Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Villikkalan tilan uusi navetta sijoittuu jyrkähkön peltoalueen reunaan. Rakennusalueen alalaitaan ajettiin reilusti rakennuspaikalta räjäytettyä ja louhittua kalliomursketta. Navetan rakennussuunta muutettiin, jotta rakennusta olisi mahdollista jatkaa päädystä pellolle päin. Kuva: Maija Kyrö

Kasvalat rakensivat eläimilleen hyvinvointia

Salolaistilalla rakennettiin kahden robotin pihatto, jossa viihtyvät niin eläimet kuin ihmisetkin. Rakennusvaiheessa käytettiin monipuolisesti asiantuntijoiden apua.

Kalusteet, muun muassa parsirakenteet, ostettiin Virosta. Parressa on Promat-parsipeti, joka on erittäin pehmeä. Parsipedin alin kerros on kumirouhemakkaraa ja sen päällä on lateksipatja. Päällimmäisenä on kosteutta läpäisemätön pintamatto. Kuivikkeena käytetään turvetta.

Salolaiset Päivi Kasvala ja Hannu Lainio-Kasvala onnistuivat yli odotustensa tavoitteessaan rakentaa viihtyisä navetta. He kun eivät oikein malta edes pysyä poissa sieltä. Päiväruoka valmistetaan ja syödään avarassa taukotilassa. Lapset kiiruhtavat navettaan koulusta läksyineen.

Eläimet nauttivat myös olostaan uudessa, syksyllä valmistuneessa navetassa.

Meille oli erittäin tärkeää saada eläimille hyvät olosuhteet.

Vaikka kesällä laidunnetaan, vanhan parsinavetan puutteena oli lehmien vähäinen liikunta sisäruokintakaudella. Kun päätös uuden navetan rakentamisesta kypsyi, pihatto oli itsestäänselvyys”, Hannu Lainio-Kasvala kertoo.

Yrittäjät halusivat myös automatisoida päivittäisiä töitä niin, että toinen vanhemmista selviytyy tilapäisesti yksin navetassa. Tällöin toisen on helpompi kuljettaa 12-vuotiasta Vihtoria ja 9-vuotiasta Sakaria harrastuksiin. Laskelmat puolestaan osoittivat, että eläimiä on lisättävä, jotta toiminta kannattaa taloudellisesti.

Suunnittelu tärkeää

Rakentamisessa käytettiin asiantuntijoita suunnitteluvaiheesta lähtien.

Kenttäpäällikkö Petri Uusitalo Osuuskunta Länsi-Maidosta oli ensimmäisiä, jonka kanssa asiaa pohdittiin. Pian mukaan tulivat navetan pääsuunnittelija ja talousasioita, ympäristöluvitusta sekä maitotilan toimintoja tuntevia ProAgrian neuvojia.

”Neuvontajärjestön nurmiryhmässä olemme olleet mukana jo aiemmin. Sen kautta saimme tärkeää suunnitteluapua peltoviljelyn kehittämiseen kasvavalle eläinmäärälle. Pankissa kaksi luottohenkilöä suunnitteli rahoitukseen liittyviä yksityiskohtia”, pariskunta kertoo.

Kasvalat korostavat asiantuntijoiden roolia rakennusprosessin aikana.

”Itse tulee olla mukana joka vaiheessa, mutta erilaisia tiloja ja tilanteita tuntevilla asiantuntijoilla on näkemystä laajemmin kuin ainutkertaista navettaprojektiaan toteuttavalla”, Päivi Kasvala toteaa.

Seosrehu jaetaan apevaunusta visiirikouruihin ulkokautta. Visiirin yläpuolella oleva verhoseinä ja katon tuuletushormit mahdollistavat luonnollisen ilmanvaihdon.

Kasvalat halusivat pihattoonsa yksinkertaisen seosrehuruokinnan. Piirustukset ja piha-alueen kartta pöydällä mietittiin paitsi rehujen siirtoa pihalla ja navetan sisällä, myös seosrehussa käytettäviä väkirehuvaihtoehtoja.

