Maito ja Me

Valiolaisen maitotilayrittäjän ammattilehti

Kevät on ollut juhlaa niin laitumelle päässeille siemennetyille hiehoille kuin Seppo (vas.), Anneli ja Samuli Kujansuullekin. Tila on tuottanut E-luokan maitoa puoli vuosisataa. ”Tämä on kiitos elämäntyöstä. Arvostamme palkintoa todella paljon”, Anneli Kujansuu tiivistää yrittäjien tunnot. Kuva: Markku Pulkkinen

50 vuotta E-luokassa: hyvä tiimi takaa maidon laadun

Kujansuun tilan lehmät eivät säiky Niinisalon ampuma-alueelta kumahtelevia tykinlaukauksia. Maito on ollut parasta E-luokkaa kolmen sukupolven ja 50 vuoden ajan.

Jämijärveläisen mäntykankaan reunalta, Satakunnan ja Pirkanmaan rajamailta, avautuu laidunnäkymä. Ensimmäisiä päiviään vihreällä laitumella viettävät umpilehmät ovat yhtä tyytyväisen näköisiä kuin laatumaidosta palkitut yrittäjät: Seppo, Anneli ja Samuli Kujansuu.

”On hienoa, että joku taho muistaa ja huomioi. Arvostamme palkintoa todella paljon”, Anneli Kujansuu tiivistää yrittäjien tunnot.

Tämä on kiitos omalle elämäntyölle.

Ennen nykyistä maatilayhtymätiimiä tilaa pyörittivät Sepon vanhemmat: Aino ja Toivo Kujansuu. He olivat edelläkävijöitä, sillä tilalle tuli lypsykone jo vuonna 1966 ja putkilypsyjärjestelmäkin vuonna 1978.

Seppo (56) otti tilan hoitaakseen vuonna 1982 ja Anneli (53) tuli mukaan tilan töihin kaksi vuotta myöhemmin. Yhtymä muodostettiin vuonna 2013, kun ravintolakokiksi opiskellut Samuli (26) kiinnostui maitotilan jatkamisesta. Hän tekee edelleen silloin tällöin myös kokin töitä Lomahotelli Jämillä. Perheen kaksi muuta lasta ovat muissa ammateissa.

Satakuntalaisten kanssa jutellessa käy nopeasti ilmi, että koossa on hyvä tiimi. On sekä kokemusta että nuoruuden intoa ja energiaa.

Tiimiin kuuluu tärkeänä lenkkinä myös 27 vuotta tilalla lomittajana työskennellyt Hannu Ranne. Hän oli mukana vastaanottamassa Walter Ehrström -säätiön laatumitalia. Isäntäväki on myös erittäin tyytyväinen tilalla vakituisesti työskentelevään ammattitaitoiseen työmieheen.

Ranne on tehnyt tilan töitä viimeiset kaksi vuotta melko vakituisesti, sillä Seppo Kujansuulla on ollut ongelmia polviensa kanssa, joita lääkärin tekemä hoitovirhe on vielä pahentanut. Hän on tälläkin hetkellä pääosin sivussa tilan töistä ja saa Kelalta kuntoutusrahaa.

Anneli Kujansuuta hieman harmittaa joskus julkisuudessakin käytävä lomittajien mollaaminen.

”Ottakaa lomittajat osaksi tilan tuotantoketjua ja luottakaa heihin. Lomittajan työpanos laatumaidon tuottamisessa on korvaamaton.”

Laidunnus tärkeää

Eläimiä laidunnetaan ahkerasti, mikä on tilan tuotantofilosofian mukaista. Eläinten hyvinvointiin halutaan panostaa. Kuvassa Samuli Kujansuu hiehojen laitumella.

Kujansuun tilan lehmät viihtyvät hyvin vuonna 1997 laajennetussa parsinavetassa, jossa on 63 lypsypaikkaa. Lypsäminen hoidetaan parsissa kahdeksalla yksiköllä, jotka eivät irtoa automaattisesti. Lehmiä on 70, joista 60 prosenttia on holsteineja.

Siemennetyt hiehot ja ummessa olevat lehmät asustavat vuonna 2005 rakennettua kylmäkasvattamoa pihapiirin toisella laidalla. Siellä ne voivat halutessaan ulkoilla ympäri vuoden.

Eläimiä laidunnetaan ahkerasti, mikä on tilan tuotantofilosofian mukaista. Eläinten hyvinvointiin halutaan panostaa.

Tilakeskuksen ympärillä on 30 hehtaaria laidunalaa. Lehmät pidetään yöt sisällä, jotta aamutoimiin päästään sujuvasti.

Peltoa on tänä kesänä viljelyssä 150 hehtaaria, josta puolet on vuokramaita. Viljaa viljellään 60 hehtaarilla ja sitä riittää myyntiinkin. Muu ala on nurmella.

Vain hyvä nurmi kelpaa

Huhtikuun viimeisinä päivinä tilalla aloitettiin nurmien täydennyskylvöt, jotka ovat sääntö, ei poikkeus.

Huonoa nurmea ei kannata viljellä. Samuli (vas.) ja Seppo Kujansuu täydennyskylvävät nurmia joka kevät.

