Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Kohti parempaa utareterveyttä

Talven aikana on ympäri Suomea kokoontunut pienryhmiä pohtimaan utareterveyttä. Suosittelen kurssia, jos aihe yhtään kiinnostaa - jo yhden tulehduksen pois jääminen tuo sen hinnan takaisin tilalle.

Utareterveyttä kehittävät pienryhmät kävivät kerran jokaisen osallistujan navetassa. Kirjoittaja Saara Laamanen poseeraa Neiti-lehmänsä kanssa. Kuva: Jari Laamanen

Utareterveys on yksi maidontuotannon kulmakivistä. Sairastavat lehmät teettävät lisätyötä ja tulonmenetyksiä. Utareterveyteen vaikuttavia asioita ei voi liikaa huomioida. Toiset vaativat suurempia muutoksia, esimerkiksi ikkunoiden korvaaminen kennolevyillä, toiset ovat pieniä huomioita lypsinten irrotustasosta ja vedinten kunnosta.

Vaikka juuri nyt ei ongelmia olisikaan, on hyvä muistutella mieliin, mistä hyvä utareterveys koostuu.

Ryhmissä kertasimme vanhaa ja tuttua, mutta saimme uuttakin tietoa ja vinkkejä. Eri puolilla Suomea kokoontuneet ryhmät osallistuivat maaliskuun puolivälissä loppuseminaariin Valiolla.

Loppuseminaarissa puhujina oli suuri joukko eläinlääkäreitä ja ruokinnan ammattilaisia. Aiheet olivat samat kuin pienryhmissä, seminaarissa ne vain vedettiin yhteen.

Päällimmäiseksi jäi mieleen hyvän utareterveyden alkavan umpeenlaitosta. Sopiva kuntoluokka, hyvät rehut, puhdas ympäristö sekä umpi- ja vahatuubit tueksi tarvittaessa. Helppo sanoa, vaikea totetuttaa? Tilavierailut auttavat tähän. Omassa navetassa työskennellessä tulee nopeasti sokeaksi tavoilleen. Kaikki tehdään kuten aina ennenkin ja sitten ihmetellään missä vika. Ryhmissä navettakäynti ja havaintojenteko on tärkeä osa päivää.


Terve iho ja osuvat rehut

Tärkeää on estää taudinaiheuttajien pääsy utareeseen. Terve iho ja vedinkanavan sulkeutuminen ovat tässä parasta. Lehmien pitäminen pystyssä lypsyn jälkeen antaa arvokasta aikaa vedinkanavalle sulkeutua, joten eläinten ohjaaminen lypsyn jälkeen syömään on suositeltavaa.

Terveessä ihossa ei ole hankautumia tai haavoja, joissa bakteerit viihtyvät. Erityisiä kohteita ovat kintereet sekä utareen ja jalan väli. Vedinkastoilla saadaan tapettua vetimellä olevia bakteereita. Kastoa valitessa on hyvä huomioida hoitavien aineiden osuus. Hyväksi havaittua vedinkastoa ei tarvitse vaihtaa.

Ruokinnasta kuultiin monta luentoa, tärkeimpänä edelleen umpilehmien ruokinta.

Oikeat kivennäiset tuotosvaiheeseen nähden ehkäisevät monia sairauksia. Säilörehu saa olla kuitupitoista, jolloin pötsi tulee täyteen ja energiaa tulee vähän. Lypsävien rehu on liian vahvaa ummikoille, joten sitä on syytä jatkaa oljella. Pieni rypsilisä korjaa valkuaisen saannin tiineyden tarpeisiin sopivaksi. Kivennäiseksi valitaan umpilehmille suunniteltu kivennäinen.


Ajatus mukana lypsyllä

Huonolla lypsyllä saadaan hyväkin tilanne nopeasti huonoksi. Nopea pyyhintä ja kone heti kiinni aiheuttaa turhaa tyhjälypsyä, mikä puolestaan rasittaa vetimiä ja vedinkanavaa. Vain noin 20 prosenttia maidosta on lypsettävissä ilman maidonantorefleksiä. Huolellinen pyyhintä ja pieni odotus, että maito laskeutuu ja vetimet ovat pullakat, nopeuttaa lypsyä. Maito lähtee lehmästä kerralla ja tiputtelu ja painattelu jää pois.

Lypsyn jälkeen koneet ja apuvälineet pestään huolella. Pesussa käytetään kuumaa vettä ja pesuainetta, sillä rasva ei irtoa kylmällä vedellä huuhtelemalla.

Pesulaitteiden toiminnan seuraaminen voi myös paljastaa ongelman.

Huonosti toimiva pesuri voi jättää osan laitteistosta pesemättä, tai pesee joskus hyvin ja toisinaan taas huonosti. Rikkinäiset ja kuluneet osat ja apuvälineet on syytä vaihtaa uusiin.


Jokaiselle pohdittavaa

Pienryhmä kokoontui kerran jokaisella tilalla, ja kullakin kerralla käsiteltiin yksi aihe. Ensimmäisenä tietysti päivitettiin lehmäkuulumiset aamukahvin aikana. Tämän jälkeen oli teoriaosuus päivän aiheesta. Kysymyksiä ja kokemuksia lenteli ilmassa toisinaan hyvinkin tiheästi ja tyhmiä kysymyksiä ei tunnettu.

Pienen ryhmän etuna on, että kaikki pääsivät ääneen sanomaan sanottavansa ja aiheeseen oli nopea palata keskustelun karattua muihin aiheisiin.

Teoriaosuuden jälkeen koitti päivän paras hetki: navettavierailu.

Sitä ennen tilanväki oli kertonut ryhmälle esitietoja tuotoksesta, utareterveyslöydöksistä ja ruokinnasta. Navetassa havainnoimme erityisesti päivän aiheeseen liittyviä asioita, kuten vetimenpäitä, lehmien siisteyttä, kuntoluokkia, hiertymiä ja hankaumia, ilmanlaatua. Navettahavainnot kirjattiin suurelle paperille, joka jätettiin tilalle pohdittavaksi.

Navettakäyntejä ei tarvitse pelätä, vaikka palautetta annetaan, koska tilanne on jokaisella vuorollaan. Ainakin omassa ryhmässäni tunnelma oli rento ja navetassa käytiin avoimin silmin. Kenelläkään ei ole täydellistä navettaa, vaan aina on jotain pientä tai isompaa laitettavaa. Hämähäkinseittejä emme edes tarkastaneet.

Lähde mukaan seuraavalle kierrokselle!


Teksti: Saara Laamanen, maitotilayrittäjä