Jo vanhassa parsinavetassa käytössä ollut kuiva vilja tuntui murskeviljaa sopivammalta. Tilalla oli entuudestaan kaikki siihen liittyvä teknologia ja kokemus.

Emännän osallistuminen Agri-Husun Kanadan matkalle poiki ideoita ja kontakteja navettarakentamista suunnitteleviin viljelijöihin. Matkalla oli mukana navetan tuleva kalustesuunnittelija. Hänen kauttaan kalusteet, kuten parret, hankittiin DairyTeckiltä Virosta.

Kasvalat vierailivat suunnitteluvaiheessa useissa uusissa tai remontoiduissa navetoissa myös kotimaassa.

”Keskustelut samassa tilanteessa olevien kanssa olivat arvokkaita”, isäntäväki pohtii.

Robotin ja kiiman havainnointia helpottavien apuvälineiden valinta oli vaikeaa. Mitä eri merkkien ominaisuuksia oikeastaan kannattaisi painottaa? Käyntikohteissa he kuulostelivat hyviä ja huonoja kokemuksia ja halusivat kuulla, mitä navetastaan jo käyttökokemusta saaneet tekisivät toisin. Toisten rakentajien kokemuksia kuunnellen tarvikkeista pyydettiin tarjouksia kyselemällä pääosin kotimaasta.

Kallis louhintayllätys

Luotettavia rakentajia ei ole yksinkertaista löytää, mutta tässäkin avuksi tuli kaksi lähialueella navettaa rakentanutta tilaa. Kasvalat kyselivät navettansa jo valmiiksi saaneilta, millaisia rakentajia työmaalla oli ollut ja oltiinko heihin oltu tyytyväisiä.

Näin saatiin tieto virolaisesta rakennusyrityksestä. NR-Lääne Gruppin edustajat kutsuttiin tilalle, asioista neuvoteltiin ja tehtiin sopimus rakentamisesta.

Suurin yllätys rakentamisen jo käynnistyessä oli navetan tieltä tehtävän louhintatyön mittavuus.

Rakennuksen sijoittumissuuntaa jouduttiin kääntämään alkuperin suunnitellusta 90 astetta, jotta navetta ja lietesäiliö saatiin sovitettua jyrkähkön mäen reunaan niin, että rakennus olisi tarvittaessa laajennettavissa pitävälle pohjalle. Tämä taas vaati kallion räjäytystöitä 12 000 kuution verran.

Vaikka louhittu kiviaines käytettiin perustuksiin, louhinta ja rakennustarvikkeiden hinnan nousu nostivat kustannuksia ennalta arvioidusta. Kustannuksia tuli myös komponenttivaraston ja lietesäiliön rakentamisesta ja muun muassa seosrehuvaunun hankkimisesta.

Kaksi lantajärjestelmää

Valmiissa navetassa on tilat 64 lehmälle, yhteensä parsipaikkoja on 87. Toiselle robotille on varattu paikka.

Lopputiineille hiehoille ja ummessa oleville on 20 parsipaikkaa takakierto-osastossa. Siellä on myös kestokuivikealue, jossa käytetään olkea. Olkikuivitettu alue on nyt jaettu kolmeen osaan poikineita, poikimista odottavia ja juotossa olevia vasikoita varten. Tästä tilasta osa on myös mahdollista erottaa sairaskarsinaksi. Makuuparsialueella on kolmipaikkainen alue huonommin liikkuville, kiimaisille ja lääkittäville eläimille.

Lehmien puolella ja takakierron makuuparsiosastossa lannan poistaa Cleanmatic-avokoururaappa. Raappa on kaksisiipinen ja lantakäytävällä on pehmikkeenä kumimatto.