”Huonoa nurmea ei kannata viljellä. Tavoitteena on saada kahdella korjuukerralla säilörehusta kahdeksan tonnin kuiva-ainesato. Lisäksi yksi sato syötetään eläimille suoraan”, Seppo Kujansuu linjaa.

Säilörehu korjataan tarkkuussilppurilla hapon kanssa siiloihin ja peltoaumoihin. Urakoitsija pyöräyttää osan sadosta paaleiksi nuorelle karjalle.

”Siilotyöskentelyssä olemme erityisen huolellisia ja korjuussa varmistamme, että happoa käytetään riittävästi”, Seppo painottaa.

Lehmät saavat säilörehun vapaasti ruokintapöydälle, viljaa ja puolitiivistettä sukkulan jakamana tuotoksen mukaan. Myös kuivaa heinää käytetään ruokinnassa.

Näillä eväillä viime vuoden keskituotos oli 11 600 kiloa, rasvapitoisuus 4,7 ja valkuaispitoisuus 3,6 prosenttia.

”Tuotokseen saa olla ihan tyytyväinen, vaikka onhan karjaonnellakin aina vaikutusta tulokseen”, Anneli hymyilee.

Soluilla ei leikitä

Maidon laadun suhteen tilalla on tiukka linja. Perusasiat toimivat tänäkin päivänä.

”Nopea jäähdytys on ehdottoman tärkeää. Merkitsemme maitohuoneen kalenteriin joka päivä tankissa olevan maidon lämpötilan ennen lypsyä ja lypsyn jälkeen. Vikoja ja sähkökatkoja voi aina tulla ja siksi asioita pitää valvoa”, Anneli painottaa.

”Tavoitteenamme on pitää soluluku alle kahdensadan ja bakteerit alle kymmenen."

"Ureapitoisuus pitää puolestaan olla yli kolmekymmentä. Rasvan ja valkuaisen määrän haluamme pitää perushinnan yläpuolella.”

Osuuskunta Länsi-Maidon palveluihin, myös tankin huollon osalta, tilalla ollaan tyytyväisiä. Ja miksei oltaisi, onhan Seppo Kujansuu osuuskunnan hallituksen jäsen. Viime vuonna tankkia vaihdettaessa bakteeripitoisuus oli hetken koholla, mutta oikeat säädöt löytyivät maidontuotannon neuvojan avulla nopeasti.

”Soluilla ja bakteereilla emme leiki yhtään, sillä etenkin aureus-bakteeri ja hiivat ovat nopeita leviämään. Seuraamme maidon laatua jokaisesta tankillisesta. Lettupannu- ja solutestit ovat meille hyvät kaverit. Hereillä pitää olla koko ajan!” Anneli muistuttaa.

Nykyisten yrittäjien aikana ei ole ollut tilannetta, jossa solut tai bakteerit olisivat olleet lähellä pudottaa maidon alempaan laatuluokkaan. Tämä on luonnollisesti edellyttänyt myös ongelmalehmien maidon lypsämistä erilleen.

Tänäkin keväänä laitumelle laskettaessa solujen määrä hyppäsi normaalia korkeammalle, mutta siihen tilalla osattiin jo varautua. Eläinainekseen ja -terveyteen laatumaidon tuottajat ovat erittäin tyytyväisiä.

Investointeja vielä mietitään

Tuotanto pyörii tällä hetkellä mukavasti eikä yrittäjillä ole erityistä kiirettä uusinvestointeihin. Markkinatilanteen kehittymistä seurataan rauhassa. Jatkaminen nykyisessä laajuudessakin on hyvä vaihtoehto.

63 lypsypaikan parsinavetta on valmistunut vuonna 1997. Uusi kylmäkasvattamo on rakennettu vuonna 2005. Uusia investointeja ei ole juuri nyt suunnitteilla.

Työhyvinvointi nousee Anneli Kujansuun puheessa keskeiseen osaan.

”Kaikkien maidontuottajien on muistettava pitää huolta omasta jaksamisestaan. Valoa pitäisi löytyä jokaisesta päivästä. Suurten murheiden kanssa ei saa jäädä yksin makaamaan. Jaksamisen äärirajoilla kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi meijeriin, jotta tilanne lähtisi purkautumaan”, Anneli rohkaisee.

Hän itse viettää ison osan vapaa-ajastaan Jämijärven kunnan luottamustehtävissä eikä sosiaalisena ihmisenä jää takuulla sielläkään tuppisuuksi. Samuli on puolestaan mukana Jämijärven Yrittäjien hallituksessa.

Osuuskunta Länsi-Maito täyttää Sepon luottamustoimen lisäksi yrittäjien vapaa-aikaa muinkin tavoin.

”Osallistumme mielellämme osuuskunnan koulutuksiin, tapahtumiin ja opintomatkoille”, Seppo kertoo.

On ilo kuunnella vanhemman ja nuoremman sukupolven yhteistä säveltä. Omistajat ovat työajalla selvästikin yrittäjäkumppaneita. Kuin sukupolvien jatkuvuuden todisteeksi edellisen kunniakirjan perustyön tehnyt Toivo Kujansuu (89) astelee varmoin askelin pirtin poikki, mutta ei enää puutu keskusteluun.

Kujansuiden viisi vinkkiä maidontuotantoon

Teksti ja kuvat: Markku Pulkkinen