Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Tavataan Valiolla icon

Tavataan Valiolla

EU yrittää hillitä maidontuotantoa vapaaehtoisin keinoin

EU:n kiintiöjärjestelmän loppumisen jälkeen maidontuotanto on kasvanut räjähdysmäisesti ja sen seurauksena maidon tuottajahinnat ovat laskeneet kaikkialla sietämättömän alas. Kesän aikana tuotannon kasvu on tasaantunut ja joillakin alueilla jopa lievästi laskenut. Kriisi ei silti ole ohi, tarjonnan ja kysynnän epäsuhta on edelleen suuri.

Maatalouspolitiikalla aiheutettua kriisiä pyritään lievittämään uusilla politiikan keinoilla. Näitä on vireillä kaksi. EU:n rahoittamalla kolmen kuukauden ohjelmalla tavoitellaan reilun miljardin maitolitran vähentämistä markkinoilta. Lisäksi jäsenmaat saavat ns. kirjekuorirahaa, joka voidaan kansallisella rahalla tuplata ja käyttää myös vapaaehtoiseen tuotannon rajoittamiseen.

Ensimmäisten arvioiden mukaan näillä ohjelmilla ei ole suurta vaikutusta markkinatilanteeseen. Äskettäin julkitulleen tiedon mukaan muun muassa Ranska aikoo ottaa kirjekuorirahan käyttöön, tuplata sen kansallisesti ja käyttää tuotannon rajoittamiseen. Muistakin jäsenvaltioista ja meijeriyrityksistä kuuluu viestejä siitä, että tarjonnan ja kysynnän epäsuhtaa pyritään vakavasti oikaisemaan erilaisin aktiivisin keinoin.

Nämä uutiset antavat toivoa siitä, että ohjelmien markkinoita tasapainottava vaikutus olisi arvioitua parempi.

EU:n asetus vapaaehtoisesta tuotannon vähentämisestä julkaistiin juuri tätä kirjoittaessani. Sen aikataulu on tiukka. Ohjelmaan mukaan haluavien tilojen on 21.9. mennessä ilmoitettava tavoittelemansa tuotannon vähentämismäärä. Mitään sanktioita vähentämisilmoituksesta ei seuraa, vaikka aikeet eivät toteutuisikaan. Maksimikorvaus tuotannon vähentämisestä on 14 senttiä litralta, mutta lopullinen taso selviää vasta vähän ennen lokakuun alkua.

Suomen suunnitelmat kansallisen kirjekuorirahan käytöstä ovat vielä kesken. Jos muutkin maat kuin Ranska ilmoittavat rahan käytöstä maidontuotannon vapaaehtoiseen rajoittamiseen, lisää se todennäköisesti Suomessa painetta toimia samalla tavalla. Yksittäisen maitotilan kannalta vapaaehtoinen tuotannonrajoittamisohjelma voi olla hämmentävä, vaikka suoranaista riskiä siihen osallistumisesta ei olekaan. Oletettavaa kuitenkin on, että halukkaita vähentäjiä riittää ja tukiraha loppuu kesken. Tuotannon vähentämisen taloudellista kannattavuutta on ehkä vaikea laskea etukäteen, koska lopullinen tukitaso ei ole tiedossa ja toisaalta maitolitran tuottamisen kassavaikutus vaihtelee tiloittain paljonkin.

Sisäruokintakauteen lähdettäessä korostuu joka tapauksessa entistä tärkeämpänä se, että tuotannon talous ja erityisesti ruokinta suunnitellaan etukäteen hyvin. Oman rehusadon laadun ja määrän arviointi sekä ostorehujen käytön optimointi ovat perusasiat riippumatta siitä, pyrkiikö vähentämään aktiivisesti tuotantoa vai ei. Samassa yhteydessä voi tietyin tukitasoja kustannusoletuksin arvioida oman tilansa kohdalla tuotannon vähentämisen mielekkyyttä.

Realistisimmat vaihtoehdot lienevät huonoimpien lehmien poistojen aikaistus, lehmien ruokinnan hienosäätö ainakin kalleimpien ostorehujen osalta tai maidon lisäkäyttö vasikoiden ruokintaan.