Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Miia, Emmi ja Anna-Stiina Niskanen
Tyttäret Miia ja Emmi Niskanen ovat iso apu lehmien käsittelyssä ja siirtelyssä äidilleen Anna-Stiina Niskaselle.

Lypsyrobotti ei rajoita laidunnusta

”Minun kesäni alkaa siitä, kun lehmät pääsevät laitumelle”, kiuruvetisen Kankaanpään tilan yrittäjä Anna-Stiina Niskanen toteaa. Tilalla on pelkästään hyviä kokemuksia robottilypsyn ja laidunnuksen yhdistämisestä.

Anna-Stiina ja Matti Niskaselle oli itsestään selvää, ettei laidunnuksesta luovuta robottilypsyyn siirryttäessä. Sitä päätettiin ainakin kokeilla, sillä Niskaset pitävät laidunnusta merkittävänä hyvinvointitekijänä karjassaan.

”Kesällä lehmien laskeminen uudelle lohkolle on ihan parasta. Voisin istua laitumen laidalla kahvikupin kanssa ja vain katsella laiduntavia lehmiä”, Anna-Stiina Niskanen tunnelmoi. ”Minusta ne nauttivat siitä.”

Niskaset siirtyivät asemalypsystä robottiin huhtikuun alussa. Käyttöönotto sujui ennakoitua kivuttomammin, sillä jo viikon kuluttua lehmät kiersivät lypsyllä varsin itsenäisesti.

Laidun nostaa maitotuotosta

Laidunnus aloitettiin entiseen tapaan toukokuun alussa avaamalla portit ulos. Lehmillä oli vapaa laidunnus lypsyaikoja lukuun ottamatta jo asemalypsyn aikana.

”Kieltämättä laitumelle laskiessa jännitti, että mitähän tästä tulee. Käykö kukaan ajamatta lypsyllä”, Niskaset myöntävät.

Elokuun alkuun mennessä kokemukset ovat pelkästään positiivisia. Navetan ympärillä olevat laitumet ovat olleet käytössä entiseen tapaan ja lehmät käyvät lypsyllä ajamatta. Lypsykertojen varmistamiseksi laitumella ei ole vettä, vaan lehmien on tultava juomaan navettaan.

Toisin kuin etukäteen varoiteltiin, päivämaidot nousivat laidunnuksen myötä.

Edellisen kesän säilörehu jäi heikoksi, joten maittava laidunruoho nosti 31–32 kilon päivittäiset keskimaidot 35–37 kiloon.

Sisäruokintakaudella lehmät käyvät lypsyllä noin kolme kertaa päivässä, laidun laskee käyntejä hieman. Navetassa on koko ajan tarjolla säilörehua myös laidunkaudella.

Laidunnusta tyttärien Miian ja Emmin avustamana hoitava Anna-Stiina Niskanen vaihtaa laidunlohkoa 3–4 päivän välein.

”Jos joka päivä vaihtaisi lohkon, käynnit harvenisivat liikaa. Nyt uusi lohko pudottaa käynnit noin vuorokaudeksi kahteen ja puoleen, mutta sitten ne palautuvat”, hän kertoo. ”Yhtenä viileänä ja tuulisena päivänä uudella lohkolla käynnit putosivat 2,4 kertaan vuorokaudessa.”

Harvemmalla lohkon vaihdolla Niskaset haluavat taata myös säilörehun ja väkirehun kulutuksen. Säilörehua on otettava siilosta tasaisesti ja riittävän usein, ettei rehu ala siellä lämmetä.

Anna-Stiina Niskanen
Karja on tottunut Anna-Stiinan kutsuhuutoon ja liikkuu kutsumalla helposti laitumelle tai navettaan.

Viileä tuuli houkuttaa laitumelle

Laitumelta on haettu vain hoidettavia lehmiä, joiden lypsyn Niskaset ovat halunneet valvoa ja antaa tarvittavat lääkitykset. Laidunportille ei Niskasten mukaan ainakaan ensimmäisen kesän perusteella ole tarvetta.

Ensimmäisten kolmen laidunnuskuukauden kokemusten perusteella myös loppulypsykaudella olevat lehmät ovat käyneet lypsyllä riittävän usein. Pian umpeutettavilta jätetään ensin pois väkirehuannos kioskilta ja vasta myöhemmin robotilta, mikä houkuttaa käymään lypsyllä.

Lehmillä on vapaa pääsy laitumelle koko kesän ja syksyllä laidunnusta on tarkoitus jatkaa ainakin päivisin mahdollisimman pitkään. Talviulkoilua rajoittaa navetan sijainti rinteessä, liukastumisvaaran vuoksi lunta on oltava reilusti ennen kuin lehmät lasketaan talvella ulos.

Mieleisin sää lehmälle on Anna-Stiinan havaintojen mukaan viileä, tuulinen päivä, kun itse kaipaa jo takkia päälleen. Helteillä lehmät pysyvät sisällä, kun puhaltimet liikuttavat ilmaa navetassa.

”Tänä kesänä erityisesti paarmat ovat kiusanneet lehmiä. Niiden takia eläimet tulevat usein nopeasti takaisin navettaan”, Niskaset harmittelevat. ”Usein lehmät laiduntavatkin sitten mieluummin yöllä ja syövät säilörehua päivällä navetassa.”

Laidunnusaktiivisuudessa on paljon lehmäkohtaisia eroja.

Osa viihtyy selvästi paremmin laitumella eikä sää, hyttyset tai paarmat häiritse kovin herkästi. Toisille mieleisempi paikka on navetta ja ne käyvät laitumella lähinnä syömässä, mutta eivät jää sinne makailemaan tai oleskelemaan.

Pienet lohkot, tarkempi laidunnus

Ruokintasuunnitelmassa laitumen on arvioitu täyttävän noin kolmanneksen lehmän karkearehutarpeesta ja väkirehun tarve on laskettu sen mukaisesti. Loppukesästä laitumen osuus laskee 20 prosenttiin. Väkirehun syöntiin ja kioskikäynteihin laidunnus ei ole juuri vaikuttanut.

Lohkokoon Niskaset pitävät pienenä, jotta uudelle lohkolle voi laskea eläimet riittävän usein ja lohkot tulevat syötyä tarkemmin. Navetan toisella puolella oleva 3,5 hehtaarin pelto jaetaan 5–6 lohkoon. Keväällä raiheinälle kylvetty pelto on syötössä loppukesästä hieman isompina lohkoina.

Matti Niskanen tekee lohkoille puhdistusniiton kerran kesässä ja lannoittaa keväällä ja kesällä.

”Puhdistusniittoja lisäämällä ja lannoitusta jakamalla laitumen tuottoa voisi ehkä vielä tehostaa, mutta kaikkeen ei tahdo aika riittää”, hän sanoo.

Kun säilörehua on koko ajan tarjolla, voi lohkot tosin laiduntaa tarkemmin kuin täyslaidunnuksessa tuotoksen siitä kärsimättä.

Aidat emäntä tekee keväisin lasten kanssa. Tytöt kuljettavat mönkijällä tolppia ja vetävät aitalankaa, Anna-Stiina painaa tolpat maahan ja kiertää langat kiinni. Lasten apu nopeuttaa työtä huomattavasti.

Lehmä suuntaavat navettaan
 Vesi vetää varmimmin navettaan ja lypsylle. Vesipiste laitumella harventaisi lypsykertoja liikaa.

Laidunnus opitaan hiehona

Laidunnuksen onnistumisen pohja luodaan Niskasten mukaan jo vasikkana ja hiehona. Tilan kaikki hiehot laiduntavat ja vasikatkin pyritään käyttämään laitumella jo muutaman kuukauden ikäisinä edes lyhyen ajan, jotta laidun olisi seuraavana kesänä tuttu paikka.

”Ellei eläin hiehona totu laiduntamaan, ei se osaa sitä lehmänäkään”, Matti Niskanen tiivistää.

Navetan toiselle sivulle on rakennettu opetteluaitaus, jonne vasikat ja hiehot lasketaan suoraan navetasta. Lauta-aitojen sisällä kulkee sähkölanka ja siihen nuoriso voi opetella rauhassa pari päivää ennen varsinaiselle laitumelle laskua.

”Olemme pyrkineet tekemään laidunnuksesta mahdollisimman helppoa, sillä työtä on muutenkin riittävästi”, Anna-Stiina Niskanen sanoo.

Laidunnus vähentää puhdistus-, kuivitus- ja rehunjakotyötä navetassa merkittävästi, mikä helpottaa muuten kiireistä kesäaikaa. Myös kuivikkeen kulutus tippuu selvästi. Lisäksi laidun itsessään on edullista rehua.

Niskaset uskovat laidunnuksen olevan myös yksi merkittävä tekijä lehmien kestävyydessä. Karjassa on ollut neljä satatonnaria ja viides sitä jo lähentelee. Tällä hetkellä karjassa olevista lehmistä seitsemällä lehmällä on täynnä 50 000 maitokiloa ja toisella seitsemällä 40 000 kiloa.

”Varmasti useampi tila laiduntaisi, jos laiduntamisen kaikki hyödyt voisi näyttää euroina”, Anna-Stiina Niskanen uskoo. ”Tosin kaikilla tiloilla ei ole laitumia navetan ympärillä samalla tavalla kuin meillä. Silloin laiduntaminen on varmasti hankala toteuttaa.” 

Tilatiedot

Teksti ja kuvat: Eeva-Kaisa Pulkka