Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Tuula ja Tuomo Ojanen, ja aikaisemmin Tuomon vanhemmat, ovat tuottaneet E-luokan maitoa 50 vuotta. Walter Ehrströmin säätiö palkitsi heidät huhtikuussa mitalilla ja kunniakirjalla. Kuva: Markku Pulkkinen

50 vuotta E-luokassa: robottinavettaan siirtyminen oli jännä paikka

Tuomo ja Tuula Ojanen hymyilevät kilpaa auringon kanssa. Lämmin kevät suosii peltotöitä. Tuoreessa muistissa on myös juhlava hetki Helsingissä, jossa Walter Ehrström -säätiö palkitsi heidät pitkäaikaisesta E-luokan maidon tuottamisesta.

”Tilaisuus yliopistolla oli hieno. Arki alkoi tosin nopeasti, kun illalla kotiin palatessamme yksi lehmä oli halvaantunut. Seuraavana päivänä tarjosimme vielä sidosryhmille ja tuttaville mitalikahvit”, Tuula hymyilee kukkien keskellä.

Tuomo rientää päivävuorosta navetalta kertomaan maidontuotannon historiasta Ruoveden Pihlajalahdella.

Mäyräjärven maitotila sijaitsee kauniin harjun itärinteellä Ruovedellä. Vanhan kivinavetan taakse on sijoitettu 1,5 vuotta sitten valmistunut yhden robotin pihatto.

”Vanhempani, Hanne ja Raija Ojanen, tuottivat 20 vuotta laatumaitoa ennen meitä. 15 vuotta siitä ajasta lypsettiin käsiin, vasta viimeiset viisi vuotta kannulypsykoneella. Heidän työtään pitää todellakin kunnioittaa”, Tuomo kiittelee.

Walter Ehrström -säätiö on tilastoinut maidon laatua vuodesta 1958. Laatumaitoa tuotettiin Ojasen tilalla varmasti jo sitä ennenkin.

”Jännittävin paikka maidon laadun suhteen oli robottipihattoon siirtyminen vuoden 2014 marraskuussa. Solumäärät nousivat hetkellisesti, mutta hyvin se lopulta meni”, Tuula hymähtää.

Lähes 30 vuotta maatilaa yhdessä pyörittäneiden yrittäjien puheet lomittuvat sulavasti toisiinsa. Pariskunnan hyvä keskinäinen kemia on varmasti ollut yksi keskeinen tekijä laadukkaassa maidontuotannossakin. Keskinäisestä kemiasta on syntynyt myös neljä, nyt 21–26-vuotiasta lasta, jotka ovat tehneet mielellään maatilan töitä.

Kuin kymmenottelua

Palkitut yrittäjät kertovat, että he eivät ole missään asiassa parhaita, mutta ovat kaikissa maidontuotannon perusasioissa hyvien joukossa.

Tilalla käytetään parressa desinfioivaa kuivikejauhetta, jos karjassa on vuotavia lehmiä. Se vähentää Ojasten mukaan maidon laaturiskejä.

”Maidon tuottaminen on kuin kymmenottelua. Kaikilla osa-alueilla niin navetassa, pellolla kuin johtamisessakin pitää pärjätä. Ammattitaito ja huolellisuus ovat perusjuttuja kaikissa töissä, etenkin lypsämisessä. Tätä on korostettu myös lomittajille”, Tuomo havainnollistaa.

Hän nimeää myös toimivat ja hyvin huolletut maidonkäsittelylaitteet laatumaidon perustekijöiksi.

”Maidon laatua seuraamme jokaisesta maitoauton erästä. Robottilypsyssä on esimerkiksi vaikea tarkistaa tankin puhtautta, sillä tankki ei ole oikeastaan koskaan tyhjä. Seuraamme tarkasti robotilta tulevia hälytyksiä ja ryhdymme tarpeen vaatiessa heti korjaaviin toimenpiteisiin. Tarvittaessa lypsämme maidot eroon”, Tuula kuvailee.

Soluttaville lehmille tehdään ahkerasti lettupannutestejä ja vedinten ihon kuntoa tarkkaillaan säännöllisesti.

Huolellisen navettatyöskentelyn, robottilypsyn ja laadukkaan säilörehun ansiosta keskituotos on noussut 11 500 kiloon. Maidon rasvapitoisuus oli viime vuoden energiaköyhillä rehuilla 4,1 prosenttia ja valkuaispitoisuus 3,6 prosenttia.

”Meijeriin menevän maidon osuus on nyt 98 prosenttia, kun se asemalypsyn aikana oli 95 prosenttia”, Tuula iloitsee.

Holstein-karjassa on vielä muutama pienituotoksinen lehmä, jotka alentavat keskituotosta. Kun ne korvataan uusilla, on tämän vuoden tavoitteena lisätä meijeriin toimitettavan maidon määrää viidellä prosentilla.

Ongelmiakin on ollut

”Ei tämä meilläkään pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut. Ongelmiakin on ollut riittämiin”, Tuula naurahtaa.

Asemalypsyssä lypsinten irrottimien irrotustasoa nostettiin useaan otteeseen, kun karjan lypsettävyys nopeutui ja pitkästä lypsystä tuli soluongelmia. Lypsinten alipainetasoa säädettiin myös virtauksen mukaan. Sekin vähensi solujen määrää.

Yhdessä navettatyöt sujuvat kuin tanssi, Tuomo ja Tuula Ojanen hymyilevät. Ongelmiakin on toki matkan varrelle mahtunut.

Vedinkastoa jouduttiin myös muuttamaan, koska käytetty aine kuivatti vetimiä ja ilmeni utaretulehduksia.

Tankkiin kertyi jossain vaiheessa maitokiveä, sillä pesuaine ei sopinut yhteen rauta- ja mangaanipitoisen kaivoveden kanssa. Kokeilujen kautta ja osuuskunnan avulla tähänkin asiaan löytyi ratkaisu.

Robottilypsyn aloittamisessa oli luonnollisesti monenlaista säätöä.

”Robotin vedinkasto ei osunut aluksi oikeaan kohtaan ja vetimet kuivuivat. Nopealypsyisille lehmille etsittiin myös jonkin aikaa sopivaa lypsinten irrotustasoa. Pienestä laadun heikkenemisestä selvittiin kuitenkin säikähdyksellä”, Tuula huokaisee.

Käytä asiantuntijoita!

Poikimahalvauksia on ollut vähemmän sen jälkeen, kun Ojaset lopettivat tunnuttamisen ennen poikimista.

”E-luokan maidon tuottaminen on meille itsestäänselvyys, mutta yksin emme selviäisi näin hyvin. Muidenkin kannattaa hyödyntää asiantuntijaverkostoa, kuten eläinlääkäreitä ja maidontuotannon neuvojia. Mekin selvisimme vuosia jatkuneesta utaretulehduskaaoksesta vasta terveydenhuoltoeläinlääkärin kokemuksella ja neuvoilla”, Tuula muistelee.

”Ongelmien perimmäinen syy pitää aina selvittää ja ratkaista. Solumaidon erottelu on vain oireiden hoitamista.”

Poikimisiin Ojasilta löytyy omiin kokemuksiin perustuva vinkki.

”Kun lopetimme tunnuttamisen ennen poikimista, vähenivät poikimishalvaukset selvästi, kuten myös poikimisen ajan utaretulehdukset”, Tuula kertoo.

Osuuskunta auttaa

Tuula Ojanen on Länsi-Maidon hallintoneuvoston jäsen, mutta hän tuntee osuuskunnan tarjoamat palvelut muutenkin.

”Eniten hyötyä maidon laadun kannalta on tankkien toimittamisesta ja huollosta. Myös lypsykoneiden ja tykytinten testaus on ollut tärkeää”, hän tiivistää.

Osuuskunta Länsi-Maito tarjoaa kaikille maitotilayrittäjilleen ilmaiseksi maitoanalyysit jokaisesta noutoerästä. Tämä on sujuvoittanut meijerin prosesseja, mutta ennen kaikkea antaa ajantasaista tietoa tuottajille maidon hygieniatilanteesta.

Ojaset käyttävät myös säilörehun laadun analysointipalvelua. Sekin on ilmainen palvelu. Säilörehun tuotannossakin tavoitteet ovat korkealla, 10 000 kuiva-ainekilossa hehtaaria kohden. Siihen on hiesumailla vielä hieman kirimistä, sillä keskisato on ollut kahdeksan tonnin paikkeilla.

”Kurssit ja vertaistuki ovat myös tosi tärkeitä. Kävimme ennen investointia osuuskunnan rakentamiskurssilla ja tutustuimme moniin navetoihin. Nyt olemme käyneet jo itse puhumassa rakentamiskurssilla”, Tuula sanoo.

Toinen robotti ja yhtymä mielessä

Uusi pihatto ja robottilypsy lisäsivät meijeriin toimitettavan maidon määrään kolmella prosenttiyksiköllä, 98 prosenttiin.

Ojaset ovat tehneet investointeja vähitellen läpi koko yrittäjyysajan. 1980-luvun puolessa välissä peltoa oli 42 hehtaaria, lehmiä kahdeksan ja lihasonneja kymmenen.

Tällä hetkellä tilalla on 55 hehtaaria omaa peltoa ja 34 hehtaaria vuokramaita. Lehmiä on 70 ja nuorta karjaa 50–60. Uusi navetta on 1,5 vuotta vanha ja seuraavat siirrot ovat jo ajatuksissa.

”Jossain vaiheessa varmaankin muutamme tilan yhtymäksi ja lapsia tulee mukaan tilanpitoon. Varmasti toinen robottikin asennetaan, kunhan maidon markkinatilanne sen sallii. Lisäpellon saannistakin pitää ensin saada varmuus”, Tuomo suunnittelee. Tuomo on täyttänyt äskettäin 60 ja Tuula 50 vuotta.

”Jaksamme tehdä edelleen hyvin töitä, etenkin, kun robotti säästää aikaisilta aamuherätyksiltä”, Tuula nauraa.

Ojasten viisi vinkkiä laatumaitoon

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen