarja- ja umpilehmänavetan suunnitteluryhmä sekä talousjohtamisen jatkoryhmä.

Itsensä kehittämisen lisäksi työn iloa löytyy monista muistakin asioista. Aleksi Marjoniemelle paras hetki on, kun rehusiilot on saatu peitettyä, ”yleensä keskellä yötä”. Myös Jari Marjoniemelle hyvä rehusato tuo hymyn huulille.

"Minä tykkään olla eläinten kanssa. Parasta on, kun joku arkajalkalehmä tai -hieho alkaa luottaa minuun ja antaa esimerkiksi ottaa maitonäytteen irti ollessaan”, Heli hymyilee.

Lean-johtamisen ydin

1. Yhteistyö
2. Viestintä
3. Ennakointi
4. Jatkuva parantaminen
5. Resurssien tehokkaampi hyödyntäminen.

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen