Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Laidunnus lisää lehmien hyvinvointia. Kuva: Sari Kajava

Laiduntamalla lehmät rehunkorjuuseen

Oikealla suunnittelulla lehmien laiduntaminen onnistuu karjakokoon katsomatta. Laidunta ei tarvitse säilöä, joten se on hinnaltaan edullisinta rehua.

Laidunkauden onnistuminen edellyttää etukäteissuunnittelua. Suunnittelu sisältää laidunkiertojen, laidunalan ja lisäruokinnan yhteensovittamista. Huonosti toteutettuna lehmien maitotuotos voi pudota, jolloin edullisesta rehusta tulee kallista. Laiduntaminen täytyy suunnitella lehmien ehdoilla tuotostaso turvaten.

Suomessa laiduntamisen suosio on laskenut etenkin suurilla karjatiloilla. Euroopassa, varsinkin Irlannissa, laidunnetaan useiden satojen lehmien karjoja. Suuri karjakoko ei siten ole este laitumen hyödyntämiselle.

Osa-aikainen vai kokoaikalaidun

Suunnittelun ensimmäinen vaihe on laidunstrategian valinta: aiotaanko lehmiä laiduntaa koko ajan, pelkästään osan kesää tai osan aikaa vuorokaudesta.

Osa-aikainen laidun on Suomen vaihteleviin nurmen kasvuolosuhteisiin sopivin vaihtoehto varsinkin suurella karjakoolla.

Kokoaikalaidun sopii parhaiten nuorkarjalle, joka voidaan pitää ulkona läpi kesän. Vähiten peltoalaa tarvitaan, kun lehmiä käytetään ulkona vain jaloittelemassa. Tässä tapauksessa ruokintasuunnittelussa laitumelta ei lasketa saatavaa rehua ollenkaan.

Osa-aikaisella laiduntamisella tarkoitetaan käytännössä joko päivätai yökauden kestävää laiduntamista lypsyjen välillä. Tässä versiossa lehmien karkearehujen saantia täytyy rajoittaa, jotta lehmät söisivät laidunrehua. Osa-aikalaidun soveltuu myös robottitiloille. Matkaa kauimmaiselle lohkolle ei saa olla yhtä kilometriä enempää, jotta lypsykertojen määrä ei vähene.

Kokoaikalaidun on perinteinen tapa toteuttaa laiduntaminen. Tällöinkin täytyy varautua lisäkarkearehujen syöttöön kuivan kauden aikana esimerkiksi paalisäilörehun avulla. Tarvittavan laitumen määrää voidaan myös vähentää väkirehua lisäämällä. Kokoaikalaitumella väkirehuprosentti ei saisi nousta yli viidenkymmenen prosentin, koska lypsyn yhteydessä annettava korkea väkirehumäärä altistaa hapanpötsille. 

Laidunkierto toimivaksi

Nurmi kasvaa samalla tavalla riippumatta mikä eläin peltoa laiduntaa. Suomea eteläisemmissä maissa käytetään raiheinää, joka soveltuu jatkuvaan laidunnukseen. Suomessa käytössä oleville kasvilajeille soveltuu laidunlohkojen kierto. Laidunkierrossa yhtä lohkoa laidunnetaan 2–3 päivää, ja syöttökertojen välillä nurmen annetaan kasvaa rauhassa syöttökuntoiseksi.

Lohkojen syöttökertoja on yleensä viisi kesässä. Alkukesällä syöttökertojen väli on kaksi viikkoa, ja loppukesällä nurmen kasvun hidastuessa syöttökertojen väli on jo neljä viikkoa. Kesän alussa laidunkierrossa olevan nurmen määrä kasvaa, ja syksyn viimeisellä syöttökierroksella lohkoilla varastossa oleva nurmi syötetään pois.

Laidunalan mitoituksessa nyrkkisääntönä on kokoaikalaitumella aari lehmää kohti päivässä ja puolipäivälaitumella puoli aaria päivässä. Heikkokuntoisilla laitumilla pinta-alaa tarvitaan enemmän. Laidunta ei kannata syöttää koskaan aivan loppuun, koska lehmien maitotuotos alkaa laskea, kun laidunnurmen kuiva-ainemäärä vähenee alle 1 000 kiloa hehtaaria kohti. Hyvällä laitumella sitä on tähän verrattuna kaksinkertainen määrä.

Päivittäisen laidunalan mitoituksen lisäksi alkukesän suunnitteluun kuuluu peltoalan varaus kesän eri vaiheissa. Osa-aikaisella laitumella laidunalaan ei tarvitse laskea varmuusvaraa, koska lehmät saavat päivittäin säilörehua navetassa. Pinta-alavaraus voi tällöin olla esimerkiksi 0,1 ha/lehmä. Laidunalan riittämättömyys on laiduntamisen este vain harvoilla maatiloilla. Loppukesällä laidunalaa joko kasvatetaan, tai laidunkierron lopussa lehmiä pidetään sisällä.

Vesi on yhtä aikaa halvin ja kallein rehu. Laiduntaminen tulee tuotosmenetysten kautta kalliiksi, jos lehmät juomaveden puutteessa alentavat maitotuotosta. Yksinkertaisin vaihtoehto vesihuoltoon on vesivaunu, mutta myös painevedellä toimiva automaatti navetan lähellä on hyvä vaihtoehto.

High-Tensile eli kiristyslanka-aita on peruslohkojen aitaukseen kestävin vaihtoehto. Aidassa on vahvat, kyllästetyt aitatolpat pitkillä pylväsväleillä. Aitalankana on paksu rautalanka. Päivittäin vaihdettavat syöttölohkot toteutetaan kevyillä tolpilla ja muovirunkoisella langalla.

Suunnittelu takaa hyödyt

Toisinaan väitetään, että lehmille ei laidunrehu maistu. Lehmät vain makoilevat ulkona ja tallaavat nurmen maahan. Tämä pitää paikkaansa, jos lehmät saavat kaiken tarvitsemansa karkearehun sisällä.

Lehmät ovat hieman ”mukavuudenhaluisia” ja syövät mieluummin valmiiksi eteen kannettua säilörehua kuin laiduntavat rehun itse. Lehmät käyttävät rehunsyöntiin keskimäärin 5–6 tuntia vuorokaudessa, joten lypsyjen välillä lehmät ehtivät syödä vuorokaudessa tarvitsemansa määrän.

Lehmät saadaan syömään laidunrehua rajoittamalla karkearehun määrää sisällä. Tuotostaso ei tästä pienene. Ruokintasuunnitelmaa tehtäessä laidunrehun määrä vakioidaan esimerkiksi viisi kiloa kuivaainetta päivässä. Optimointi kertoo kuinka paljon säilöja väkirehua tarvitaan tämän lisäksi. Onnistuneessa laidunkierrossa laitumen d-arvona voidaan käyttää vakioituna 700 g/kg ka. Ruokinnansuunnitteluun on vaikea antaa yleispätevää ohjetta, joten se täytyy aina tehdä tapauskohtaisesti.

Onnellinen lehmä laiduntaa

Miksi laiduntaa, jos lehmät haluavat syödä rehunsa valmiiksi eteen kannettuna? Tutkimusten mukaan vapaassa valintatilanteessa lehmät viettävät aikaa myös ulkona. Laitumelle mennään sulattelemaan sisällä syötyä rehua ja makoillaan ilman parsirakenteiden aiheuttamia rajoituksia. Lehmien kannalta katsottuna laidunmahdollisuus lisää lehmien hyvinvointia. Tämä tietysti edellyttää, että ulkona ei ole hellelukemia eikä kylmää vesisadetta.

Laidun toimii myös suomalaisen maidontuotannon käyntikorttina. Osa-aikaisesti toteutettuna laidunkierron järjestäminen ei ole vaikeaa eikä se lisää tuotantokustannusta. Tällöin laiduntavat lehmät ovat edullista markkinointia alati kiristyvässä kilpailutilanteessa.

Katso 40 lehmän laidunalan tarve alta

40_lehmän_laidunalan_tarve.pdf