Makuuparsissa käytetään turvetta, mutta takakierto-osaston kestokuivikealueella on 40 senttiä syvä olkikuivitettu osuus. Ennen ensimmäistä kuivitusta kynnys olkipohja-alueelta lantakäytävälle tuntui hurjalta.

”Onneksi kuuntelimme muita emmekä valaneet tyhjennystä haittaavaa askelmaa ennen kuin olimme kokeilleet toimivuutta. Nyt oljen kertyessä karsinatilaan kynnystä tuskin huomaa”, Päivi Kasvala kertoo.

Olkikuivitetun alueen lannan palamisen huomaa pinnan alenemisesta ja alustan kovenemisesta. Kun alueella kävellessä askel ei enää painu alas, on aika lisätä kuiviketta. Olkipohja-alueen suuri kuivikemenekki on ollut pieni yllätys. Kasvalat myös miettivät, miten kärpäset haittaavat kesällä ja miten ne saadaan torjuttua.

Navetan päädyssä on vasikkala, jonne vasikat siirretään heti, kun emä on nuollut vasikan. Sonnivasikat menevät sieltä suoraan sonnikasvattamoon 10 päivän ikäisenä. Lehmävasikat sen sijaan palaavat navettaan kestokuivikealueelle juottokauden ajaksi.

Vanha parsinavetta jää nuoren karjan käyttöön pienillä muutoksilla.

Panostusta alkuohjaukseen

Navetta saatiin käyttöön laidunkauden päätteeksi.

”Se oli hyvä ajankohta”, isäntäväki sanoo. ”Parsinavetassa talven viettäneet eläimet olivat laitumella selvitelleet keskinäisiä välejään, tottuneet liikkumaan ruoan perässä ja etsimään sopivan makuupaikan.”

Uusissa tiloissa lehmät löysivät rehun visiirikourusta nopeasti, samoin vesialtaat, mutta robotille menoa piti avustaa. Liikkuva lantaraappa pelotti jonkin aikaa.

12-vuotiaan Vihtorin erityiskiinnostuksena ovat koneet. Sen sijaan 9-vuotias Sakari ei ehtinyt kuvaankaan, sillä hänen eläinkuiskaajan kykyjään tarvittiin navettaan tutustumispäivän tohinassa. Päivi Kasvala seuraa tyytyväisenä poikien touhuja.

Mukana oli aluksi eläinten käsittelyyn tottunutta apujoukkoa. He ohjasivat irtoaidoilla ensimmäistä kertaa robotille menijöitä. Toisella kerralla laite ei enää ihmetyttänyt useimpia ja kolmannella kerralla aitakujaa ei käytetty. Eläimiä vain rohkaistiin lypsylle.

Vaikka suurin osa tottui nopeasti makuuparsiin, jotkut jäivät makailemaan lantakäytävälle. Niille piti osoittaa, missä makuupaikka on. Yksi jouduttiin sitomaan vähäksi aikaa kiinni makuuparteen, jotta se ehti tottua siihen.

Eniten arvelutti muualla kasvatuksessa olleiden 17 hiehon käyttäytyminen. Poikimisen jälkeen niitä siirrettiin lehmien puolelle pienissä ryhmissä ja isäntäväen yllätykseksi ne tottuivatkin miltei nopeimmin robottilypsyyn.

”Muiden eläinten malli selvästi ohjasi niiden käyttäytymistä”, emäntä toteaa.

Rakentaminen on vaikeuksista huolimatta ollut myönteinen ja tulevaisuuteen tähtäävä kokemus. Syksyn ja talven uutiset tukijärjestelmien keskeneräisyydestä mietityttävät salolaisyrittäjiä. Heille se tarkoittaa jo tehtyjen suunnitelmien muuttamista, epävarmaa odottelua ja huolta tulevaisuudesta. Kevään viljelysuunnitelmia ole vielä voinut tehdä eikä siemeniä hankkia.

