Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Utaretulehdusmikrobit icon

Utaretulehdusmikrobit

 Piirros: Ossi Hiekkala

Koagulaasi-negatiiviset stafylokokit (KNS)

KNS on yleisin utaretulehdusten aiheuttaja Suomessa. 40 eri stafylokokin alalajista yleisimmät ovat S. chromogenes (hiehoilla/ensikoilla) ja S. simulans (vanhemmilla lehmillä). Vuonna 2013 Valion aluelaboratorion näytteistä 46,6 prosentista löytyi KNS (alalajeja ei tyypitetä rutiinidiagnostiikassa).


Oireet ja hoito

Koagulaasi-negatiiviset stafylokokit aiheuttavat yleensä lievän utaretulehduksen. Kotimaisessa tutkimuksessa 46 prosenttia neljänneksistä, joita ei hoidettu antibiooteilla, parani itsestään.

Penisilliinille herkkien KNS-tulehdusten paranemisprosentti oli penisilliinihoidolla runsaat 80.

Resistenttien kantojen paranemisprosentti oli kloksasilliinihoidolla 67 prosenttia. Merkittävä osa KNS-tulehduksista paranee umpikaudella.


Esiintyminen

Yleisimmät utaretulehdusta aiheuttavat KNS-lajit ovat S. chromogenes (53 % poikimisen yht. todetuista, 28 % lypsykaudella) ja S. simulans (23 % poikimisten yht. todetuista, 36 % lypsykaudella). Seuraavaksi yleisimmät ovat S. haemolyticus ja S. cohnii poikimisten yhteydessä sekä S. epidermidis ja S. haemolyticus lypsykaudella.

Utaretulehduksia aiheuttavia KNS-lajeja ei yleensä löydy iholta. S. chromogenesia on kuitenkin löytynyt eläinten iholta, josta se kulkeutuu hiehoilla helposti vedinkanavasta sisään. Jo 10 kuukauden ikäisiltä hiehoilta on löytynyt mikrobia. S. simulansia löytyy iholta hieman, mikä viittaa sen olevan pääosin utarepatogeeni. Molempien bakteerikantojen aiheuttamat oireet ovat samankaltaisia, mutta jälkimmäinen aiheuttaa useammin näkyviä oireita.

KNS:a löytyy usein parsien pinnoilta, mikä johtuu sekä maidon valutuksesta parsiin että ihokosketuksesta. Lehmiltä ja lypsäjien käsistä löytyy samoja kantoja. Altistusta lisäävät ahtaus (ylitäyttö!) ja kosteus. Hyvät laidunolosuhteet sen sijaan vähentävät tartuntapainetta.

Umpilehmien yhteisryhmä (tuntuvat hiehot lypsylehmien joukossa) ja parsien maitokontaminaatio ovat yhteydessä KNS:en esiintymiseen. Karjan intensiivinen ruokinta / korkea tuotos altistavat tulehduksille, koska reilu väkirehujen tunnutustaso voi nopeuttaa maidon muodostumista ja lisätä maidon valutusta. Myös utarepöhö sekä vedinkanavien väljyys ja huono sulkeutuminen lypsyjen välillä tai ummessa ollessa altistavat.


Ennaltaehkäisy

KNS:en ennaltaehkäisy ei ole yksiselitteistä, koska alalajeja on paljon: toiset ovat enemmän tartunnallisia ja toiset ympäristöperäisiä. Eläinten immuunipuolustuksen ylläpito poikimisen lähellä optimoimalla ympäristöolosuhteet (väljää, kuivaa) ja ruokinta ennaltaehkäisevät tulehduksia.

Ummessa olevien ja pian poikivien eläinten pito eri ryhmissä vähentää hiehojen infektiopainetta ja mahdollistaa ryhmäkohtaisen ruokinnan (eri kivennäiset).

Kaikkien poikivien pito erillään lypsävistä on minimitavoite pihatoissa. Tunnutusruokinta kannattaa pitää matalana.

Etenkin parsien ja makuualueiden hyvä hygienia ja lypsyhygienia ovat oleellisia. Monissa navetoissa olisi syytä kehittää ilmanvaihtoa liian kosteuden poistamiseksi.