Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilaissivusto

Valolan tilan nuori isäntäpari Ville Korhonen ja Essi Hänninen. Perheeseen kuuluu myös viime syyskuussa syntynyt Enna. Kuva: Tuomo Kautonen

Eläinten hoito jatkuvaa seurantaa ja ennakointia

Eläinten hyvinvointiin panostava Ville Korhonen on nostanut karjansa keskituotosta tuntuvasti samalla meijeriin toimitettavaa maitoa lisäten. Näköala maitomarkkinoihin avautuu Osuuskunta ItäMaidon edustajiston nuorimpana jäsenenä.

Rautalammilla Pohjois-Savossa sijaitsevalla Valolan tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos kolme ja puoli vuotta sitten. Ville Korhosen puoliso Essi Hänninen hoitaa perheen alle vuoden ikäistä Enna-tytärtä ja valmistautuu ottamaan entistä suurempaa vastuuta myös karjasta.

”Jotenkin sitä vaan kasvoi tähän ja tilalla jatkaminen tuntui luonnolliselta”, neljästä sisaruksesta nuorin, 24-vuotias Ville Korhonen kertoo.

Ammatinvalintaa tuki myös Ylä-Savon ammattiopistossa suoritettu maatalouden perustutkinto. Sukupolven vaihtuessa Villen vanhemmat muuttivat 2,5 kilometrin päässä sijaitsevaan, aiemmin matkailukäytössä olleeseen taloon. Äiti Anja Korhonen työskentelee navetassa vielä säännöllisesti palkkaa vastaan. Isä Pentti Korhonen ”ei osaa olla jouten” ja tasaa tilan työhuippuja lähinnä peltotöissä.

Valolan eläintilat ovat kunnossa ja hyväpohjaiset pellot kätevällä etäisyydellä.

Moneen kertaan laajennettu navetta

Navetan ensimmäinen osa rakennettiin 1950-luvulla ja sen jälkeen rakennusta on laajennettu kolmeen kertaan. Viime talvena tehtyjen kolmen lisäpaikan rakentamisen jälkeen lehmiä mahtuu navettaan 33.

Parret ovat lapatuki-malliset. Kaikki makuupaikat remontoitiin 2000-luvun alkuvuosina.

Parsiin laitettiin parsipedit ja lantakouruissa olevien avoraappojen yläpuolelle asennettiin metalliritilät. Lanta poistetaan kouruista hydraulipuristimella ja levitellään lantalassa traktorilla.

Korvausilma tulee sivuseinien luukuista ja ilma poistuu koneellisesti kattoon sijoitetuista hormeista.

Navettailma pysyy Villen mielestä yllättävän hyvänä. Matalan sisätilan ilmanvaihto vaatii kuitenkin jatkuvasti sähköä tuulettimien pyöritykseen. Lantalassa tapahtuvan lannan levityksen Ville katsoo navettatöistä kaikkein hankalimmaksi.

Lehmät lypsetään putkilypsimen neljällä, automaattisella irrottimella varustetulla Milkmaster-yksiköllä. Lypsystä vastaa yleensä Anja Korhonen Villen avustaessa tarvittaessa muiden navettatöiden ohessa. Myös pikkuvasikat ovat lämpimässä navetassa.

Kasvuikäiset vasikat ja hiehot hoidetaan kylmäpihatossa, joka on tehty erillisen, kaksiosaisen laakasiilorakennuksen toiseen siilloon. Eläintilassa on kestokuivikepohja, johon levitetään olkikuiviketta joka toinen päivä. Rehu jaetaan siilon etuosaan rakennetulta ruokintapöydältä.

”Molemmat navetat toimivat hyvin. Lypsylehmänavetan jokainen neliö on kuitenkin käytössä ja ulkopihattokin alkaa käydä ahtaaksi”, isäntä kertoo.

Peltoala riittää

Rehun tuotantoon Valolassa on hyvät resurssit. Pääasiassa moreenimaita, mutta myös suota ja savikkoa on viljelyssä 138 hehtaaria. Pelloista noin sata hehtaaria sijaitsee 2,5 kilometrin säteellä talouskeskuksesta ja maapohja sallii tarvittaessa useiden hehtaarien lisäraiviot.

Tavanomaisessa tuotannossa viljeltävien peltojen nurmet uusitaan neljän vuoden välein suojaviljan kanssa nurmiseoksen sisältäessä apilaa noin 10–20 prosenttia.

Nurmien lisäksi kylvettiin menneenä kesänä rypsiä 23 hehtaaria, kauraa 24 hehtaaria ja ohraa 35 hehtaaria. Luonnonaloja on hoidossa seitsemän hehtaaria.

Säilörehu kääritään pyöröpaaleihin säilöntäainetta käyttäen. Pyöröpaalaus sopii tässä vaiheessa hyvin tilan työketjuihin ja rakennuksiin. Paalit tuodaan traktorilla ruokintapöydän päähän ja matalassa navetassa Ville siirtää rehut talikolla lehmien eteen.

”Lämminhän siinä tulee, mutta ei se kovin rasittavalta tunnu”, nuori isäntä sanoo.

Säilörehun laadun osalta hän korostaa ennen kaikkea pyöröpaalien ehjänä pysymistä ja oikea-aikaista korjuuta.

Oman rehunkorjuun lisäksi tilan koneilla urakoidaan myös vieraille. Koneketjuun kuuluu tehokkaiden traktoreiden lisäksi työleveydeltään 3,2 metrinen hinattava niittokone ja combi-paalain.

Myös viljat puidaan ja kuivataan omalla kalustolla. Oman käytön lisäksi ohraa ja vehnää myytiin viime vuonna molempia sata tonnia. Tänä vuonna kaupataan lisäksi rypsiä.

Nuorkarjalle on rakennettu kylmäpihatto säilörehusiiloon.

Vasikasta lehmä tulee

Lehmien rehuannos sisältää hyvän säilörehun lisäksi omaa viljaa, viljatonta puolitiivistettä sekä kivennäiset. DeLavalin sukkularuokkija annostelee väkirehuseoksen lehmien eteen.

”Hyvät lehmät saadaan hyvistä vasikoista”, Ville Korhonen korostaa. ” Vasikka tarvitsee puhtaan ja vedottoman karsinan. Vasikat saavat kahden ensimmäisen viikon ajan ternimaitoa tuttipullosta kolme kertaa päivässä.”

Hapanjuotosta luovuttiin kokeilujen jälkeen ja jossain vaiheessa ilmeisesti hankitaan juottoautomaatti.

Vanhemmat vasikat totutetaan säilörehuun, ja niille annetaan myös kuivaa heinää sekä vähän väkirehua. Hiehot syötetään pelkällä säilörehulla lihomista varoen.

Hyvät lehmät saadaan hyvistä vasikoista.

Hoito eläinten seurantaa

Valolan karjanhoidolla on pitkä laatuhistoria. Viime vuoden keväällä Ville ja Essi vastaanottivat Walter Ehrström -säätiön kultaisen mitalin, joten nyt on menossa 26. peräkkäinen ensiluokkaisen maidon vuosi. Karjanhoito täyttää eläinten hyvinvointituen kriteerit ja lehmät lypsävät hyvin. Karjan keskituotos on noussut Villen aikana tuhat kiloa noin 11 000 kiloon.

Meijeriin lähti viime vuonna 320 000 maitolitraa ja tänä vuonna maitoauton odotetaan hakevan tilalta 350–360 000 maitolitraa.

”Karjan hoito on jatkuvaa seurantaa. Ongelmat on havaittava mahdollisimman aikaisin”, isäntä painottaa.

Käytännössä hän seuraa navetassa esimerkiksi lehmien kävelyä, märehtimistä ja syöntiä. Myös korvien asento kertoo lehmistä. Suunnilleen samat huomiot pätevät sisäruokintakaudella ja laitumella. Sorkkahoitaja käy kahdesti vuodessa hoitaen puolet eläimistä kerrallaan.

Keskituotoksen nostaminen on vaatinut myös määrätietoista eläinten karsintaa. Jo ensimmäisenä Villen vastuuvuonna vaihtui noin kolmannes lehmistä.

Poistojen syynä ovat useimmiten utareterveys ja -rakenne, alussa karjaa vaivasi myös Staphylococcus aureus -bakteeri. Poistojen painottuminen ayrshire-lehmiin on nostanut holstein-eläinten osuuden noin kahdeksaankymmeneen prosenttiin.

Karsinnasta huolimatta keskipoikimakertoja on 2,5 ja siemennyksiä per poikiminen 1,6.

Maidon soluluku pysyy noin 150 000 paikkeilla, mutta on joskus laskenut alle sadantuhannenkin.

Neuvontaa arvostetaan

Kirjanpidon ja vuosittaisen budjetin isäntä hoitaa itse. ProAgrian neuvoja käy vuosittain tekemässä tilinpäätöksen ja veroilmoituksen, ruokintasuunnitelmista vastaa Pro-Agrian maitotilaneuvoja.

Myös Osuuskunta ItäMaidon ja Valioryhmän neuvontapalvelut Ville kokee tärkeiksi. Esimerkiksi viime kevättalvella karja sairastui coronavirus-ripuliin ja tuotos laski parin viikon ajaksi.

Meijerin neuvojalta saatiin kätevästi puhelimitse varmennettua toimintaohjeet, taudin leviämisriski myös väheni, kun navettaan ei tarvinnut kutsua ulkopuolisia.

Edustajistosta ajankohtaista tietoa

Ville Korhonen valittiin ItäMaidon edustajistoon vuonna 2014. Luottamustehtävässä Ville kokee saavansa ajankohtaisia tietoja maitomarkkinoista ja toimialasta laajemminkin. Maidontuottajien omistamaa yritystä hän odottaa hoidettavan kestävällä pohjalla, mutta samalla on myös tilityshinta turvattava.

Myös oma tila pidetään kunnossa. Uuden, ehkä kahden robotin navetan rakentaminen väikkyy kyllä mielessä, mutta ainakin pari vuotta toivutaan vielä sukupolvenvaihdoskuluista ja veroista.

Anja Korhosen saavuttaessa eläkeiän ottaa nuori emäntä entistä enemmän vastuuta navettatöistä. Lastenhoito järjestynee kirkolla asuvan Essin vanhempien avulla.

Eläinten hyvinvoinnin lisäksi myös oma hyvinvointi on syytä muistaa. Rautalammin kunta tarjoaa asukkailleen monia liikuntamahdollisuuksista. Ville Korhonen pelaa salibandya ja jääkiekkoa paikkakunnan joukkueissa. Essi Hänninen hoitaa kuntoa paikkakunnan kahvakuularyhmässä.

Valolan tila

Teksti ja kuvat: Tuomo Kautonen