Osuuskunnista apua rakentamiseen

Osuuskunta Länsi-Maidon jäsentiloille on viime vuonna asennettu yli 20 uutta tilatankkia. Kenttäpäällikkö Petri Uusitalon mukaan se tarkoittaa, että uusia navetoita on tullut käyttöön suunnilleen sama määrä.

Uusitalo ei näe meijerin kannalta eroa, millainen navettaratkaisu on.

”Tärkeintä ovat omistajayrittäjämme, että he jaksavat työssään. Silloin myös meille tärkeät asiat kuten maidon laatu ja tasainen saatavuus ympäri vuoden toteutuvat,” hän pohtii.

Yrittäjän työtä helpottavat monet uudet tai automaattiset sovellukset.

Maidon tarkemmalla analysoinnilla lypsyn yhteydessä saadaan selville nopeasti maitoon, lehmän terveyteen, ravitsemukseen tai kiiman vaiheeseen liittyviä tietoja.

”Osuuskunnan panos uuden navetan rakentamisessa vaihtelee. Toisten tilojen kanssa olemme paljon tekemisissä. Isäntäväki käy koulutuksissa ja haluaa neuvonta-apuamme. Yhteydenpitoa lisää se, että meijeri useimmiten osallistuu maitohuoneen suunnitteluun ja vastaa tankin hankinnasta”, Uusitalo kertoo.

Länsi-Maidon Ikaalisissa järjestettävä kolmipäiväinen rakennuskurssi joulukuussa on muodostunut jo perinteeksi. Se on ollut suosittu navettainvestointia harkitsevien tilojen keskuudessa. Osuuskunta järjestää avoimia ovia uudisrakennuskohteisiin ja myös tutustumismatkoja ulkomaille.

Petri Uusitalon kokemuksen mukaan muiden navetoihin tutustuminen on hyvä tapa lähteä suunnittelemaan omaa uutta navettaa tai jo käytössä olevan remontointia.

”Vaikka erityisasiantuntijoiden apua käytetään, myös oma silmä sanoo sen, mihin suuntaan ja mittasuhteisiin tilalla on mahdollisuuksia.”

Myös pienempää korjausta

Tyypillinen osuuskunta Länsi-Maidon alueen uusi navetta on ollut yhden tai kahden robotin pihatto. Uusitalon mukaan automaattilypsy on tullut jäädäkseen.

Automaattilypsyä puoltaa lypsyyn tarvittavan työn väheneminen. Jos tilalla on korkeatuottoinen karja ja mietitään kolmatta lypsykertaa, automaattilypsyllä voi hoitaa tällaisen tilanteen. Muutoinkin robotti mahdollistaa keskittymisen lehmien hyvinvointiasioihin. Se voi myös antaa lypsäjälle lisätyövuosia, jos lypsytyö on esimerkiksi kulumien takia vaikeaa.

Petri Uusitalo muistuttaa, että automaattilypsy ei kuitenkaan sovi kaikille.

”Varsinkin lehmämäärän lisääntyessä lypsyasema on usein kustannustehokkain, vaikka tarvittaisiin lisätyövoimaa. Toisille tiloille on merkitystä myös sillä, että lehmää pystyy tarkkailemaan lypsyn yhteydessä joka päivä.”

Uusien navetoiden myötä kehittyvillä tiloilla uusitaan myös lanta- ja rehutoimintoja. Lietesäiliöitä ja laakasiiloja nousee pihapiiriin. Vanhoihin parsinavetoihin remontoidaan nuoren karjan pihattoja tai vasikoiden ryhmäkarsinoita.

Kaikki eivät kuitenkaan rakenna uutta.

”Viime vuosina on saanut edullisesti esimerkiksi käytöstä poistettuja lypsyasemakalusteita. Näitä on asennettu silloin, kun parsinavetasta peruskorjataan pihattoa, jossa on lypsyasema. Pienemmätkin korjaukset voivat helpottaa karjanhoitoa”, Uusitalo toteaa.

Teksti ja kuvat: Maija Kyrö