Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Koululaiset seurasivat kiinnostuneina, miten lypsyrobotti toimii. Kuva: Anu Artjoki

Kevätretki maitotilalle sykähdytti

”Jos olisin lehmä, tykkäisin varmasti asua täällä”, totesi 4. luokkalainen Kiira Laurila vieraillessaan valiolaisen Minna ja Samu Vildénin maitotilalla Orimattilassa.

Koululaiset innostuivat tuomaan lehmille vihreää syötävää ulkoa. Myös tilan rehunteko oli aloitettu edellisenä päivänä, joten nähtävää oli pihassa pörräävissä rehuntekokoneissakin.

Luhtikylän koulusta saapui Tuomalan maitotilalle kevätretkelle noin 40 oppilaan ja 5 aikuisen ryhmä toukokuun viimeisenä päivänä. Ryhmä pääsi tutustumaan maitotilaan perusteellisesti: rapsuttelemaan vasikoita, seuraamaan robottilypsyä, ruokkimaan lehmiä, kirmaamaan eläinten sekaan hieholaitumelle ja osallistumaan lehmävisaan. Minna Vildénin lisäksi ryhmän paimentamisessa oli apuna Tuomalan tilaa miehensä kanssa aiemmin hoitanut Minnan äiti Seija Tuominen.

Esikoululaiset ja 1.-4. luokilla opiskelevat lapset kertoivat, että ovat nähneet lehmiä aiemminkin – useimmiten tosin aitauksen takaa. Oikeaan navettaan tutustuminen olikin ainutlaatuinen kokemus. Vildénien vuoden vanha navetta oli lasten mielestään mukavan oloinen asuinpaikka eläimille.

Robotti, ruokinta ja lehmävisa

”Onpa kone kovaääninen, jos olisin lehmä saattaisin säikkyä tuollaisia ääniä”, huomioi 4. luokkalainen Samuel Usurel seuratessaan lypsyrobotin toimintaa. Poika lisäsi, että navetan huonoimpia puolia on hänen mielestään välillä sietämätön haju.

Oppilaat vastasivat ryhmissä Minna Vildénin (vas.) laatimaan lehmävisaan. Viimeisenä tehtävänä oli keksiä nimiä tilalla vuodessa syntyvälle 200 vasikalle.

Tuomalan tilalla on kaksi lypsyrobottia ja tällä hetkellä 100 lypsävää. Lypsyrobotin toimintaa koululaiset ja eskarilaiset seurasivat kiinnostuneina.

”Tiedättekös montako kertaa lehmä käy lypsyrobotilla päivän aikana?”, Minna Vildén kyseli lapsilta.

Muun muassa tähän kysymykseen koululaiset pääsivät vastaamaan lehmävisassa, johon vastatiin ryhmittäin. Perusasiat lehmään ja maidontuotantoon liittyen tuli käytyä läpi lähes huomaamatta; esimerkiksi lehmän paino, veden juontimäärä, maidontuotannon määrä ja lypsyllä käynti käsiteltiin visassa.

Yrittäjä kertoi vierailun aikana lapsille myös perusasioita maitotilan töistä.

Vasikat saivat silityksiä runsaasti, kun koululaiset kiipesivät olkipohjaiseen ryhmäkarsinaan rapsuttelemaan eläimiä useaan kertaan.

Tuomalan vasikat saivat päivän aikana runsaasti rapsutuksia. Koulun 2., 3. ja 4. luokkalaisia tyttöjä vasikoiden ryhmäkarsinassa.

Tutustuminen puolin ja toisin kävi hiljalleen. Vasikoille lasten läsnäolo oli erinomaista uusiin asioihin totuttelua.

Vanhimpien koululaisten mieliin jäi varmasti vierailu hiehojen laitumella: kontakti suurehkojen eläinten kanssa tarhassa oli osittain hieman jännittävääkin. Pienimpien esikoululaisten kommentit päivän huippuhetkistä olivat:

- Lehmävasikoiden silittäminen
- Lehmien syöttäminen
- ”Koneita on kotonakin, ne eivät kiinnosta"
- Lypsyrobotti näytti ”ihan hyvältä”

Koululaisilla oli retkellä mukana eväät, mutta halukkaat saivat maistaa tilatankista otettua tilan lehmistä lypsettyä maitoa.

”Tämä on hyvää!”, kuului huudahdus useasta suusta.

Retken päätteeksi vierailijat saivat muistoksi lehmiin liittyvän pienen läksiäiskassin Tuomalan maitotilayrittäjiltä.

Minna Vildén (oik.) kertoi tietävänsä, ettei vierailijoiden kodeissa ole tuotantoeläimiä. ”Siten arvioimme riskin, että saisimme ikäviä tuliaisia vierailijoiden mukana, minimaaliseksi.”

”Olette tervetulleita rapsuttelemaan eläimiä kesällä myös vanhempienne kanssa, kunhan vanhemmat sopivat siitä kanssamme etukäteen”, Tuomalan tilan Minna Vildén toivotti lapset toistekin tervetulleiksi maitotilalleen.