Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Utaretulehdusmikrobit icon

Utaretulehdusmikrobit

Kuva: Ossi Hiekkala

Hiivojen aiheuttama utaretulehdus

Hiivoja on useita alalajeja (yleisimmät Candida ja Cryptococcus). Ne voivat aiheuttaa muun muassa utaretulehduksia ja luomisia.

 

Oireet ja hoito

Hiivautaretulehduksia esiintyy yleensä vähän, mutta joskus tilanne voi riehaantua esimerkiksi jonkin muun taudin tai ruokintaongelman aiheuttaman puolustuskyvyn heikkenemisen takia tai runsaiden antibioottihoitojen takia.

Hiivojen rakenne on sellainen, etteivät antibiootit pure niihin. Hiiva-utaretulehdusta kannattaa epäillä, jos antibioottihoidon seurauksena ei tapahdu paranemista vaan päinvastoin usein alkaa ilmetä vakavampia oireita hoidon alun jälkeen. Epäpuhtailla antibioottituubien kärjillä saatetaan työntää hiivoja vetimen sisään. Vedinvauriot altistavat hiivatulehduksille.

Oireet voivat olla piileviä tai kliinisiä. Candida-alalajien aiheuttamat utaretulehdukset paranevat itsestään hyvin parissa viikossa–parissa kuukaudessa, kun taas Cryptococcus -alalajin aiheuttamat paranevat harvoin. Diagnostiikka ei erottele näitä alalajeja. Tutkimustuloksista ei löydy mainintaa paranemisesta ummessaolokaudella, mutta se on biologisesti toki mahdollista. Lypsykaudella on harrastettu ahkeraa tyhjennyslypsyä, mutta sen tehosta ei myöskään ole selviä tutkimustuloksia.

 

Esiintyminen ja altistavia tekijöitä

Hiivoja esiintyy lähes kaikkialla, esimerkiksi maaperässä, kasvien pinnoilla (myös säilörehuissa ja kuivikkeissa) sekä eläinten ja ihmisten iholla ja limakalvoilla, siis myös vetimien pinnoilla.

PCR-diagnostiikalla havaitaan erittäin pieniä määriä DNA:ta. Tämän vuoksi suuri osa hiivadiagnooseista on peräisin kontaminoituneista näytteistä vetimen päästä tai vedinkanavasta.

Yleisohje tulosten tulkinnalle on, että ainoastaan sellaiset tulokset, joissa on joko +++ tulos tai yli 90 tai yli 99 prosenttia hiivan kohdalla, ovat todella varteenotettavia. Näytteenoton puhtaudella on tietenkin tärkeä merkitys kontaminaation minimoimiseksi.

 

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisyssä on tärkeää hyvän yleisen puolustuskyvyn ylläpitäminen, eli ettei eläimellä ole muita sairauksia ja ruokinta on tasapainossa, pidättyvä antibioottien käyttö, hyvä hygienia parsissa sekä hyvä vedinhygienia lypsyn aikana ja vedinvaurioiden ennaltaehkäisy.